Kolminkerroin kauhua

Viiru on kunnossa, mutta mä olen edelleen järkyttynyt. :(

Tänään käytiin treenaamassa Karon kanssa, ja mukana olivat vain Kriisi ja Viiru. Ensimmäinen tempaus tapahtui jo omalla pihalla autoon mennessä. Viiru selkeästi tykkää enemmän matkustaa takakontissa, kun se voi katsella maisemia. Mä nyt kuitenkin jostain syystä kutsuin sitä pelkääjän penkin jalkoihin, ja ihmettelin mihin koko koira hävisi. Sain pikkasen käskyttää kovemmin, mutta Viiru jäi hiippailemaan takaluukun kohdalle (joka oli btw kiinni!) korvat luimussa. Uusi voimakkaampi käskytys, ja mitä tekee Viiru?! Hyppää takaluukkun päälle ja onnistui jopa tasapainottelemaan parin kymmenyksen ajan vinolla ikkunalla. Mulla ei pitänyt pokka, ja tuntematon pyöräilijäkin repesi nauruun! Ei jäänyt kauhean epäselväksi, mitä Viiru halusi. :o)

Lämppälenkillä puolestaan säikähdettiin kaikki, kun joku tyttö juoksi puskista meidän joukon läpi, suoraan Viirun nenän edestä. Askeleita ei kuulunut ja muutenkin tilanne kävi niin nopeasti ja yllättäen. Viiru pelästyi ja rupesi pitämään rähinä haukkua (jollaista en edes ole ennen siltä kuullut), mutta onneksi se oli mulla melko lyhyellä hihnalla niin sain heti hallintaan. Ties vaikka olisi nappassut...
Pitää nyt kyllä olla varovainen lasten kanssa jotka eivät osaa käyttäytyä koirien kanssa. Viiruhan joo tykkää lapsista, muttei yllätyksistä.

Sitten siihen kauheimpaan juttuun :'( Viiru pääsi tippumaan puomilta kahdesti. Ensin yritin ottaa hypyn kautta vähän vinosti ja osui ylösmenolle juosten saman tien maahan. Ei siis ollut ollenkaan pahannäköinen, muttei todellakaan olis pitänyt tosta kulmasta :( mua niin harmitti, kuinka onnistuinkaan. Seuraavaksi ilman hyppyjä suoraan lähestyen. Meni ehkä hiukka epävarmemmin kuin ennen ja menetti jotenkin tasapainon ja joutui hyppäämään keskeltä puomia. Laskeutui hallitusti jaloilleen, mutta ei vitsit mä olin hajalla :( en halunnut lopettaa tuollaiseen joten otin uudelleen ja nyt mentiin rauhallisesti. Pysähtyi liian aikasin alastulolle ja muutenkin oli epävarma. Lopetin siihen.

Onneksi Karo kuitenkin sai mut suostuteltua tauon jälkeen ottamaan uudestaan puomia. En halunnut isoa, mutta edes pientä. Teki tosi hyviä alastuloja ja kokonaisena myös parempi. Alastulolla himmaili ehkä normaalia enemmän, muttei pahasti. Ja ihanaa että oli leikkisä oma itsensä, vaikka mä itkin kokoajan.

Oli treeneissä paljon hyvääkin, tää teksti onkin kovin synkkä. Viiru hyppi puhtaasti rimoja vaikka olivat 45 cm korkeudessa, yksi jopa 50! Vau :) Irtoaminen edistyi ehkä vähän ja renkaalla tehtiin hyviä toistoja.