Viime viikolla oli meidän vuoden viimeiset ohjatut, ja Viiru oli aikas pätevä! Tällä viikkoa ei päästy treeneihin kun olin nauttimassa pienestä matkasta Tallinnaan Valtsun luokse. Oli niin piristävä loman alku, ettei paremmin olisi voinut olla. Tällasia arjen pakomatkoja pitäis olla useemminki. :-)
Treeniradalla tuli tällä kertaa meille tosi monta tärkeetä asiaa: takaakierto, putken pimeäkulma, kepit ja rengas. Rata alkoi hypyillä niin, että 2. ikään kuin hypättiin taaksepäin. Parilla ekaa kertaa roiskasi metrin pari pitkäksi, mutta lopulta teki niin minimini kaarroksen, ettei pienempään pystyisi. Myös takaakierto oli tällä kertaa ok. Ei tullut kertaakaan ali, muttei myöskään taivuttanut itseään ennen hyppyä/riman päällä.
Pimeää putkikulmaa ollaan otettu viimeksi varmaan vuosi sitten. Mietinkin, että tää saattaa olla vähän vaikea. Ekan kiertelyn jälkeen päätettiin palkata putken suulta, mutta hullu-Viiru lähtikin sinkoilemaan ihan hassuille esteille. Ajatteli hetken mm. hypätä renkaan nollakulmasta. :O saatiin kohta toki sujumaan, mutta vaati vähän malttia. Hulvattomuus näkyi myös kontakteilla. Viiru juoksi aan ekalla kertaa läpi kolmella askeleella pysähtyen maahan. Sanoin hups, ja otettiin uudestaan. Nyt meni varovaisemmin, ja Elina sanoikin että mielummin täysiä vähän läpi kuin hidastellen varmasti. Viiru on kuitenkin niiiiiin kiltti, ettei sillä nouse tollanen vielä päähän. Noh, joka tapauksessa seuraavat aat oli nopeita ja hallittuja.
Renkaalla saatiin tosi monta hyvää toistoa. Elina aina palkkasi suoraan renkaan jälkeen niin, ettei Viirulle ollut kertaakaan epäselvää mistä mennään. Tehtiin näin yksittäisellä esteellä ja radan osana. Olin joka kerta koiran vasemmalla puolella.
Keppejä hinkattiin eniten. Radan osana Viirulle tuli pari aloitusvirhettä heti alkuun. Lähti näistä huolimatta pujottelemaan ohjureiden alla oikealla rytmillä. :D Elina halusikin ottaa KAIKKI ohjurit kerralla pois, koska selkeästi osaa pujotella. Mun piti myös olla hiljaa, etten häiritsisi rytmiä.
Ekalla kerralla meni muuten oikein, mutta jätti viimeisen välin pujottelematta. Elina huomauttikin, että Viiru menee 6 keppiä suurella itsevarmuudella, mutta sen jälkeen ihmettelee niiden jatkumista. Ei ihmekään, kun se on päässyt ehkä vain viidesti kepittämään kahtatoista ennen tätä.
Tuosta varastamisesta ei saanut palkkaa, ja seuraava yritys oli kahta kaameempi. Viiru vaan sinkoili keppien keskiosasta ikään kuin sillä ei olisi hajuakaan mitä tehdä. Kolmas yritys oli hiukka parempi, oiskohan taas tullut viimeisen välin? Laitettiin sitten alkuun ja loppuun ohjurit, jotta saatiin onnistuminen. Ohje oli käyttää vielä alkutreeneissä ohjureita ja sitten vaan vaatia tekemään oikein. Auttaa vaikka "vammasesti" kädellä niin, että tajuaa että on tehtävä loppuun. Viimeinen toisto voi myös olla ohjureilla, jotta lopetetaan itsevarmaan suoritukseen.
Loppuun vähän kesäistä ja syksyistä keppitreenailua:
VIDEO1
VIDEO2 (+hyppytekniikkaa)
torstai 22. joulukuuta 2011
tiistai 20. joulukuuta 2011
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Reeniä reeniä
Olen käynyt kerran vapaatreenaamassa ja viime ke oli Elinan ohjatut.
Vapaatreeneissä otettiin tiukkoja takaakiertoja hypyllä ja muurilla sekä keppejä. Viiru menee niiin nuollen takaakierrot, että sen kokoominen esteelle on vaikeaa. Muuri oli oikeestaan ihan mahdoton. Siinä se ponnas aina enemmän tai vähemmän. Sain Elinalta uuden neuvon laittaa hyppy muurin taakse jolloin se pakottaa Viirun hyppäämään. Lisäksi laitetaan pituuden keppi tolpan viereen, jotta se joutuu kiertämään kauempaa (voi korvata myös rimalla). Pitääpä kokeilla.
Hypyllä takaakierrot oli musta jo aika hyvät. Tässä oli kaksi rimaa, ja 60 cm asti meni nätisti. 65cm:stä tuli yli vähän hassun näkösellä hypyllä, mutta ainakin se yritti. :D
Kepit puolestaan oli mageet! Tehtiin kuudella ja alkuun kaikki ohjurit. Otin loppuun molemmin puolin kahdet ohjurit pois eikä tullut yhtäkään virhettä. Hyvä Viiru! Kaikki kulmatkin onnistui. :-) Ties vaikka menis kokonaan ilman ohjureita, mutta en Viirulla uskalla niin hirveesti kokeilla kun se menee helposti virheestä epävarmaksi.
Sitten Elinan ohjatut: Tehtiin tosi kivaa rataa, rimat 60 cm:ssä kolmatta kertaa. Radassa oli pakkovalssi putkelle, paljon erilaisia valsseja, leijeröintiä, pituus seinää päin, hyppysuoria ja 90 asteen avokeppikulma. Kaikki sujui oikeastaan aika hyvin. Ongelmaksi muodostui jälleen takaakierto hypylle jonka yritti tulla ali. Laittettiin vähän apurimoja ja pituuden tolppa niin johan alkoi toimimaan. Sain irrota tosi tiukasti toiseen suuntaan, ja käänsi ekaa kertaa kroppaansa riman päällä laskeutuen oikeaan suuntaan. Jesjes! Näitä pitää kuitenkin treenailla aika paljon, jotta onnistuisi myös heti ensimmäisellä kerralla.
Muurilta ponnasi herkästi vauhtia vaikka lähestyttiinkin suoraan. Kahdella vikalla toistolla kuitenkin lopetti tämänkin ihan itestään. Viirulla on vaan niin paljon opeteltavaa korkeilla rimoilla, että miten se kroppa oikeen toimiikaan. Saatiin hyvä ohje palkata ponnistuspaikkaa, joka nopeuttaa kokoamisen oppimista.
Hyppysuoralla lähti ihan kivasti hakemaan esteitä, mutta mun käskytys sai sen ponnistamaan ihan hassuista paikoista. :D nykyinen linja onkin, etten saa sanoa mitään estekäskyjä ellei ole oleellisia. Mun oma ohjaus on ihan riittävä tieto minne mennä, joten sanalliset käskyt vaan häiritsee tässä vaiheessa. Hiljaa ohjatessa hypyt oli nätin näkösiä.
Keppikulma ei ollut mitenkään vaikea yksin suoritettaessa. Haki aina oikein suht itsevarmasti. Radalla mä en kuitenkaan malta antaa samanlaista rauhaa joten Viirukin räkäsi vaan johonkin väliin. Kyllä tämäkin kohta onnistui, mutta pitää ruveta ottamaan keppitreeneihin muitakin esteitä mukaan jotta kestäisi mahdollisimman paljon multa häiriötä.
Treenattiin vielä hallin toisella puolella puomia ja rengasta. Puomi oli hyvä ja varma, vähän lisää raivoa saisi tulla menemiseen.
Rengas puolestaan oli ok. Kyllä sen epävarmuuden näki, mutta siitä huolimatta Viiru meni molemmin puolin liikkeenkin kanssa.
Oliskohan nyt ennen joulua Turussa tai pk-seudulla epiksiä? Kutkuttais hirveästi päästä kokeilemaan maxi-luokkaan..
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Meno päällä
.. melkein kaiken muun suhteen kuin aksan.
Oma elämä on kokenut melkoisen myllerryksen tässä syksyllä. Viiru onkin joutunut hiukka lohduttajan rooliin, vaikka sillä onkin maailman surkein tilannetaju. :-) jos mä haluaisin vaan makoilla rauhassa paijaten viirua niin se heittelee leluja, pitää ihme meteliä ja hyppii mun päällä. Outo tyyppi!
Viimeseen kuukauteen ollaan oltu varmaankin kahdesti treenaamassa. Reilu viikko sitten Ojangossa otin hyppytekniikkaa (korkeuden arviointi), puomia, rengasta ja keinua.
Viiru on hiukka epävarma renkaan kanssa. Ilman kehikkoa menee tosi kivasti, joten se selvästi hämää sitä. Matalemmista korkeuksista menee hyvin, mutta maxi-korkeudessa kauempaa lähetettynä muuttuu epävarmaksi yrittäen kiertää tai mennä ali. Viiru ei kuitenkaan mennyt luukkoon epäonnistumisesta kertaakaan, vaan lähti aina rohkeasti yrittämään uudestaan. :-)
"Pentukeinu" tippui varmaan 5 cm alaspäin, ja hyvin meni.
Tänään puolestaan oltiin Elinan ratakurssin kolmansissa mutta meille ensimmäisissä treeneissä (rimat 60cm). Rata oli ihan suoritettavissa, mutta jumituttiin 5.hypylle joka piti kiertää takaa ja hypätä melko tiukassa kulmassa. Hypyn jälkeen jatkettiin putkeen, jonka koira näkikin kivasti ennen hyppyä. Viiru (niin kuin melkeen kaikki nuoret/kokemattomat koirat) juoksi silmät suurina suoraan putkeen hypyn ali. Koitin pelkällä hypyllä, eikä onnistunut. Laitettiin sitten toinen rima medi-korkeuteen, mutta edelleen ali. Kokeiltiin jopa rimaa jossa roikkui naruja, jotta Viiru vähän havahtuisi ettei siitä voi mennä läpi.. noh edelleen ali. :D ei vitsit se oli kyllä vaikea kohta. Saatiin me se lopulta menemään kikkailemalla korkeuksia, mutta tollasia pitää harjoitella. Ohjeeksi tuli käyttää rimaa, jossa narut yltävät maahan asti. Pitäisi myös muistaa treenailla takaakiertoja hiukka ilmavammaksi, koska nyt menee ihan nuollen siivekettä.
Suorat kepit ohjureilla toimi hyvin ensimmäisen näytön jälkeen.
Elikkäs, kun tästä nappaisin itseäni niskasta kiinni niin Viiru olisi kisavalmis kunhan opettaisin keinun, renkaan ja kepit valmiiksi. Eiköhän projekti saa päätöksensä melkeen kuukauden joululomalla :) mmm!
Oma elämä on kokenut melkoisen myllerryksen tässä syksyllä. Viiru onkin joutunut hiukka lohduttajan rooliin, vaikka sillä onkin maailman surkein tilannetaju. :-) jos mä haluaisin vaan makoilla rauhassa paijaten viirua niin se heittelee leluja, pitää ihme meteliä ja hyppii mun päällä. Outo tyyppi!
Viimeseen kuukauteen ollaan oltu varmaankin kahdesti treenaamassa. Reilu viikko sitten Ojangossa otin hyppytekniikkaa (korkeuden arviointi), puomia, rengasta ja keinua.
Viiru on hiukka epävarma renkaan kanssa. Ilman kehikkoa menee tosi kivasti, joten se selvästi hämää sitä. Matalemmista korkeuksista menee hyvin, mutta maxi-korkeudessa kauempaa lähetettynä muuttuu epävarmaksi yrittäen kiertää tai mennä ali. Viiru ei kuitenkaan mennyt luukkoon epäonnistumisesta kertaakaan, vaan lähti aina rohkeasti yrittämään uudestaan. :-)
"Pentukeinu" tippui varmaan 5 cm alaspäin, ja hyvin meni.
Tänään puolestaan oltiin Elinan ratakurssin kolmansissa mutta meille ensimmäisissä treeneissä (rimat 60cm). Rata oli ihan suoritettavissa, mutta jumituttiin 5.hypylle joka piti kiertää takaa ja hypätä melko tiukassa kulmassa. Hypyn jälkeen jatkettiin putkeen, jonka koira näkikin kivasti ennen hyppyä. Viiru (niin kuin melkeen kaikki nuoret/kokemattomat koirat) juoksi silmät suurina suoraan putkeen hypyn ali. Koitin pelkällä hypyllä, eikä onnistunut. Laitettiin sitten toinen rima medi-korkeuteen, mutta edelleen ali. Kokeiltiin jopa rimaa jossa roikkui naruja, jotta Viiru vähän havahtuisi ettei siitä voi mennä läpi.. noh edelleen ali. :D ei vitsit se oli kyllä vaikea kohta. Saatiin me se lopulta menemään kikkailemalla korkeuksia, mutta tollasia pitää harjoitella. Ohjeeksi tuli käyttää rimaa, jossa narut yltävät maahan asti. Pitäisi myös muistaa treenailla takaakiertoja hiukka ilmavammaksi, koska nyt menee ihan nuollen siivekettä.
Suorat kepit ohjureilla toimi hyvin ensimmäisen näytön jälkeen.
Elikkäs, kun tästä nappaisin itseäni niskasta kiinni niin Viiru olisi kisavalmis kunhan opettaisin keinun, renkaan ja kepit valmiiksi. Eiköhän projekti saa päätöksensä melkeen kuukauden joululomalla :) mmm!
lauantai 3. syyskuuta 2011
Ekat epikset
.. eikä todellakaan viimeiset! :-) Niin hyvältä tuntui molempien kanssa, että pitää ihan ottaa tavaksi käydä mölleilemässä.
Ensin Rölli sai mennä minimölliradan, jottei se jäisi kokonaan hauskapitoa vaille. Radan alku oli todella suoraviivainen ja loppukin loogisia linjoja. Ihanaa, että kerrankin sai antaa mennä, eikä tarvinnut vääntää jokaikisellä esteellä! "Irtoomiskankeus" kuitenkin näkyi voimakkaasti. Ei se ressukka uskaltanut tykittää vaan kysyi viimeiseen asti, että oikeestikko.
Seuraavalla radalla yritin tukea mahdollisimman paljon etenemiseen. Annoin käskyt hyvissä ajoin ja etenin rohkeasti. Nyt se oli jo ihan eri koira, ja tehtiin miltein täydellinen rata! Jee! Näitä lisää, jotta Rölli uskaltaisi edetä entistä rohkeampi. Tässä video:
Seuraavaksi oli Viirun vuoro. Mua ihan jännitti kuinka selvitään, koska tilanne oli ihan uusi. Viiru ei ole koskaan tehnyt noin pitkää rataa (max. 9 estettä) saati suoraviivaista, jossa koiran täytyy osata hakea jo itse esteitä. Myös yleisö, tuomari, muut koirat ja äänet olivat uutta, enkä tiennyt kuinka Viiru reagoisi näihin.
Mun ennuste oli, että Viiru kääntyy kysymään aina parin esteen jälkeen, että minne mennään. Ajattelin vauhdin olevan myös normaalia hitaampaa, uuden tilanteen vuoksi.
Viiru oli ihan täpinöissään päästessään kisapaikalle. Se ei meinannut pysyä nahoissaan, ja tarkkaili mua tosi tarkasti rataantutustumisen aikana. Kaikki temput se teki yli innokkaasti, ja yritti vaan olla niin hyvä. <3
Me mentiin medien rata (35cm hypyt), kun pelkäsin 55cm olevan vielä hiukka hankalia niin uudessa tilanteessa. Nuo 35 olivat tosin naurettavan helpot. :-)
Radalle lähdettäessä Viiru tuli hienosti sivulle ja odotti, vaikka menin kolmen esteen taakse kutsumaan. Ekalla radalla ei meinannut irrota takaputkelle vaan pyörähti matkalla (tästä ehkä kielto?). Vähän väliä se ehti kysyä ohjeita, kun en vain pysynyt vauhdissa mukana. Silti mentiin oikeaa rataa melkein loppuun asti, kunnes kuulen huutoa ja nään valkoisen koiran radalla. Käskin Viirun maahan (meni täydestä vauhdista heti ensimmäisellä käskyllä!) ja toinen koira saatiin pois radalta. Kehuin Viirua kovasti, ettei vaan ottaisi keskeyttämistä rangaistuksena. Loppu oli ok.
Toisella kierroksella keskityin takaputkelle ohjaamiseen. Nyt tämä meni hyvin, mutta jäin jatkosta edellistä kierrosta ehkä enemmän jälkeen. Viiru kysyikin tässä tosi paljon, mutta meni oikein. Uskomatonta kyllä loppu ratakin meni puhtaasti ja saatiin nolla!! Meni kyllä niin paljon paremmin kuin olisin voinut kuvitella. :-) Viiru oli niin symppis kisakaveri, että meinasin vähän väliä tirauttaa parit kyyneleet. Jos joku, niin Viiru osaa ottaa elämästään kaiken irti.
Video viimeisestä radasta:
Ensin Rölli sai mennä minimölliradan, jottei se jäisi kokonaan hauskapitoa vaille. Radan alku oli todella suoraviivainen ja loppukin loogisia linjoja. Ihanaa, että kerrankin sai antaa mennä, eikä tarvinnut vääntää jokaikisellä esteellä! "Irtoomiskankeus" kuitenkin näkyi voimakkaasti. Ei se ressukka uskaltanut tykittää vaan kysyi viimeiseen asti, että oikeestikko.
Seuraavalla radalla yritin tukea mahdollisimman paljon etenemiseen. Annoin käskyt hyvissä ajoin ja etenin rohkeasti. Nyt se oli jo ihan eri koira, ja tehtiin miltein täydellinen rata! Jee! Näitä lisää, jotta Rölli uskaltaisi edetä entistä rohkeampi. Tässä video:
Seuraavaksi oli Viirun vuoro. Mua ihan jännitti kuinka selvitään, koska tilanne oli ihan uusi. Viiru ei ole koskaan tehnyt noin pitkää rataa (max. 9 estettä) saati suoraviivaista, jossa koiran täytyy osata hakea jo itse esteitä. Myös yleisö, tuomari, muut koirat ja äänet olivat uutta, enkä tiennyt kuinka Viiru reagoisi näihin.
Mun ennuste oli, että Viiru kääntyy kysymään aina parin esteen jälkeen, että minne mennään. Ajattelin vauhdin olevan myös normaalia hitaampaa, uuden tilanteen vuoksi.
Viiru oli ihan täpinöissään päästessään kisapaikalle. Se ei meinannut pysyä nahoissaan, ja tarkkaili mua tosi tarkasti rataantutustumisen aikana. Kaikki temput se teki yli innokkaasti, ja yritti vaan olla niin hyvä. <3
Me mentiin medien rata (35cm hypyt), kun pelkäsin 55cm olevan vielä hiukka hankalia niin uudessa tilanteessa. Nuo 35 olivat tosin naurettavan helpot. :-)
Radalle lähdettäessä Viiru tuli hienosti sivulle ja odotti, vaikka menin kolmen esteen taakse kutsumaan. Ekalla radalla ei meinannut irrota takaputkelle vaan pyörähti matkalla (tästä ehkä kielto?). Vähän väliä se ehti kysyä ohjeita, kun en vain pysynyt vauhdissa mukana. Silti mentiin oikeaa rataa melkein loppuun asti, kunnes kuulen huutoa ja nään valkoisen koiran radalla. Käskin Viirun maahan (meni täydestä vauhdista heti ensimmäisellä käskyllä!) ja toinen koira saatiin pois radalta. Kehuin Viirua kovasti, ettei vaan ottaisi keskeyttämistä rangaistuksena. Loppu oli ok.
Toisella kierroksella keskityin takaputkelle ohjaamiseen. Nyt tämä meni hyvin, mutta jäin jatkosta edellistä kierrosta ehkä enemmän jälkeen. Viiru kysyikin tässä tosi paljon, mutta meni oikein. Uskomatonta kyllä loppu ratakin meni puhtaasti ja saatiin nolla!! Meni kyllä niin paljon paremmin kuin olisin voinut kuvitella. :-) Viiru oli niin symppis kisakaveri, että meinasin vähän väliä tirauttaa parit kyyneleet. Jos joku, niin Viiru osaa ottaa elämästään kaiken irti.
Video viimeisestä radasta:
keskiviikko 31. elokuuta 2011
Helou!
... pitkästä aikaa. :-)
Koulun alku on vienyt melkein kaiken aikani, joten päivittely laahaa. Oltiin kuitenkin PM-kisojen yhteydessä järjestettävissä kisoissa perjantai ja lauantai (yht 5 starttia). Tulostaso oli kuitenkin aika karua: 4xHYL ja 5 (kielto). Radat olivat mielenkiintoisia mutta vaikeita. Ensimmäisten ratojen profiilit nähdessäni tuplan kiilto häiveni mielestä, vaikka tosissaan yritinkin.
En muista enää ratoja tarkalleen, joten yksityiskohtainen analyysi jää välistä. Tein kuitenkin alkurutiinit kuin aikaisemmin: annoin Röllin haukkua ennen omaa suoritusta jotta menisi mahdollisimman lujaa. Tällä ei ollut kovin loogista seurausta kontakteihin nimittäin yhdeltä loikkasi törkeästi ennen lupaa (osui kuitenkin), yhdellä pysähtyi ennen kontaktipintaa, osalla teki hyvät pysähdykset ja oisiko yhdellä juossut "täydellisen" juoksupuomi. Kovin hajanaista siis, mutta loppua kohti kontaktit taisivat parantua (?). Takaaleikkaus aalle oli odotettavasti huono (--> aa hidas).
Joku kisoissa mätti, nimittäin onnistuin useammalla radalla ryssimään päällejuoksussa. Tämä meiltä onnistuu yleensä, vaikka kuinka päin tahansa. Nyt liikkumiseni oli todella epäselvää, ja tein twisti-päällejuoksu sekoituksen. Ei hyvä!
Omassa liikkumisessani oli havaittavissa kehitystä, nimittäin kiihdytin jopa vähän loppusuoralla. Videolta tätä ei nää, mutta ainakin mä yritin. :D lisää intervalliharjoittelua!
Ollaan myös hiukka vapaatreenailtu mökillä. Rölli on tehnyt takaakiertoa ja putkijarrustusta (tuloksetta). Viiru puolestaan teki jo tosi kapeat kepit (keskeltä aikalailla suorat), putkijarrutusta (toimii!) ja pari aata.
Ojangossa Viiru on kerran tehnyt keinua niin, että tippuu pari senttiä. Sen nostaminen on musta vaan niin vaikeeta.. Toivottavasti pääsen kohta treenailemaan Hittikselle matalalla keinulla.
Nyt 1,5 viikkoon en ole tehnyt Viirun kanssa oikeen mitään.. :-( on se paristi päässyt purkamaan energiaansa, mutta tulevana viikonloppuna on pakko päästä mökille ja ottamaan enempi aksaa. Perjantaina saatetaan jopa startata ekoissa möllikisoissa, jännää! Siitä sitten myöhemmin lisää.
lauantai 13. elokuuta 2011
Ratatreeniä+hyppytekniikkaa
Viirumiiru.... päässyt jo ihan ratatreenin makuun! Edelleenkin kyseessä oli 1-lk:n tasoinen 14 esteen rata, jonka teimme kahdessa pätkässä. Tässä tuli selkeästi esille meidän vahvuudet ja heikkoudet. Viiruhan kyllä irtoaa esteille, muttei niin kuin 1lk:n radalla kuuluisi. Pystyn siis lähettämään sen hyvinkin kaukaa suorittamaan tiettyä estettä, vaikka itse alankin sijoittua uuteen paikkaan (Rölli ei tässä edelleenkään kauhean hyvä?!). Kuitenkin itsenäinen eteneminen ilman selkeää lähetystä on todella haastavaa. Vaikka esteet olisivat suoraan edessä niin kysyy ja ohittelee jatkuvasti, sellaista nuoren koiran estehauttomuutta. Janne tosin oli sitä mieltä, että mun käskyt on vaan niin myöhässä, ettei Viiru saa ohjeita minne seuraavaksi. Joskus jopa unohdan kokonaan sanoa käskyt, wuups.
Kepit meni ok, mutta hyppäsi viimeisen ohjurin yli kahdesti ekaa kertaa ikinä. Sukuvikaa? Tino veli on kai juuri päässyt tämän ongelman yli. Liekö siirtänyt ongelman meille? :D
Puomi oli myös ok. Ei tietenkään samaa hurjaa vauhtia kuin ennen taukoa, mutta laukalla kuitenkin. Eiköhän tää tästä samoilla kikoilla nopene.
Voisin vähän kirjata ylös Viirun esteosaamista tällä hetkellä.
- Osaa radalla: hyppy (max 55 cm), muuri (medi), okseri, pituus, putki, pussi, puomi, aa, kepit kujalla
- Osaa yksittäisenä: rengas (alta maxi), muuri (maxi), pöytä (medi)
- Opettamatta: keinu, suorat kepit
Seuraavana päivänä tehtiin hyppytekniikkaa. Ensin tein perussarjaa neljällä hypyllä kaksi toistoa –nämä sujui hyvin. Seuraavaksi otimme hyppysarjaa pitenevillä esteväleillä (5-6-7-8-9) –ei mitään ongelmaa. Rakensin vielä loppuun etäisyyden arvioinnin (6-6-6-9-->13). Ensin siis yhdeksällä jalalla, jonka jälkeen siirsin viimeistä aina jalan kerrallaan 13 asti. Kaikilla toistoilla teki in-and-outtina.
Viimeisenä otin vielä perussarjaa. Ekaa kertaa ikinä kierrätin sarjaan "takaa" molemmin puolin. Ensimmäisellä toistolla pysähtyi keskelle sarjaa kysymään "minne nyt?". Tajusin sitten antaa käskyn "takaa, eteen" niin johan sujui taas hyvin. Vihoviimeisenä kerta perussarja suorasta lähetettynä.
Olin ihan intona, että kuinka kivasti se loikkii. Tänään sitten otin mökillä korkeuden arviointia niin näytti paljon huonommalta mun silmään. :( Ehkä se vähän sähelsi eikä ollut parhaassa vireessä..
Kepit meni ok, mutta hyppäsi viimeisen ohjurin yli kahdesti ekaa kertaa ikinä. Sukuvikaa? Tino veli on kai juuri päässyt tämän ongelman yli. Liekö siirtänyt ongelman meille? :D
Puomi oli myös ok. Ei tietenkään samaa hurjaa vauhtia kuin ennen taukoa, mutta laukalla kuitenkin. Eiköhän tää tästä samoilla kikoilla nopene.
Voisin vähän kirjata ylös Viirun esteosaamista tällä hetkellä.
- Osaa radalla: hyppy (max 55 cm), muuri (medi), okseri, pituus, putki, pussi, puomi, aa, kepit kujalla
- Osaa yksittäisenä: rengas (alta maxi), muuri (maxi), pöytä (medi)
- Opettamatta: keinu, suorat kepit
Seuraavana päivänä tehtiin hyppytekniikkaa. Ensin tein perussarjaa neljällä hypyllä kaksi toistoa –nämä sujui hyvin. Seuraavaksi otimme hyppysarjaa pitenevillä esteväleillä (5-6-7-8-9) –ei mitään ongelmaa. Rakensin vielä loppuun etäisyyden arvioinnin (6-6-6-9-->13). Ensin siis yhdeksällä jalalla, jonka jälkeen siirsin viimeistä aina jalan kerrallaan 13 asti. Kaikilla toistoilla teki in-and-outtina.
Viimeisenä otin vielä perussarjaa. Ekaa kertaa ikinä kierrätin sarjaan "takaa" molemmin puolin. Ensimmäisellä toistolla pysähtyi keskelle sarjaa kysymään "minne nyt?". Tajusin sitten antaa käskyn "takaa, eteen" niin johan sujui taas hyvin. Vihoviimeisenä kerta perussarja suorasta lähetettynä.
Olin ihan intona, että kuinka kivasti se loikkii. Tänään sitten otin mökillä korkeuden arviointia niin näytti paljon huonommalta mun silmään. :( Ehkä se vähän sähelsi eikä ollut parhaassa vireessä..
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Viirun viikon agiliidot
Alkuun Röllin FI AVA VIDEO.
Viiru puolestaan on päässyt paristi treenaamaan Ojankoon ja mökille. Ojangossa yritin tehdä koulutukseen suunnittelemani 1-luokan tasoisen radan. Ryhmäläiset olivat niin taitavia, mutta me oltiin kaukana niiden tasosta.. Ensinnäkin Viiru tuntui hyppäävän vähän huonosti 45-55 cm rimoja. Liekö johtuvan lyhyestä rimasta vai mistä? Pitää tosin tehdä taas pitkästä aikaa hyppytekniikkaa, niin ehkä ongelma katoaa. Huonoon hyppäämiseen saattoi vaikuttaa myös epävarmuus, koska tyyli muuttui mielestäni virheiden jälkeen.
Takaaleikkaukset eivät sujuneet yhtä hyvin kuin aikaisemmin, vaikka (lopulta) tekikin ne. Muurilla takaaleikatessa muuttui suorastaan epävarmaksi. Meinasi herkällä ponnistaa palikoista, joten suosiolla laskin korkeutta. Siitä huolimatta epävarmuus oltiin jo saavutettu, joten Viiru ei liikkunut normaalia vauhtia. Jannekin kommentoi, että tosi herkkä ja hakee ohjeita multa jatkuvasti. Irtoamistreeniä siis lisää!
Loppupätkä sujui paremmalla temmolla, mutta perinteisesti loppusuoralla oikaisi ensimmäisellä yrittämällä okserin, jotta pääsisi nopeammin lelulle. Tein suoran tuon jälkeen kahdesti onnistuen.
Tauon jälkeen tein paristi 6 esteen vaikeamman version radasta kuitenkin ilman takaaleikkauksia. Tämä tuntuikin normaalilta hyvältä ja nopealta menolta. Huomaa vaan tosi voimakkaasti kuinka heikkoa Viirun irtoaminen on. :( Yritän nyt panostaa siihen loppu kesän nimittäin Hittiksellä on niin pieni treenitila, ettei siellä saa laitettua kahta hyppyä enempää peräkkäin.
Puomi on tällä hetkellä ehkä heikoimmassa kunnossa.. Kokonaisella eteni hitaasti, mutta suoritti kuitenkin teknisesti oikein. En saa mielestäni kuumennettua Viirua tarpeeksi alastulo harjoitteessa. Kisojen sivussa/muiden koirien treenailessa loikkaa yhdellä askeleella alastulolle. Yksin vapaatreenatessa menee muutamalla askeleella, eikä muutoinkaan vedä/riuhdo alastulolle niin kuin haluaisin. Plaah.. ehkä tämä palaa takaisin. Ennen taukoa puomi oli niin mahtava ja nopea.
Mökkitreeneissä olen ottanut keppejä ja hyppysuoria. Kepit Viiru tekee mahtavasti! :-) Kohta ne on jo suorana. Saiskohan ne suoraksi ohjureiden kanssa jo ennen koulujen alkua... Paitsi eihän meillä kiirettä ole. Ei me kuitenkaan päästäisi kisaiän täytyttyä kisaamaan. Tässä viime treenit:
Estesuoralla oli 3 hyppyä ja putki kaarella. Onnistui molempiin suuntiin, ja lopuksi ilman leluakin! Hannu vain näytti putken kaukaa ja mä lähetin. Ja Viiruhan tykittää kovaa. :-)
55 cm rimoilla taas loikki hassusti. Ensimmäiset paremmin, mutta viimeinen huonosti. Estevälit olivat ehkä 6 m. Laskin taas suosiolla 45 jottei nyt ainakaan oppisi hyppäämään hassun näköisesti.
Viiru puolestaan on päässyt paristi treenaamaan Ojankoon ja mökille. Ojangossa yritin tehdä koulutukseen suunnittelemani 1-luokan tasoisen radan. Ryhmäläiset olivat niin taitavia, mutta me oltiin kaukana niiden tasosta.. Ensinnäkin Viiru tuntui hyppäävän vähän huonosti 45-55 cm rimoja. Liekö johtuvan lyhyestä rimasta vai mistä? Pitää tosin tehdä taas pitkästä aikaa hyppytekniikkaa, niin ehkä ongelma katoaa. Huonoon hyppäämiseen saattoi vaikuttaa myös epävarmuus, koska tyyli muuttui mielestäni virheiden jälkeen.
Takaaleikkaukset eivät sujuneet yhtä hyvin kuin aikaisemmin, vaikka (lopulta) tekikin ne. Muurilla takaaleikatessa muuttui suorastaan epävarmaksi. Meinasi herkällä ponnistaa palikoista, joten suosiolla laskin korkeutta. Siitä huolimatta epävarmuus oltiin jo saavutettu, joten Viiru ei liikkunut normaalia vauhtia. Jannekin kommentoi, että tosi herkkä ja hakee ohjeita multa jatkuvasti. Irtoamistreeniä siis lisää!
Loppupätkä sujui paremmalla temmolla, mutta perinteisesti loppusuoralla oikaisi ensimmäisellä yrittämällä okserin, jotta pääsisi nopeammin lelulle. Tein suoran tuon jälkeen kahdesti onnistuen.
Tauon jälkeen tein paristi 6 esteen vaikeamman version radasta kuitenkin ilman takaaleikkauksia. Tämä tuntuikin normaalilta hyvältä ja nopealta menolta. Huomaa vaan tosi voimakkaasti kuinka heikkoa Viirun irtoaminen on. :( Yritän nyt panostaa siihen loppu kesän nimittäin Hittiksellä on niin pieni treenitila, ettei siellä saa laitettua kahta hyppyä enempää peräkkäin.
Puomi on tällä hetkellä ehkä heikoimmassa kunnossa.. Kokonaisella eteni hitaasti, mutta suoritti kuitenkin teknisesti oikein. En saa mielestäni kuumennettua Viirua tarpeeksi alastulo harjoitteessa. Kisojen sivussa/muiden koirien treenailessa loikkaa yhdellä askeleella alastulolle. Yksin vapaatreenatessa menee muutamalla askeleella, eikä muutoinkaan vedä/riuhdo alastulolle niin kuin haluaisin. Plaah.. ehkä tämä palaa takaisin. Ennen taukoa puomi oli niin mahtava ja nopea.
Mökkitreeneissä olen ottanut keppejä ja hyppysuoria. Kepit Viiru tekee mahtavasti! :-) Kohta ne on jo suorana. Saiskohan ne suoraksi ohjureiden kanssa jo ennen koulujen alkua... Paitsi eihän meillä kiirettä ole. Ei me kuitenkaan päästäisi kisaiän täytyttyä kisaamaan. Tässä viime treenit:
Estesuoralla oli 3 hyppyä ja putki kaarella. Onnistui molempiin suuntiin, ja lopuksi ilman leluakin! Hannu vain näytti putken kaukaa ja mä lähetin. Ja Viiruhan tykittää kovaa. :-)
55 cm rimoilla taas loikki hassusti. Ensimmäiset paremmin, mutta viimeinen huonosti. Estevälit olivat ehkä 6 m. Laskin taas suosiolla 45 jottei nyt ainakaan oppisi hyppäämään hassun näköisesti.
Voitto!
Ei tätä menestyksen tuloa voi estää... :D
Rölli on ihan loisto iskussa! Viimeisten ratojen nollaprosentti on 50, ja nollat ovat olleet tosi kauniita. Etenkin nyt Kotkassa meidän voittonolla. Ei olla vuosiin varmaan tehty yhtä hienoa rataa. VIDEO.
Ensimmäiseltä radalta (hr) tulos 5, vaikkei nolla ollut kaukana. Alku oli upea ja omaperäinen. Kukaan muu ei tainnut ohjata tätä samalla tavalla tai saati yhtä sujuvasti. Puolessa välissä rataa keppien jälkeen jouduin soveltamaan, kun olin taas väärässä paikassa. Virhe kuitenkin tuli vasta pelkäämässäni kohtaa. Hypylle oli pakko takaaleikata eteenpäin vievästi, jotta koira lentäisi mahdollisimman pitkälle ja ottaisi toisen hypyn takaa. Rölli kun kääntyy aina niin tiukasti, tiesin tämän tuottavan vaikeuksia. Yritinkin tukea mahdollisimman paljon omalla liikkeelle. Itseasiassa Rölli oli jo menossa oikein, kunnes epävarmuus iski ja se lähti mun perään. Tästä siis kielto.
Toinen rata oli paljon haastavampi mutta kuin meille tehty. Kepeiltä piti päästä vedättämään rankasti yli linjan ja kontakteilta vedättää vähintään parin esteen verran. Nämä me osataan pomminvarmasti! :-) Vain yhdessä irtoomiskohdassa Rölli joutui kysymään enempi, mutta muutoin suht täydellinen rata!! Pitää kuitenkin treenata tiukkien mutkien jälkeen kiihdytystä, jotta saadaan kaikki nopeus irti tulevaisuudessa.
Kisaaminen on muutoinkin tosi nautinnollista tällä hetkellä Röllin kanssa. Annoin sen jopa haukkua innosttuneisuutta sydämmen kyllyydestä ennen ratoja, eikä sillä siitä huolimatta keittänyt yli. Kontaktit olivat todella hallitut, ja olisi varmasti pysähtynyt ellen olisi kutsunut läpi.
Ens viikonloppuna kisaamaan Turkuun josko menestys jatkuisi!
Rölli on ihan loisto iskussa! Viimeisten ratojen nollaprosentti on 50, ja nollat ovat olleet tosi kauniita. Etenkin nyt Kotkassa meidän voittonolla. Ei olla vuosiin varmaan tehty yhtä hienoa rataa. VIDEO.
Ensimmäiseltä radalta (hr) tulos 5, vaikkei nolla ollut kaukana. Alku oli upea ja omaperäinen. Kukaan muu ei tainnut ohjata tätä samalla tavalla tai saati yhtä sujuvasti. Puolessa välissä rataa keppien jälkeen jouduin soveltamaan, kun olin taas väärässä paikassa. Virhe kuitenkin tuli vasta pelkäämässäni kohtaa. Hypylle oli pakko takaaleikata eteenpäin vievästi, jotta koira lentäisi mahdollisimman pitkälle ja ottaisi toisen hypyn takaa. Rölli kun kääntyy aina niin tiukasti, tiesin tämän tuottavan vaikeuksia. Yritinkin tukea mahdollisimman paljon omalla liikkeelle. Itseasiassa Rölli oli jo menossa oikein, kunnes epävarmuus iski ja se lähti mun perään. Tästä siis kielto.
Toinen rata oli paljon haastavampi mutta kuin meille tehty. Kepeiltä piti päästä vedättämään rankasti yli linjan ja kontakteilta vedättää vähintään parin esteen verran. Nämä me osataan pomminvarmasti! :-) Vain yhdessä irtoomiskohdassa Rölli joutui kysymään enempi, mutta muutoin suht täydellinen rata!! Pitää kuitenkin treenata tiukkien mutkien jälkeen kiihdytystä, jotta saadaan kaikki nopeus irti tulevaisuudessa.
Kisaaminen on muutoinkin tosi nautinnollista tällä hetkellä Röllin kanssa. Annoin sen jopa haukkua innosttuneisuutta sydämmen kyllyydestä ennen ratoja, eikä sillä siitä huolimatta keittänyt yli. Kontaktit olivat todella hallitut, ja olisi varmasti pysähtynyt ellen olisi kutsunut läpi.
Ens viikonloppuna kisaamaan Turkuun josko menestys jatkuisi!
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
Röllistä agility-valio!!!!
JEE, nyt se tuli! Hyvä Rölli! <3
Oltiin Jannakkalassa kisaamassa (2xagi). Ensimmäinen rata oli suht helppo. Radan vaikeus oli puomin linjasta 1-2 m upotetut putket, mutta Rölli irtoaa niihin hyvin. Jatkoon ei ollut mitään kiirettä, joten kohdat sai ohjata rauhallisesti. Ainut mitä pelkäsin, johon osa kosahtikin, että oikaisisin puomin päiden yli. Tästä kuitenkin nolla 2.sijalla. Edellinen koira oli jo valio, joten serti siirtyi meille. Nykyisin siis FI AVA Demimoon Cranberry. ;-)
Rölli liikkui tahmeasti molemmissa starteissa eikä lenkeilläkään riekkunut pahemmin. Monet muutkin valittelivat samaa koiristaan, joten varmaan kuumuus vaikutti. Rölli ei myöskään kulje hiekalla niin lujaa kuin nurmella.
Toisen radan alussa se oli tosi outo. Tein normaalit alkurutiinit: leikin aluksi, vääntelin namilla ja sitten pyysin vain odottamaan. Alkuun se yritti haukkua niin kielsin (vanha tottumus) sitten se muuttuikin hysteeriseksi haistelemisen suhteen. Estin ja kielsin (yleensä riittää että lopettaa yrittämästä), mutta ei! Rölli vaan yritti ja yritti jatkaa. Noh, ajattelin tarjota muuta tekemistä, mutta lelu ei kelvannut (?!). Namilla kuunteli, mutta tosi outoa!! Röllihän leikkii aina.
Näin jälkikäteen ajateltuna haju oli varmasti todella mielenkiintoinen ja kuumuus oli pehmentänyt sen pään? Muutoinkaan lelu ei ollut sen lempilelu. En ole uskaltanut ottaa lemppari palloa, ettei maalissa vaan sattuisi rähinöitä. Tuolla varsinkin sai varoa ihan muutenkin, kun lähtö- ja maalialue oli täynnä koiria. Hyvä kun eivät olleet ihan rata-alueella. Yksikin koira nappasi toista ja omistajat vaan naurahtivat, että tälläsiä nää on. Argh! Ei ollut kiva kävellä siellä Röllin kanssa.
Jatkossa ajattelin, että voisin ottaa parhaan lelun, ja antaa sen radalta tultua kädestä, ja mennä siitä kauemmaksi tyhjälle paikalle heittelemään.
Toinen rata oli profiililtaan paljon vaikeampi kuin ensimmäinen. Meillä rata meni ihan päreiksi jo alusta alkaen. Kolmannen esteen jälkeen rölli meni jaakotuksen jälkeen putkeen aan sijaan. En uskaltanut odottaa tässä tarvittavaa hetkeä, että olisi kääntynyt, koska karsinnoissa vastaavassa tilanteessa tuli mun väärälle puolelle. Toisaalta ei olisi ehkä kannattanut valita epävarmaa ohjausta.
Lisäksi Rölli meni kepeille väärältä puolelta, koska valui valssin mukana. Kohta oli todella ahdas, eikä tuntunut rataantutustumisessakaan hyvältä. Paras olisi varmaan ollut lähetys avokulmaan ja tiukka leikkaus toiselle puolelle. TÄTÄKÄÄN ei olla treenattu joten en vain uskaltanut kokeilla.
Viimeiseksi otettiin toinen hyl, täysin mun lukuvirheen vuoksi. Yritin tehdä poispäinkäännöstä hypylle varmistellen, jolloin sinkosi edessä olevalle renkaalle. Kuinka mä luinkaan tuon ohjauksen ajoituksen niin väärin...
Kaikista virheistä huolimatta tämä oli hyvä rata, koska Rölli pysähtyi kaikille kontakteille tassut maahan! Ja tästä tekee tosi hienoa se, että ainakin neljä edellistä rataa olen juoksuttanut kontaktit läpi. Nythän mulla on uusi kokeilu menossa, joka voi tehdä Röllin kanssa kisaamisesta tosi mieluisaa tai pilata meidän kontaktit täysin. Virheen tullessa pysäytän kontakteille, mutta nolla alla juoksutan läpi. TOIVON että oppi on tarpeeksi syvällä, eikä se keksi uutta keinoa narrata mua. Kontaktit ovat olleet tähän asti nipotuksen vuoksi hitaat, joten tämä voisi myös nopeuttaa niitä. Tällä tavalla saisin myös kaivattuja kisakokemuksia lisää nimittäin en vieläkään tunne Rölliä kunnolla radalla.
Viiru on myös treenannut pikkasen. Otettiin mökillä irtorengasta. Reiluun medi korkeuteen asti menee puhtaasti, mutta maksissa juoksee ali. Tajusi heti itse virheensä, mutta ei muuttunut epävarmaksi. Otin matalalla renkaalla pari toistoa ja lopetin.
Otettiin myös ennakoivia valsseja molempiin suuntiin. Viiru kokoaa itsensä niin ihanasti ja kääntyy pienimpiä reittejä. On se niin taitava! :-)
Ajattelin kokeilla puomin ens keskiviikkona, ja jos onnistuu niin rupean etsimään mölli-kisoja. Niin jännää!!
Oltiin Jannakkalassa kisaamassa (2xagi). Ensimmäinen rata oli suht helppo. Radan vaikeus oli puomin linjasta 1-2 m upotetut putket, mutta Rölli irtoaa niihin hyvin. Jatkoon ei ollut mitään kiirettä, joten kohdat sai ohjata rauhallisesti. Ainut mitä pelkäsin, johon osa kosahtikin, että oikaisisin puomin päiden yli. Tästä kuitenkin nolla 2.sijalla. Edellinen koira oli jo valio, joten serti siirtyi meille. Nykyisin siis FI AVA Demimoon Cranberry. ;-)
Rölli liikkui tahmeasti molemmissa starteissa eikä lenkeilläkään riekkunut pahemmin. Monet muutkin valittelivat samaa koiristaan, joten varmaan kuumuus vaikutti. Rölli ei myöskään kulje hiekalla niin lujaa kuin nurmella.
Toisen radan alussa se oli tosi outo. Tein normaalit alkurutiinit: leikin aluksi, vääntelin namilla ja sitten pyysin vain odottamaan. Alkuun se yritti haukkua niin kielsin (vanha tottumus) sitten se muuttuikin hysteeriseksi haistelemisen suhteen. Estin ja kielsin (yleensä riittää että lopettaa yrittämästä), mutta ei! Rölli vaan yritti ja yritti jatkaa. Noh, ajattelin tarjota muuta tekemistä, mutta lelu ei kelvannut (?!). Namilla kuunteli, mutta tosi outoa!! Röllihän leikkii aina.
Näin jälkikäteen ajateltuna haju oli varmasti todella mielenkiintoinen ja kuumuus oli pehmentänyt sen pään? Muutoinkaan lelu ei ollut sen lempilelu. En ole uskaltanut ottaa lemppari palloa, ettei maalissa vaan sattuisi rähinöitä. Tuolla varsinkin sai varoa ihan muutenkin, kun lähtö- ja maalialue oli täynnä koiria. Hyvä kun eivät olleet ihan rata-alueella. Yksikin koira nappasi toista ja omistajat vaan naurahtivat, että tälläsiä nää on. Argh! Ei ollut kiva kävellä siellä Röllin kanssa.
Jatkossa ajattelin, että voisin ottaa parhaan lelun, ja antaa sen radalta tultua kädestä, ja mennä siitä kauemmaksi tyhjälle paikalle heittelemään.
Toinen rata oli profiililtaan paljon vaikeampi kuin ensimmäinen. Meillä rata meni ihan päreiksi jo alusta alkaen. Kolmannen esteen jälkeen rölli meni jaakotuksen jälkeen putkeen aan sijaan. En uskaltanut odottaa tässä tarvittavaa hetkeä, että olisi kääntynyt, koska karsinnoissa vastaavassa tilanteessa tuli mun väärälle puolelle. Toisaalta ei olisi ehkä kannattanut valita epävarmaa ohjausta.
Lisäksi Rölli meni kepeille väärältä puolelta, koska valui valssin mukana. Kohta oli todella ahdas, eikä tuntunut rataantutustumisessakaan hyvältä. Paras olisi varmaan ollut lähetys avokulmaan ja tiukka leikkaus toiselle puolelle. TÄTÄKÄÄN ei olla treenattu joten en vain uskaltanut kokeilla.
Viimeiseksi otettiin toinen hyl, täysin mun lukuvirheen vuoksi. Yritin tehdä poispäinkäännöstä hypylle varmistellen, jolloin sinkosi edessä olevalle renkaalle. Kuinka mä luinkaan tuon ohjauksen ajoituksen niin väärin...
Kaikista virheistä huolimatta tämä oli hyvä rata, koska Rölli pysähtyi kaikille kontakteille tassut maahan! Ja tästä tekee tosi hienoa se, että ainakin neljä edellistä rataa olen juoksuttanut kontaktit läpi. Nythän mulla on uusi kokeilu menossa, joka voi tehdä Röllin kanssa kisaamisesta tosi mieluisaa tai pilata meidän kontaktit täysin. Virheen tullessa pysäytän kontakteille, mutta nolla alla juoksutan läpi. TOIVON että oppi on tarpeeksi syvällä, eikä se keksi uutta keinoa narrata mua. Kontaktit ovat olleet tähän asti nipotuksen vuoksi hitaat, joten tämä voisi myös nopeuttaa niitä. Tällä tavalla saisin myös kaivattuja kisakokemuksia lisää nimittäin en vieläkään tunne Rölliä kunnolla radalla.
Viiru on myös treenannut pikkasen. Otettiin mökillä irtorengasta. Reiluun medi korkeuteen asti menee puhtaasti, mutta maksissa juoksee ali. Tajusi heti itse virheensä, mutta ei muuttunut epävarmaksi. Otin matalalla renkaalla pari toistoa ja lopetin.
Otettiin myös ennakoivia valsseja molempiin suuntiin. Viiru kokoaa itsensä niin ihanasti ja kääntyy pienimpiä reittejä. On se niin taitava! :-)
Ajattelin kokeilla puomin ens keskiviikkona, ja jos onnistuu niin rupean etsimään mölli-kisoja. Niin jännää!!
tiistai 26. heinäkuuta 2011
Paaaaaljon treeniä
Mökkitreenit
Viime viikolla mökillä lomaillessa otin paljon pientä aksaa Luckyn ja Viirun kanssa. Luckylla tein pääasiassa keppejä, jotta saataisiin ne suht hyvään kuntoon nyt kesällä. Tällä hetkellä pystyn ottamaan melkeen kaikista kulmista - etäisyyttä täytyy vain treenata lisää. Luckylla on hullun kiilto ollut hommaan alusta alkaen, joten maltin säilyttäminen on tärkeää. Kulmatreeni on mielestäni mitä parasta, koska Lucky joutuu ajattalemaan heti alusta lähtien. Harjoitusta vaikeuttaessa on ohjaajan kuitenkin muistettava rauhoittaa itsensä täysin jotta koirakin keskittyy. Jotta totuttu tykittäminen ei jäisi Luckylle päälle, on vaikeustasoa nostettava mahdollisimman pian. Mielummin estää virheet (esim verkoilla) kuin helpottaa harjotusta.
Viirulla on tullut otettua myös keppejä melko paljon. Se menee ohjureilla jo melkeen suoran, ja parin sentin raolla olevan ilman ohjureitakin. Ihan kuin kepit olisivat edistyneet tauon aikana itsekseen.. :-) Viiru osaa kaikki kulmat näistä vaikeimmistakin harjoituksista. Seuraavaksi olisikin opetettava takaaleikkaus, valssi ennen/jälkeen keppien, persjättö jälkeen sekä vedätys linjan yli.
Kepit on sujunut yhtä treenikertaa lukuunottamatta suurella itsevarmuudella. Tuona yhtenä päivänä Viiru meni oikein kokoajan, mutta jostain syystä todella hitaasti. Mä kehuin hurjasti etenemään, mutta siitä huolimatta luuli, ettei saisi ottaa lelua keppien jälkeen. :( En saanut lukkoa avattua tolla treenikerralla, mutta seuraavalla ei ollut enään mitään ongelmia. Viiru oli tuona päivänä ollut kuulemma muutenkin epävarma, koska ei ollut uskaltanut ottaa ruokaansa luvan jälkeen. Äiti joutui ihan houkuttelemaan "ota, ota, mene vaan" kunnes uskalsi. Äitihän on se kiltti joka ei ikinä vaadi Viirulta mitään suurempia temppuja tai tarkkaavaisuutta. Niin outoa käyttäytymistä.
Viiru menee jo myös matalimpia maksi-hyppyjä. Niissä ei ole mitään ongelmaa, ja hyppää mielestäni todella nätisti. Oppi jo toisella kerralla korkeilla hypyillä kokoamaan itsensä uskomattoman hyvin tehden minimini kaarroksen. Mähän en saa Rölliä taivuttamaan itseään ilmassa edelleenkään, mutta Viiru taitaa olla luonnonlahjakkuus. <3 Se hahmottaa etäisyyksiä ja korkeuksia uskomattoman hyvin!
Kimppatreenit
Veljekset kahdestaan treenaamassa, aika kivaa! Otettiin Annan kanssa serpentiiniä, putkijarrutusta ja rataa. Viirulla ja Tinolla on kuitenkin melko samat ongelmat ohjauskuvioissa, joten nämä tekniikka pätkät tulivat todellakin tarpeeseen.
Alkuun otin serpentiiniä niin hyvin toimineella namilla. Sain Viirun pysymään tarpeeksi lähellä, eikä se päässyt lipeämään ohjauksesta. Päällejuoksu toimi ilman erityisempää vahvistusta hyvin. Sen sijaan kolmannelle hypylle työntäminen oli haastavaa varsinkin, kun etäisyys kasvoi. Näitä pitääkin treenata varmemmaksi, ettei kohtia tarvitsisi ohjata yli huolellisesti. Tuskin edes kerkeisin puolivalssailemaan kunnon radalla.
Putkijarrutuksia otimme n. 3 m pitkällä suoralla putkella. Näytän jarrutuksen suhisemalla ennen putkea ja paikallaan lyövällä käsimerkillä. Alkuun opetin kokonaan vasemmalle kääntymisen jonka jälkeen siirryin täysin oikeaan. Tässä Viiru sekosikin hetkeksi, kun jatkoi vasemmalle kääntymistä, vaikka vaihdoinkin puolta. Tämän se teki myös ekassa putkijarrutustreenissä pentuna. Viiru ei kuitenkaan toistanut virhettä, vaikka vähän testailin sen tarkkuutta. Sitten kun putkijarrutus on varmemmassa kunnossa, täytyy opettaa tiukka takaaleikkaus suoralle putkelle, jotta hahmottaa varmasti minne puolelle käännytään.
Ratapätkä alkoi renkaasta joka tuli kutsua läpi. Ajattelin nostaa ahneena renkaan maksikokoon, koska kaikki muutkin esteet se on mennyt loistavasti kertaheitolla. Rengas kuitenkin on vähän vaikeampi, kun siinä on useampikin rako josta voisi tulla läpi. Viiru olikin ihan todella epävarman näköinen, ja tulikin ali. :( En antanut lelua, mutten ollut tietenkään vihainenkaan. Laskin renkaan tutuun korkeuteen, mutta Viiru yritti vain ali. :( Se oli niin epävarma, enkä päässyt lukkotilanteesta eteenpäin. Autoin Viirua paristi tuuppasemalla renkaan läpi, muttei siitä huolimatta mennyt omine neuvoineen. Viiru ei tullut renkaan läpi edes läheltä kutsumalla. Viiru varmasti aisti ahdistukseni joka ei auttanut yhtään asiaa. Otinkin sivussa ihan pelkällä renkaalla ilman kehikoita, jossa olikin taas oma itsevarma itsensä. Rengas taitaa jäädä pienelle unohduslomalle.
Jos nyt kuitenkin jotain positiivista haluaa kaivaa Viirun lukkotilanteista, niin tähän menessä se ei ole koskaan näkynyt seuraavalla treenikerralla.
Ratapätkälle vaihdoimme renkaan tilalle todella kapean näköisen hypyn, jota Viiru myös väisti. (Tulipa mieleen, että hyppytekniikka täytyy tehdä lyhyellä rimalla mutta korkeilla siivekkeillä.) Kun hyppy vaihdettiin normaalin näköiseksi, alkoi homma pelittämään. Niistopersjättö on ihan meidän juttu, se toimii ihan mahtavasti! Samoin kun tiukat takaaleikkaukset onnistuvat, ovat ne täydellisiä. Sen sijaan ennakoivat valssit, eteenpäin vievät takaaleikkaukset ja rikotut loppusuorat eivät onnistuneet, joten täytyy treenailla.
Yleisesti Viiru liikkui ja jaksoi tehdä hyvin töitä kuumana päivänä. Kamalasti on opetettavaa, mutta aika kivasti sen kanssa voi tehdä jo rataa. :-)
Viime viikolla mökillä lomaillessa otin paljon pientä aksaa Luckyn ja Viirun kanssa. Luckylla tein pääasiassa keppejä, jotta saataisiin ne suht hyvään kuntoon nyt kesällä. Tällä hetkellä pystyn ottamaan melkeen kaikista kulmista - etäisyyttä täytyy vain treenata lisää. Luckylla on hullun kiilto ollut hommaan alusta alkaen, joten maltin säilyttäminen on tärkeää. Kulmatreeni on mielestäni mitä parasta, koska Lucky joutuu ajattalemaan heti alusta lähtien. Harjoitusta vaikeuttaessa on ohjaajan kuitenkin muistettava rauhoittaa itsensä täysin jotta koirakin keskittyy. Jotta totuttu tykittäminen ei jäisi Luckylle päälle, on vaikeustasoa nostettava mahdollisimman pian. Mielummin estää virheet (esim verkoilla) kuin helpottaa harjotusta.
Lucky Bu-Bu
Viirulla on tullut otettua myös keppejä melko paljon. Se menee ohjureilla jo melkeen suoran, ja parin sentin raolla olevan ilman ohjureitakin. Ihan kuin kepit olisivat edistyneet tauon aikana itsekseen.. :-) Viiru osaa kaikki kulmat näistä vaikeimmistakin harjoituksista. Seuraavaksi olisikin opetettava takaaleikkaus, valssi ennen/jälkeen keppien, persjättö jälkeen sekä vedätys linjan yli.
Kepit on sujunut yhtä treenikertaa lukuunottamatta suurella itsevarmuudella. Tuona yhtenä päivänä Viiru meni oikein kokoajan, mutta jostain syystä todella hitaasti. Mä kehuin hurjasti etenemään, mutta siitä huolimatta luuli, ettei saisi ottaa lelua keppien jälkeen. :( En saanut lukkoa avattua tolla treenikerralla, mutta seuraavalla ei ollut enään mitään ongelmia. Viiru oli tuona päivänä ollut kuulemma muutenkin epävarma, koska ei ollut uskaltanut ottaa ruokaansa luvan jälkeen. Äiti joutui ihan houkuttelemaan "ota, ota, mene vaan" kunnes uskalsi. Äitihän on se kiltti joka ei ikinä vaadi Viirulta mitään suurempia temppuja tai tarkkaavaisuutta. Niin outoa käyttäytymistä.
Viiru menee jo myös matalimpia maksi-hyppyjä. Niissä ei ole mitään ongelmaa, ja hyppää mielestäni todella nätisti. Oppi jo toisella kerralla korkeilla hypyillä kokoamaan itsensä uskomattoman hyvin tehden minimini kaarroksen. Mähän en saa Rölliä taivuttamaan itseään ilmassa edelleenkään, mutta Viiru taitaa olla luonnonlahjakkuus. <3 Se hahmottaa etäisyyksiä ja korkeuksia uskomattoman hyvin!
Kimppatreenit
Veljekset kahdestaan treenaamassa, aika kivaa! Otettiin Annan kanssa serpentiiniä, putkijarrutusta ja rataa. Viirulla ja Tinolla on kuitenkin melko samat ongelmat ohjauskuvioissa, joten nämä tekniikka pätkät tulivat todellakin tarpeeseen.
Alkuun otin serpentiiniä niin hyvin toimineella namilla. Sain Viirun pysymään tarpeeksi lähellä, eikä se päässyt lipeämään ohjauksesta. Päällejuoksu toimi ilman erityisempää vahvistusta hyvin. Sen sijaan kolmannelle hypylle työntäminen oli haastavaa varsinkin, kun etäisyys kasvoi. Näitä pitääkin treenata varmemmaksi, ettei kohtia tarvitsisi ohjata yli huolellisesti. Tuskin edes kerkeisin puolivalssailemaan kunnon radalla.
Putkijarrutuksia otimme n. 3 m pitkällä suoralla putkella. Näytän jarrutuksen suhisemalla ennen putkea ja paikallaan lyövällä käsimerkillä. Alkuun opetin kokonaan vasemmalle kääntymisen jonka jälkeen siirryin täysin oikeaan. Tässä Viiru sekosikin hetkeksi, kun jatkoi vasemmalle kääntymistä, vaikka vaihdoinkin puolta. Tämän se teki myös ekassa putkijarrutustreenissä pentuna. Viiru ei kuitenkaan toistanut virhettä, vaikka vähän testailin sen tarkkuutta. Sitten kun putkijarrutus on varmemmassa kunnossa, täytyy opettaa tiukka takaaleikkaus suoralle putkelle, jotta hahmottaa varmasti minne puolelle käännytään.
Ratapätkä alkoi renkaasta joka tuli kutsua läpi. Ajattelin nostaa ahneena renkaan maksikokoon, koska kaikki muutkin esteet se on mennyt loistavasti kertaheitolla. Rengas kuitenkin on vähän vaikeampi, kun siinä on useampikin rako josta voisi tulla läpi. Viiru olikin ihan todella epävarman näköinen, ja tulikin ali. :( En antanut lelua, mutten ollut tietenkään vihainenkaan. Laskin renkaan tutuun korkeuteen, mutta Viiru yritti vain ali. :( Se oli niin epävarma, enkä päässyt lukkotilanteesta eteenpäin. Autoin Viirua paristi tuuppasemalla renkaan läpi, muttei siitä huolimatta mennyt omine neuvoineen. Viiru ei tullut renkaan läpi edes läheltä kutsumalla. Viiru varmasti aisti ahdistukseni joka ei auttanut yhtään asiaa. Otinkin sivussa ihan pelkällä renkaalla ilman kehikoita, jossa olikin taas oma itsevarma itsensä. Rengas taitaa jäädä pienelle unohduslomalle.
Jos nyt kuitenkin jotain positiivista haluaa kaivaa Viirun lukkotilanteista, niin tähän menessä se ei ole koskaan näkynyt seuraavalla treenikerralla.
Ratapätkälle vaihdoimme renkaan tilalle todella kapean näköisen hypyn, jota Viiru myös väisti. (Tulipa mieleen, että hyppytekniikka täytyy tehdä lyhyellä rimalla mutta korkeilla siivekkeillä.) Kun hyppy vaihdettiin normaalin näköiseksi, alkoi homma pelittämään. Niistopersjättö on ihan meidän juttu, se toimii ihan mahtavasti! Samoin kun tiukat takaaleikkaukset onnistuvat, ovat ne täydellisiä. Sen sijaan ennakoivat valssit, eteenpäin vievät takaaleikkaukset ja rikotut loppusuorat eivät onnistuneet, joten täytyy treenailla.
Yleisesti Viiru liikkui ja jaksoi tehdä hyvin töitä kuumana päivänä. Kamalasti on opetettavaa, mutta aika kivasti sen kanssa voi tehdä jo rataa. :-)
torstai 21. heinäkuuta 2011
Videoita
Videopäivitykset laahaa, mutta näin jälkikäteen:
VIDEO tuplanollasta (vain jälkimmäinen rata)
VIDEO joukkueradalta nollakoirana (nolla!)
VIDEO sm-yksilö hyppäriltä
Marika ja Pekka kävivät meidän mökillä lapsineen ja koirineen. Melkoinen lauma meitä olikin, seitsemän koiraa ja kahdeksan ihmistä. Otettiin mökkiaksaa, uintia ja herkuteltiin loppuun letuilla. Koirien leikit menivät hyvin yksiin, vaikka alussa jopa kiltti Viiru joutui avaamaan suunsa. Aika laimea sen komennus oli, vaikka viesti menikin perille.
VIDEO tuplanollasta (vain jälkimmäinen rata)
VIDEO joukkueradalta nollakoirana (nolla!)
VIDEO sm-yksilö hyppäriltä
Marika ja Pekka kävivät meidän mökillä lapsineen ja koirineen. Melkoinen lauma meitä olikin, seitsemän koiraa ja kahdeksan ihmistä. Otettiin mökkiaksaa, uintia ja herkuteltiin loppuun letuilla. Koirien leikit menivät hyvin yksiin, vaikka alussa jopa kiltti Viiru joutui avaamaan suunsa. Aika laimea sen komennus oli, vaikka viesti menikin perille.
Topi, yksi nelijalkaisista :-)
Melkein koko poppoo rannalla
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
MM-karsinnat
Karsinnat takana ja tulos realisten odotusten mukanen, 2xHYL. Toki jos planeetat ja kuun asento olisivat kohdanneet olisimme voineet päästä joukkueeseen. Sunnuntaina olisi kuitenkin ollut kiva kisata ja kartuttaa kokemusta. Ehkä ensi vuonna.
Kisapaikka oli ihan mahtava. Halli oli tilava ja pohja mitä pitävin. Samoin hotelli oli ihana, ja yöt tulikin nukuttua makiasti. :-) Meidän huone oli kivan kokoinen, ilmastoitu ja sisälsi saunan! Rölli tuntui vain olevan kovin pettynyt, kun emme uskaltaneet päästää sitä saunomaan pikku koppiin, ettei vain sattuisi mitään. On se hassu koira, kun kärsii lämmöstä mutta nauttii saunasta! Röllihän ei ole saunassa vain, koska ihmisetkin ovat siellä. Mökilläkin se kipuaa saunaan vielä yksikseen, kun muut ovat lopettaneet. Tällöin se viihtyy pisimpään kun voi olla varma, ettei kukaan mene enää uimaan.
Menestys karsinnoissa ei siis jäänyt kiinni olosuhteista. Ihan voimme molemmat Röllin kanssa ottaa syyt niskoillemme, ettemme vain ole tarpeeksi hyviä. Oma ohjaus oli kautta karsintojen todella hermostunutta. Onnistuin heilumaan ja sähläämään kaikennäköistä turhaa. Kädet heilui ympäriinsä joten ymmärrän, jos Röllillä on joskus vaikeuksia lukea mua. Rauhallisuus olisi avainsana meidän menestykseen. Arvokisoissa tuo zen-tila on vain niin hankalaa löytää!
Lauantain ensimmäinen hyppäri oli hyvä meille sopiva rata.
Lähdin jo kolmantena, joten rata oli tuoreessa muistissa. Jännitys saa mut kuitenkin hiukka epäilemään perus ohjausvalintojani, joissa ei tulisi olla mitään ongelmaa. Epävarmuuden vuoksi ohjaukseni alkoi rakoilemaan jo heti alusta alkaen. Vaikka tilanne rauhottui kepeillä, olin niiden jälkeen täysin myöhässä väärin sijoittuneena. Pientä haparointia siis, vaikka pakka pysyikin kasassa. Törmäsimme melko pahasti, muttemme saaneet kosketusta. Tämän kaiken räpellyksen keskellä olisin hyvin ymmärtänyt mokauksen.. Sen sijaan Rölli hyppää pituudelta väärään suuntaan, jossa ohjaukseni oli ihan hyvää ja rauhallista. Aina voi toki ohjata paremmin ja jossitella, mutta totuus on se, etten mä yksinkertaisesti kykene olemaan täydellinen.
Treenattavaa: Työnnöt yleensäkin + työnnön jälkeen ohjaajan puoleen kääntyminen.
Onnistuin nollaamaan edellisen radan epäonnistumisen ennen agiradalle menoa. Taas erittäin kiva rata, jossa ei ollut mitään jota emme osaisi.
Meno oli jälleen hermostunutta, vaikka pysyikin paremmin kasassa kuin edellinen. En ole ihan varma karkasiko Rölli puomilta vai kutsuinko liian aikaisin.. Tässäkin taisi tulla kosketus jota ei tuomittu. Meidän virhe tulikin jälleen hassussa kohdassa nimittäin Rölli ei mennyt nenän edessä olevalle keinulle. :( yritin ottaa uudestaan vähän tiukasti ja taas ohi.. Sitten se tulikin luvatta keinulta ja mä lopetin radan siihen.
Vähän tylsä virhe, mutta totuus on se ettei Rölli tykkää keinusta. On se ennenkin tullut ohi, jos vain "pystyy". Muutamat kisat sitten keinu rämähti sen vatsaan, jonka jälkeen teki sen hitaammin. Voi olla että pelko voimistui tuolloin.
Treenattavaa: Keinun rämähtäminen.
Lauantain jälkeen yritin tehdä Röllin kanssa diilin, että me molemmat tsemppaisimme ensi vuonna. :-) saa nähdä toimiiko. Tässä vielä VIDEOT radoista.
Sunnuntailla oli myös erittäin mielenkiintoisia ratoja. Erityisesti tuli mieleen treenata Mian 4.radan keppikuvio (esteet 4-10) sekä finaaliradan alussa ongelmia tuottanut persjättö pussille (esteet 1-7).
Karsintojen jälkeen on aina kova treeni- ja kisainto päällä! Nyt kun Rölli on terve ja olen porukoilla, aion kisata/treenata niin paljon kun vain ehtii. Olispa ihanaa saada voitto ja tupla heti alkuvuodesta.
Onnea vielä tuhannesti joukkueeseen valituille!! Erityisen ihanaa on, että borter Liina pääsee kaahailullaan luomaan suurta jännitystä maailmalla. :-)
Kisapaikka oli ihan mahtava. Halli oli tilava ja pohja mitä pitävin. Samoin hotelli oli ihana, ja yöt tulikin nukuttua makiasti. :-) Meidän huone oli kivan kokoinen, ilmastoitu ja sisälsi saunan! Rölli tuntui vain olevan kovin pettynyt, kun emme uskaltaneet päästää sitä saunomaan pikku koppiin, ettei vain sattuisi mitään. On se hassu koira, kun kärsii lämmöstä mutta nauttii saunasta! Röllihän ei ole saunassa vain, koska ihmisetkin ovat siellä. Mökilläkin se kipuaa saunaan vielä yksikseen, kun muut ovat lopettaneet. Tällöin se viihtyy pisimpään kun voi olla varma, ettei kukaan mene enää uimaan.
Menestys karsinnoissa ei siis jäänyt kiinni olosuhteista. Ihan voimme molemmat Röllin kanssa ottaa syyt niskoillemme, ettemme vain ole tarpeeksi hyviä. Oma ohjaus oli kautta karsintojen todella hermostunutta. Onnistuin heilumaan ja sähläämään kaikennäköistä turhaa. Kädet heilui ympäriinsä joten ymmärrän, jos Röllillä on joskus vaikeuksia lukea mua. Rauhallisuus olisi avainsana meidän menestykseen. Arvokisoissa tuo zen-tila on vain niin hankalaa löytää!
Lauantain ensimmäinen hyppäri oli hyvä meille sopiva rata.
Lähdin jo kolmantena, joten rata oli tuoreessa muistissa. Jännitys saa mut kuitenkin hiukka epäilemään perus ohjausvalintojani, joissa ei tulisi olla mitään ongelmaa. Epävarmuuden vuoksi ohjaukseni alkoi rakoilemaan jo heti alusta alkaen. Vaikka tilanne rauhottui kepeillä, olin niiden jälkeen täysin myöhässä väärin sijoittuneena. Pientä haparointia siis, vaikka pakka pysyikin kasassa. Törmäsimme melko pahasti, muttemme saaneet kosketusta. Tämän kaiken räpellyksen keskellä olisin hyvin ymmärtänyt mokauksen.. Sen sijaan Rölli hyppää pituudelta väärään suuntaan, jossa ohjaukseni oli ihan hyvää ja rauhallista. Aina voi toki ohjata paremmin ja jossitella, mutta totuus on se, etten mä yksinkertaisesti kykene olemaan täydellinen.
Treenattavaa: Työnnöt yleensäkin + työnnön jälkeen ohjaajan puoleen kääntyminen.
Onnistuin nollaamaan edellisen radan epäonnistumisen ennen agiradalle menoa. Taas erittäin kiva rata, jossa ei ollut mitään jota emme osaisi.
Meno oli jälleen hermostunutta, vaikka pysyikin paremmin kasassa kuin edellinen. En ole ihan varma karkasiko Rölli puomilta vai kutsuinko liian aikaisin.. Tässäkin taisi tulla kosketus jota ei tuomittu. Meidän virhe tulikin jälleen hassussa kohdassa nimittäin Rölli ei mennyt nenän edessä olevalle keinulle. :( yritin ottaa uudestaan vähän tiukasti ja taas ohi.. Sitten se tulikin luvatta keinulta ja mä lopetin radan siihen.
Vähän tylsä virhe, mutta totuus on se ettei Rölli tykkää keinusta. On se ennenkin tullut ohi, jos vain "pystyy". Muutamat kisat sitten keinu rämähti sen vatsaan, jonka jälkeen teki sen hitaammin. Voi olla että pelko voimistui tuolloin.
Treenattavaa: Keinun rämähtäminen.
Lauantain jälkeen yritin tehdä Röllin kanssa diilin, että me molemmat tsemppaisimme ensi vuonna. :-) saa nähdä toimiiko. Tässä vielä VIDEOT radoista.
Sunnuntailla oli myös erittäin mielenkiintoisia ratoja. Erityisesti tuli mieleen treenata Mian 4.radan keppikuvio (esteet 4-10) sekä finaaliradan alussa ongelmia tuottanut persjättö pussille (esteet 1-7).
Karsintojen jälkeen on aina kova treeni- ja kisainto päällä! Nyt kun Rölli on terve ja olen porukoilla, aion kisata/treenata niin paljon kun vain ehtii. Olispa ihanaa saada voitto ja tupla heti alkuvuodesta.
Onnea vielä tuhannesti joukkueeseen valituille!! Erityisen ihanaa on, että borter Liina pääsee kaahailullaan luomaan suurta jännitystä maailmalla. :-)
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Terveystulokset
Mulla on terve poika!! Viirun terveystulokset ovat vihdoin tulleet: kyynärät 0/0, lonkat B/A ja polvet 0/0.
Otimme myös lateraalikuvat selästä eli lannerangassa, rintarangassa ja kaularangassa on oikea määrä nikamia.
Ainoa harmittava uutinen oli, että Viirulla on molemmissa oikeassa ja vasemmassa olkaluun yläpään takareunassa n. 1 mm osteofyytti eli luupiikki. Nivelpinta on kuitenkin ehjä eikä ole merkkejä ocd-muutoksista. Tuo luupiikkihän ei vaivaa Viirua millään tavalla ja on todella lievä. Hoitava lääkäri kuulemma ei olisi itse edes huomannut muutosta. Luupiikit eivät välttämättä tule vaivaamaan Viirua millään tavalla, mutta nyt osaa tarkkailla asiaa paremmin ja puuttua mahdolliseen vaivaan ajoissa. Merkkejä häiritsevästä vaivasta olisivat ontuminen tai muutoin epäpuhdas liikkuminen. Jos ongelmia ei ilmeenny, ell ehdotti kontrollikuvausta vuoden kuluttua. Muutoin on kuulemma tärkeää jatkaa aktiivista elämää eikä mitään lisäravinteita tarvita.
Toki tuollainen "pienikin" vaiva häiritsee mua... Kyttään jo nyt niin tarkasti koirieni liikkumista ja huolestun pienestä, että tälläinen lisätarkkailu ei ole yhtään mieleen. Vielä kun Viiru on niiiiin tärkeä mulle, että olisin suonut virheettömän luuston enemmän kuin mitään. Ehkä pitää kuitenkin katsoa asiaa laajemmin, ja iloita muutoin terveestä, luonteeltaan ja rakenteeltaan täydellisestä koirasta. <3
Ollaan me hiukka myös treenattu agilitya. Käytiin pari viikkoa sitten Jennan ja Karon kanssa kentällä ottamassa välistävetoa, päällejuoksua, niistosokkaria ja viskileikkausta. Kaikki sujui todella hyvin! Sain mennä päällejuoksussa rankasti ristiin, ja Viiru hoiti hypyn edelleen (pienen hinkkauksen jälkeen). Viskileikkaus ja niistosokkari olivat täydelliset. Välistävetoja onnistuin tekemään molempiin suuntiin kaksin kappalein. Huikeeta! Nami sopii niin hyvin palkkauskeinoksi näihin meille hankalempiin kuvioihin.
Keppejä olen ottanut mökillä (kujat, 6 kpl). Alkuun muistutus vanhasta, vaikkei näyttänytkään unohtaneen mitään. Hurja vauhti ja varmuus. Laitoin kujan piruuttain todella tiukalle n. 3 cm raolle, jos vaikka osaisi. Ekalla kiekalla hyppäsi viimeisen ohjurin, kun prässäsin liian kovaa "hyvä mene mene". Kun itse rauhotuin, osasi Viirukin hienosti. :-) Täytyy muutoinkin kiinnittää huomiota, ettei käskytys ole liian samanlaista jokaisilla kepeillä.
Kontaktit ovat kärsineet taon vuoksi. Nyt ruvetaan kuitenkin olemaan suht samassa kohtaa kuin viimeksi, joten voisin uskaltaa ottaa koko puomin. Olen halunnut, että Viirulla on suuri into pelkälle alastulolle, kun se näytti hetken hieman epävarmalta. Mökillä on kuitenkin vain aa ja haluaisin nimeonomaan harjoitella tätä puomilla.
Olen myös harjoitellut ahkerasti maahanmenoa missä tahansa tilanteissa. Nyt se menee jo aika kivasti salamana. Näinköhän toimisi jo lampailla. :-)
Otimme myös lateraalikuvat selästä eli lannerangassa, rintarangassa ja kaularangassa on oikea määrä nikamia.
Ainoa harmittava uutinen oli, että Viirulla on molemmissa oikeassa ja vasemmassa olkaluun yläpään takareunassa n. 1 mm osteofyytti eli luupiikki. Nivelpinta on kuitenkin ehjä eikä ole merkkejä ocd-muutoksista. Tuo luupiikkihän ei vaivaa Viirua millään tavalla ja on todella lievä. Hoitava lääkäri kuulemma ei olisi itse edes huomannut muutosta. Luupiikit eivät välttämättä tule vaivaamaan Viirua millään tavalla, mutta nyt osaa tarkkailla asiaa paremmin ja puuttua mahdolliseen vaivaan ajoissa. Merkkejä häiritsevästä vaivasta olisivat ontuminen tai muutoin epäpuhdas liikkuminen. Jos ongelmia ei ilmeenny, ell ehdotti kontrollikuvausta vuoden kuluttua. Muutoin on kuulemma tärkeää jatkaa aktiivista elämää eikä mitään lisäravinteita tarvita.
Toki tuollainen "pienikin" vaiva häiritsee mua... Kyttään jo nyt niin tarkasti koirieni liikkumista ja huolestun pienestä, että tälläinen lisätarkkailu ei ole yhtään mieleen. Vielä kun Viiru on niiiiin tärkeä mulle, että olisin suonut virheettömän luuston enemmän kuin mitään. Ehkä pitää kuitenkin katsoa asiaa laajemmin, ja iloita muutoin terveestä, luonteeltaan ja rakenteeltaan täydellisestä koirasta. <3
Näin sekavaa meidän paimennus pahimmillaan oli!
Rupesi loppua kohden sujumaankin
Keppejä olen ottanut mökillä (kujat, 6 kpl). Alkuun muistutus vanhasta, vaikkei näyttänytkään unohtaneen mitään. Hurja vauhti ja varmuus. Laitoin kujan piruuttain todella tiukalle n. 3 cm raolle, jos vaikka osaisi. Ekalla kiekalla hyppäsi viimeisen ohjurin, kun prässäsin liian kovaa "hyvä mene mene". Kun itse rauhotuin, osasi Viirukin hienosti. :-) Täytyy muutoinkin kiinnittää huomiota, ettei käskytys ole liian samanlaista jokaisilla kepeillä.
Kontaktit ovat kärsineet taon vuoksi. Nyt ruvetaan kuitenkin olemaan suht samassa kohtaa kuin viimeksi, joten voisin uskaltaa ottaa koko puomin. Olen halunnut, että Viirulla on suuri into pelkälle alastulolle, kun se näytti hetken hieman epävarmalta. Mökillä on kuitenkin vain aa ja haluaisin nimeonomaan harjoitella tätä puomilla.
Olen myös harjoitellut ahkerasti maahanmenoa missä tahansa tilanteissa. Nyt se menee jo aika kivasti salamana. Näinköhän toimisi jo lampailla. :-)
Sattuu ja tapahtuu
Vaikka blogi onkin ollut hiljainen, ei se tarkoita etteikö me muka oltaisi tehty mitään... :-)
Rölli pääsi kuin pääsikin osallistumaan MM-karsintoihin erinäköisten vaikeuksien jälkeen. Silmäongelman lisäksi Röllille puhkesi hotspot, vaikkei ollut päässyt edes uimaan. Hoitavassa rasvassa oli myös 7 vrk:n varoaika, joten hoito sujui samassa aikataulussa kuin antibioottien/silmätippojen kohdalla. Molemmat vaivat paranivat hyvin.
Sairastelun vuoksi emme päässeet juurikaan treenaamaan, vaikka vaivat eivät sinänsä olisivatkaan haitanneet fyysistä suoritusta. Enemmän pelkäsin pöllyävää hiekkaa, ettei se pahentaisi silmän tilannetta. Treenailut jäivät siis hyvin pieneksi "mökki-agilityksi" nurmipohjalla. Röllillä oli aina hyvä into ja aa näytti olevan nopeampi tauon jälkeen.
Liikunta oli ollut melko minimissä, kun ei Rölli pahemmin viitsinyt koppa päässä juoksennella pihalla. Välillä vanhemmat yrittivät juoksuttaa sitä lelujen perässä, mutta siitä huolimatta lihakset katosivat. Patricia oli sanonut niskan olleen myös ihan jumissa, kun Rölli törmäili/eteni voimalla koppa päässä. Muovikoppa meni vaihtoon ja Rölli sai sukkahousut. :-) Tulevaisuutta varten ostamme pehmeän kopan joka ei saa samallaista tuhoa aikaan. Rölli varmasti kuulee myös paremmin tälläinen päässä.
Pari päivää fyssarin jälkeen ja pari päivää ennen karsintoja kävimme kunnolla kentällä tekemässä viimeistelytreenit. Rölli teki Powellin radan melkeen nollalla. Pöydän tuli ensimmäisellä kiekalla läpi, mutta muistuttelun jälkeen toimi miten päin tahansa. Vaikeissa kohdissa ei ollut mitään ongelmaa. Oma pää pehmeni hieman kuumuudessa joten ohjasin viimeiset esteet väärin päin. Tärkeää olisikin treenata 30 esteen suoritettavia ratoja niin, että oma pakka pysyisi kasassa.
Loppuun otin keppejä tiukasta avo- ja umpikulmasta. Toimi täydellisesti.
MM-karsinnoista ei tullut tulosta tänä vuonna nimittäin karsiuduimme jo lauantaina porukasta. Tarkempi kisaraportti myöhemmin videoiden kera.
Rölli pääsi kuin pääsikin osallistumaan MM-karsintoihin erinäköisten vaikeuksien jälkeen. Silmäongelman lisäksi Röllille puhkesi hotspot, vaikkei ollut päässyt edes uimaan. Hoitavassa rasvassa oli myös 7 vrk:n varoaika, joten hoito sujui samassa aikataulussa kuin antibioottien/silmätippojen kohdalla. Molemmat vaivat paranivat hyvin.
Sairastelun vuoksi emme päässeet juurikaan treenaamaan, vaikka vaivat eivät sinänsä olisivatkaan haitanneet fyysistä suoritusta. Enemmän pelkäsin pöllyävää hiekkaa, ettei se pahentaisi silmän tilannetta. Treenailut jäivät siis hyvin pieneksi "mökki-agilityksi" nurmipohjalla. Röllillä oli aina hyvä into ja aa näytti olevan nopeampi tauon jälkeen.
Liikunta oli ollut melko minimissä, kun ei Rölli pahemmin viitsinyt koppa päässä juoksennella pihalla. Välillä vanhemmat yrittivät juoksuttaa sitä lelujen perässä, mutta siitä huolimatta lihakset katosivat. Patricia oli sanonut niskan olleen myös ihan jumissa, kun Rölli törmäili/eteni voimalla koppa päässä. Muovikoppa meni vaihtoon ja Rölli sai sukkahousut. :-) Tulevaisuutta varten ostamme pehmeän kopan joka ei saa samallaista tuhoa aikaan. Rölli varmasti kuulee myös paremmin tälläinen päässä.
Pari päivää fyssarin jälkeen ja pari päivää ennen karsintoja kävimme kunnolla kentällä tekemässä viimeistelytreenit. Rölli teki Powellin radan melkeen nollalla. Pöydän tuli ensimmäisellä kiekalla läpi, mutta muistuttelun jälkeen toimi miten päin tahansa. Vaikeissa kohdissa ei ollut mitään ongelmaa. Oma pää pehmeni hieman kuumuudessa joten ohjasin viimeiset esteet väärin päin. Tärkeää olisikin treenata 30 esteen suoritettavia ratoja niin, että oma pakka pysyisi kasassa.
Loppuun otin keppejä tiukasta avo- ja umpikulmasta. Toimi täydellisesti.
MM-karsinnoista ei tullut tulosta tänä vuonna nimittäin karsiuduimme jo lauantaina porukasta. Tarkempi kisaraportti myöhemmin videoiden kera.
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Paimennusta - Kevin Evans
Paimenpiireissä erittäin kuuluisa ja taitava kouluttaja Kevin Evans tuli pitämään viiden päivän seminaaria Lampolaan. Sunnuntaina 3.2 mukana olivat melkein kaikki Viirun sisarukset ja pari muuta sukulaistakin. Päivä oli erittäin kuuma, joten työskentely oli raskasta niin koirille kuin lampaillekin.
Kevin ohjasi ensimmäisen kierroksen "pentuja". Viiru ei tainnut pahemmin ihmetellä uutta ohjaajaa, vaikkei meno näyttänytkään ihan yhtä vakuuttavalta kuin edellisellä kerralla Mian lampailla. Lampolan lampaat ovat valkoisia ja kaksikertaa isompia, eivätkä ne pahemmin väistä ihmistä. On siis luonnollista, ettei se ollut niin itsevarma kuin viimeksi.
Viiru päästettiin melkeen heti vapaaksi toisin kuin Mialla se on ollut aina liinassa. Siellä se juoksenteli hurjana rähisten välillä. Kerran se kai hiukka ajatteli näykkäistä, mutta pieni "hei" riitti kieltämään. Kevin ei pahemmin käskyttänyt Viirua tai yrittänyt laittaa painetta. Se kuulemma vielä vaan leikkii ja saisi olla innostuneempi.
Toisessa sessiossa mä pääsin ihan ite ohjaamaan Viirua ja lampaita. Oli hiukka jännittävää ja vaikeata!! Tarkoitus oli pysyä kokoajan lampaiden edessä niin, että ne jäävät mun ja koiran väliin. Tällöin koiran on kuulemma helpompi ottaa käskyjä, kun ohjaajalla on lampaiden toinen puoli hallussa.
Sijoittuminen ei kuitenkaan ollut yhtään helppoa. Onnistuin seuraamaan vain toista lampaista ja koirasta, joten olin aina vähän väärässä paikassa. Lampaat jyräsivät mut varmaan viisi kertaa, kun en vain osannut liikkua tarpeeksi nopeasti oikeaan suuntaan. Ennakointi on ehdottomasti tärkeää myös paimennuksessa. :D
Tällä hetkellä treenataan siis sijoittumista, ja toistetaan käskysanoja, kun koira suorittaa kyseistä tehtävää, esim. oikea, vasen, maahan, kohti tuleminen yms. Treeni jossa Kevin halusi mun pysäyttävän koiran oli hieman liian vaikea meille. Viiru ei osaa kunnolla maahanmenoa edes arjessa, joten ei ole ihme, kun ei toimi vielä vietissä. Täytyy ottaa itseään niskasta kiinni, ja treenata tätä paljon.
Sen sijaan vasen ja oikea toimi yllättävän hyvin. Tässä luotiin painetta toiselle puollle, jolloin koira lähti kaartamaan vastaiseen. Hankaluutena oli vain hahmottaa kumpi on oikea ja kumpi vasen, että mitä käskyä oikein toistan.
Viiru oli kiltti ja kuunteli hyvin, eikä yrittänyt juurikaan nappasta lampaita. Meillä kuitenkin tuli yksi pieni vika tikki, kun Viiru pääsi vähän karkaamaan ja ajoi yhden lampaan ulos aitauksesta. :( Onneksi isä Piski paikkasi tilanteen ja toi eksyneen lampaan takaisin.
Otettiin kuvia myös PALJON, mutta laittelen niitä myöhemmin koneelle.
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Rämä-Röpa
Röllillä ei ole mitään perinnöllisiä sairauksia, MUTTA aina sille sattuu ja tapahtuu. En edes muista, mistä kaikesta sitä ollaan jouduttu hoitamaan. Onneksi on kuitenkin ollut onnea matkassa, ettei mitään vakavampaa ole vielä tapahtunut (kop kop!).
Viime vuonnakin jouduttiin jännittämään useampaan kertaan osallistumista arvokisoihin. Näköjään jatkamme samalla tyylillä, nimittäin juhannuksena Rölli onnistui satuttamaan silmänsä ties missä. Ehkä omilla Rölli-matkoilla metsässä tai pienessä rähinässä toisen koiran kanssa.
Kävimme näyttämässä silmää parin päivän päästä ell:llä, vaikka olikin lähtenyt hieman parantumaan kotihoidolla. Ell tutki silmän eikä löytänyt naarmua silmästä, joten jatkettiin pelkillä silmätipoilla. Meni pari päivää eikä silmä ainakaan mennyt parempaan suuntaan. Rupesin vähän tutkimaan sitä itse ja löysin 0,5mm x 0,5cm pitkän viillon silmän alakulmasta. Ajattelin jo, ettei karsintoihin ole enää menemistä..
Ell löysi saman viillon kuin minäkin tällä kertaa. Saimme suun kautta annettavia antibiootteja sekä toiset silmätipat. Ell sanoi haavan näyttävän hampaan aiheuttamalta, mutta mistäs sitä tietää. Iloinen yllätys oli, että antibiooteissa on vain 7 vrk:n varoaika. Meillä menee siis aikalailla päivälleen, että päästäänkin karsintoihin (toki jos silmä vain paranee ilman ongelmia). Onni onnettomuudessa! :)
Muutama päivä uusista hoitoaineista niin Röllin haava silmässä on mielestäni kadonnut. Punertava se on edelleen, muttei kuitenkaan tulipunainen kuten alussa. Sillä on kokoajan koppa päässä, ettei pääsisi raapimaan. Vähän ressukka se siis on.
Noh, toivottavasti päästäisiin taas kohta kirmaamaan! Näin hullunkuriselta Röllin meno näytti SM-kisoissa:
Ollaan myös hiukka vapaatreenattu. Viirulle opetin välistävedon kahdella hypyllä molempiin suuntiin. Olipas vaikeata, mutta namilla oppi parhaiten. Sain sen sillon pysymään tarpeeksi lähellä. Välistävetoja tarvitsee yleisesti treenata todella paljon, kun ei tule yhtään luonnostaan.
Otin myös puomin alastuloa joka oli pikkasen hakusessa näin tauon jälkeen. Voi olla, että lämpö myös väsytti ja oli näin ollen vielä vaikeampaa.
Lisäksi otin perussarjan ristikoilla ja kaaren molempiin suuntiin. Kaaressa on todella vaikea seurata koiran tekemisiä, kun oma rintamasuunta pitää kääntää niin, että koira jää ikään kuin selän taakse. En siis osaa sanoa yhtään miten meni.
Viime vuonnakin jouduttiin jännittämään useampaan kertaan osallistumista arvokisoihin. Näköjään jatkamme samalla tyylillä, nimittäin juhannuksena Rölli onnistui satuttamaan silmänsä ties missä. Ehkä omilla Rölli-matkoilla metsässä tai pienessä rähinässä toisen koiran kanssa.
Kävimme näyttämässä silmää parin päivän päästä ell:llä, vaikka olikin lähtenyt hieman parantumaan kotihoidolla. Ell tutki silmän eikä löytänyt naarmua silmästä, joten jatkettiin pelkillä silmätipoilla. Meni pari päivää eikä silmä ainakaan mennyt parempaan suuntaan. Rupesin vähän tutkimaan sitä itse ja löysin 0,5mm x 0,5cm pitkän viillon silmän alakulmasta. Ajattelin jo, ettei karsintoihin ole enää menemistä..
Ell löysi saman viillon kuin minäkin tällä kertaa. Saimme suun kautta annettavia antibiootteja sekä toiset silmätipat. Ell sanoi haavan näyttävän hampaan aiheuttamalta, mutta mistäs sitä tietää. Iloinen yllätys oli, että antibiooteissa on vain 7 vrk:n varoaika. Meillä menee siis aikalailla päivälleen, että päästäänkin karsintoihin (toki jos silmä vain paranee ilman ongelmia). Onni onnettomuudessa! :)
Muutama päivä uusista hoitoaineista niin Röllin haava silmässä on mielestäni kadonnut. Punertava se on edelleen, muttei kuitenkaan tulipunainen kuten alussa. Sillä on kokoajan koppa päässä, ettei pääsisi raapimaan. Vähän ressukka se siis on.
Noh, toivottavasti päästäisiin taas kohta kirmaamaan! Näin hullunkuriselta Röllin meno näytti SM-kisoissa:
Noi jalat!!
Ainut kohta missä suu pysyy kiinni :-)
Kuvat © Erja Suni-Räsänen
Ollaan myös hiukka vapaatreenattu. Viirulle opetin välistävedon kahdella hypyllä molempiin suuntiin. Olipas vaikeata, mutta namilla oppi parhaiten. Sain sen sillon pysymään tarpeeksi lähellä. Välistävetoja tarvitsee yleisesti treenata todella paljon, kun ei tule yhtään luonnostaan.
Otin myös puomin alastuloa joka oli pikkasen hakusessa näin tauon jälkeen. Voi olla, että lämpö myös väsytti ja oli näin ollen vielä vaikeampaa.
Lisäksi otin perussarjan ristikoilla ja kaaren molempiin suuntiin. Kaaressa on todella vaikea seurata koiran tekemisiä, kun oma rintamasuunta pitää kääntää niin, että koira jää ikään kuin selän taakse. En siis osaa sanoa yhtään miten meni.
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Vesipeto
Viirusta on kuoriutunut oikea vesipeto! :-) Ennenhän se ei niin tykännyt vedestä. Lätäköt se kiersi ja uimaan meni vain keppien/lelujen perässä. Nyt se kuitenkin hyppii itse veteen uimaan ihan vaan huvikseen. Heh, aika ihanaa!
Viirulla on ollut hyvät innostavat uimamaikat. Käytiin muutama päivä sitten Karon kanssa Kirkkonummella Meikossa uittamassa koiria. Kriisi on ihan hulluna veteen ja Viiru puolestaan Kriisiin, joten ei aikaakaan kun Viippa oli vedessä. Ensimmäisellä kerralla autoin vähän tuuppaamalla, jonka jälkeen loikki pitkiä hyppyjä itse.
Tänään mökillä puolestaan bc Lucky on näyttänyt innostunutta mallia uimiseen. Luckyhan hyppi jo viime vuonna laiturilta, jota Viiru ei ole koskaan uskaltanut kunnolla tehdä. Tänään äiti puolestaan antoi vähän vauhtia ja Viiruhan hyppäsi. Ei se hirveästi vaatinut, ja lopulta laituri oli melkein ainut paikka josta meni uimaan. Aika hauskaa kuinka Viiru yritti jatkuvasti hakea saunasta meitä uimaan, ja oli muutoinkin ihan into pinkeenä.
Viirulla on ollut hyvät innostavat uimamaikat. Käytiin muutama päivä sitten Karon kanssa Kirkkonummella Meikossa uittamassa koiria. Kriisi on ihan hulluna veteen ja Viiru puolestaan Kriisiin, joten ei aikaakaan kun Viippa oli vedessä. Ensimmäisellä kerralla autoin vähän tuuppaamalla, jonka jälkeen loikki pitkiä hyppyjä itse.
Suurmiehet kävelevät vetten päällä
Hullu Viiru ei luovu kepistä
Kuvat © Karoliina Myllyoja
Tänään mökillä puolestaan bc Lucky on näyttänyt innostunutta mallia uimiseen. Luckyhan hyppi jo viime vuonna laiturilta, jota Viiru ei ole koskaan uskaltanut kunnolla tehdä. Tänään äiti puolestaan antoi vähän vauhtia ja Viiruhan hyppäsi. Ei se hirveästi vaatinut, ja lopulta laituri oli melkein ainut paikka josta meni uimaan. Aika hauskaa kuinka Viiru yritti jatkuvasti hakea saunasta meitä uimaan, ja oli muutoinkin ihan into pinkeenä.
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
Elokuvatähdet
Toiset toivoo, että poikaystävä olisi hieroja tai kokki, mutta musta elokuvaohjaaja on ehdottomasti paras. Valtsu teki musta ja Viirusta promovideon vain parissa päivässä, joten mitä tapahtuu kun tämä poika saa oikeat välineet, näyttelijät ja kunnolla aikaa.
Pidemmittä sanoitta, tässä se on:
© Valtteri Syväniemi
Sivut rupeavat myös pikkuhiljaa valmistumaan nimittäin Röllin esittely on valmis. Siitä tuli todella osuva. :-)
tiistai 28. kesäkuuta 2011
Paimennusta
1. KERTA LAMPAILLA 20.6
Jännitti hieman nähdä, kuinka se oikein toimisi: pelottaisiko, kiinnostaisiko, olisiko se kuin omassa elementissään? Pahin pelkoni oli, että se vain haukkuisi pelosta lampaille. Onneksi ei kuitenkaan!
Mia ohjasi kaikkia koiria lampailla. Kehässä ei kuulemma tarvita kahta kokematonta. ;o) Mä kuitenkin haluan ehdottomasti tulevaisuudessa viedä sitä itse, mutta täytyy varmaankin mennä jollekkin kurssille sitä varten. Paimennus on niin uusi ihmeellinen maailma, josta en vielä ymmärrä juuri mitään.
Meillä oli ihan ok alku. Viiru oli kiinnostunut, vaikka selkeästi jännittikin hieman. Välillä se yritti hakea multa tukea, vaikka odottelin aidan toisella puolella. Siinä mielessä mun kanssa olisi voinut olla rohkeampi, jos vain olisin osannut oman osuuteni. Tosin sille tekee ihan hyvää tehdä myös muiden kanssa, kun on niin voimakkaasti mun perään.
Kun Spice liikutteli lampaita, Viiru kiinnostui enemmän ja meni edellä. Uskon sen saaneen itsevarmuutta toisesta koirasta, nimittäin kun Spice laitettiin pois, Viiru rupesi jarruttelemaan. Se meni Mian rinnalla tai vähän takana. Kerran se haukkui pelosta, muttei jäänyt siihen jumiin.
Tauon jälkeen mentiin uudestaan, jolloin meno oli jo selvästi parempaa. Edelleenkään meno ei näyttänyt paimentamiselta, mutta Viiru oli kokoajan enemmän itsevarmempi. Se rupesi jopa murisemaan kovana äijänä lampaille. :D
2. KERTA LAMPAILLA 26.6
Viiru on aina ollu paljon parempi toisella kerralla, kun on saanut sulatella asiaa hetken. En kuitenkaan uskonut näin suurta edistystä nimittäin nyt meno näytti jo alkeelliselta paimennukselta!! Enää ei tuijotellut mua yhtään tai haukkunut kertaakaan lampaille. Murinaa oli edelleen jonkun verran, mutta Mia oli sitä mieltä, että se katoaa ajan kanssa.
Viiru näytti löytävän jo matalaa paimennusasentoa. Lisäksi se haki reunoja pitkin saadakseen lampaat nurkasta liikkeelle, ja vastaavasti lampaiden juostessa Viiru pyrki eteen pysäyttämään. Ou mai, oli niin mahtavan näköstä nähdä koira elementissään!!! Oli sika hienoa kun yhdessä kohtaa Mia päästi irti liinasta ja Viiru lähti tekemään kaarta. Kokoajan sillä on kuulemma ollut aivot mukana ja kuuntelee ohjeita. Niin hienon näköistä!
Nyt kehtaa ja uskaltaa lähteä Kevin Evansin oppeihin ensi sunnuntaina. Mia vie Viirua edelleen, mutta ehkä mäkin opin katsomalla. Niin jännää kuulla mitä mieltä paimennusguru on Viirusta!!
Jännitti hieman nähdä, kuinka se oikein toimisi: pelottaisiko, kiinnostaisiko, olisiko se kuin omassa elementissään? Pahin pelkoni oli, että se vain haukkuisi pelosta lampaille. Onneksi ei kuitenkaan!
Mia ohjasi kaikkia koiria lampailla. Kehässä ei kuulemma tarvita kahta kokematonta. ;o) Mä kuitenkin haluan ehdottomasti tulevaisuudessa viedä sitä itse, mutta täytyy varmaankin mennä jollekkin kurssille sitä varten. Paimennus on niin uusi ihmeellinen maailma, josta en vielä ymmärrä juuri mitään.
Meillä oli ihan ok alku. Viiru oli kiinnostunut, vaikka selkeästi jännittikin hieman. Välillä se yritti hakea multa tukea, vaikka odottelin aidan toisella puolella. Siinä mielessä mun kanssa olisi voinut olla rohkeampi, jos vain olisin osannut oman osuuteni. Tosin sille tekee ihan hyvää tehdä myös muiden kanssa, kun on niin voimakkaasti mun perään.
Kun Spice liikutteli lampaita, Viiru kiinnostui enemmän ja meni edellä. Uskon sen saaneen itsevarmuutta toisesta koirasta, nimittäin kun Spice laitettiin pois, Viiru rupesi jarruttelemaan. Se meni Mian rinnalla tai vähän takana. Kerran se haukkui pelosta, muttei jäänyt siihen jumiin.
Tauon jälkeen mentiin uudestaan, jolloin meno oli jo selvästi parempaa. Edelleenkään meno ei näyttänyt paimentamiselta, mutta Viiru oli kokoajan enemmän itsevarmempi. Se rupesi jopa murisemaan kovana äijänä lampaille. :D
2. KERTA LAMPAILLA 26.6
Viiru on aina ollu paljon parempi toisella kerralla, kun on saanut sulatella asiaa hetken. En kuitenkaan uskonut näin suurta edistystä nimittäin nyt meno näytti jo alkeelliselta paimennukselta!! Enää ei tuijotellut mua yhtään tai haukkunut kertaakaan lampaille. Murinaa oli edelleen jonkun verran, mutta Mia oli sitä mieltä, että se katoaa ajan kanssa.
"Räyh!"
Viiru näytti löytävän jo matalaa paimennusasentoa. Lisäksi se haki reunoja pitkin saadakseen lampaat nurkasta liikkeelle, ja vastaavasti lampaiden juostessa Viiru pyrki eteen pysäyttämään. Ou mai, oli niin mahtavan näköstä nähdä koira elementissään!!! Oli sika hienoa kun yhdessä kohtaa Mia päästi irti liinasta ja Viiru lähti tekemään kaarta. Kokoajan sillä on kuulemma ollut aivot mukana ja kuuntelee ohjeita. Niin hienon näköistä!
Kuvat © Anna Silvan
Nyt kehtaa ja uskaltaa lähteä Kevin Evansin oppeihin ensi sunnuntaina. Mia vie Viirua edelleen, mutta ehkä mäkin opin katsomalla. Niin jännää kuulla mitä mieltä paimennusguru on Viirusta!!
maanantai 27. kesäkuuta 2011
Anna Eifertin koulutus
RÖLLIN KOULUTUS 21.6
Tehtiin yhteensä kolme 17-20 esteen rataa ensin kahdessa osassa, jonka jälkeen osa nollana. Pidettiin paljon taukoja, mutta silti tuli tehtyä ihan sikana. Rölli jaksoi ihan ok, kunhan pääsi välillä makaamaan varjoon.
Anna Eifert kertoi opettavansa koirilleen mahdollisimman paljon sanallisia käskyjä tukemaan ohjausta. Esimerkiksi tiukalle käännökselle, poispäinkääntymiselle ja eri suunnille on omat käskynsä. Tämä eroaa todella huimasti mun ja Röllin agilitysta, nimittäin pyrin pitämään ohjauksen mahdollisimman simppelinä. Itseasiassa musta tuntuu, ettei Röllin kapasiteetti edes pystyisi käsittelemään kaikkia käskyjä, joten on valittava vain tärkeimmät ja selkeimmät, ja opetettava nämä kunnolla. Ensinnäkin tavoitteena on opettaa kokoajan paremmin esteiden käskyt, jotta Rölli osaisi joku päivä valita esterykelmästä oikean pelkällä sanallisella käskyllä. Tällä hetkellä erottaa "kiipee" ja ehkä jopa "kepit". Opetettavissa asioissa on myös käsky "takaa", jonka se suorittaisi itsenäisesti olisin minä vaikka missä. Tässä on varmaan tarpeeksi jo käsiteltävää Röllille. ;o) Sen sijaan Viiru varmasti oppisikin kaikki maailman käskyt. On kuitenkin eri asia, onko siitä hyötyä meille.
Itse koulutuksessa oli pääpainona tehdä paljon rataa. Anna kertoi ongelmamme radalla, muttemme saaneet juurikaan korjausehdotuksia. Törmäsimme melkein kaikilla radoilla kaarratukseen putkien jälkeen. Niitä sitten hinkattiin hetki ilman suurempaa tulosta. Annan ajatus oli, että koiraa pitää kutsua ennen kuin se tulee ulos putkesta, muttei kuitenkaan ennen kuin se menee sisään (jottei kiellä). Tämä nyt olisi vain ollut ihan tuhoon tuomittua, koska Rölli nimittäin ei reagoi juuri mihinkään muuhun kuin ennen putkea tuleviin hidastuskäskyihin. Mähän siis tein kokoajan putkijarrutuksen ennen putkea, ja lisäksi menin ottamaan mukaan putken suulta.
Sain kuitenkin treenikavereilta uusia vinkkejä joita voisi kokeilla. Näitä oli oman liikkeelle lähtemisen ajoitus putken suulta. Eli kääntyykö Rölli paremmin, kun seison pitkään odottamassa, vai kun merkkaan ja lähden karkuun. Treeneissä näytti, että kääntyi paremmin mitä pidempään odotin. Toisaalta väsymys saattoi myös poistaa pahimman törkyilyn. Toinen testattavan arvoinen ehdotus merkkaamiseen oli käden jatkuva heilutus.
Oli jännää huomata, että Rölli meni melkeen yhtä hyvin putkikaarrokset, jos olin sisäpuolella. Oli siinä pieni ero, mutta toisaalta vauhti oli ehkä pikkusen parempi. Myös lyhyempi kuljetus ulkokautta sujui pienemmällä kaarroksella kuin pidempi. Tästä voi päätellä, että ehkä mä en pidemmässä jaksanut odottaa niin pitkään putken suulla kuin oltaisiin tarvittu. Sen sijaan lopussa, kun jäin sisäpuolelle putkea ja vain juoksin karkuun täysiä, otti Rölli jopa ensimmäisellä kerralla tosi pienen kaarroksen. Tarttisin jonkun putkigurun tarkastelemaan meidän pienten, mutta nopeiden kaarteiden salaisuutta. :D
Toisella radalla tuli esiin Röllin pitämä nollaetäisyys, kun en saanut sitä lähtemään luonnolliselle kaarelle. Tai ehkä mä en osannut ottaa oikeaa linjaa? Hypyt olivat hankalasti vinossa, joka vaikeutti irtoamista. Tässä olisi myös ollut hyötyä "takaa"-käskystä, jos se olisi opetettu.
VIIRUN KOULUTUS 22.6
Seuraavana päivänä vuorossa oli Kvarkin-koirien ryhmä johon osallistui meidän lisäksi Spice, Win, Peak, Kumma ja Tino. Viiru pääsi ensimmäistä kertaa tauon jälkeen aksaamaan todella kunnolla. Vaikka kyseessä oli mölli-ryhmä, teimme samalla tavalla rataa kuin edellisenä päivänä. Nyt mä olinkin enemmän pulassa, kun en vaan osaa vielä Viirun kanssa. Ajauduin ihan väärille linjoille, ja olisin tarvinnut selkeitä ohjeita. Voi Viiru rukka, kun ei siitä tullut oikein mitään. Mä olin jatkuvasti hyppylinjalla, enkä muutenkaan osannut ajatella minne sijoittuisin.
Laskimme aan melko matalaksi, ja se meni edes hyvin. Viiru meni sen alkuun hitaammin, mutta harjoitusten ohessa nopeentui.
Anna varmaan ajatteli mun olevan ihan menetetty tapaus, kun Viirullakin levähti putkesta ulostulo täysin. Todellisuudessa Viirullehan mä olen vasta kerran tehnyt putkijarrutuksia 1,5 m pitkällä putkella. Tuo pitkä kaariputki jossa piti ottaa vastaan 4 m päästä oli hieman eri asia. :D Anna sitten yritti neuvoa, että palkkaisin vain oikeista suorituksista. Röllillä varmasti oikea toimimiskuvio, mutta mun mielestä väärin Viirulla kun en ole kertonut sille mitä haluan. Eli mun mielestä koiralta voi vasta vaatia, kun asia on oikeasti opetettu. Toinen Annan pointti oli, että hän haluaa koiran tulevan aina hänen luokseen putkesta. Tämä puolestaan on ristiriidassa oman ajatusmaailmani kanssa putkista: jos mitään ei sanota, juostaan täysiä ja jos puolestaan teen jarrutuksen, pitää tulla luokseni. Sen sijaan Rölli joka ei ole tuossa suhteessa ihan tasapainossa, voisin tehdäkin harjoitusta, vaikka se onkin hiukka epäjohdonmukaista.
Tehtiin yhteensä kolme 17-20 esteen rataa ensin kahdessa osassa, jonka jälkeen osa nollana. Pidettiin paljon taukoja, mutta silti tuli tehtyä ihan sikana. Rölli jaksoi ihan ok, kunhan pääsi välillä makaamaan varjoon.
Anna Eifert kertoi opettavansa koirilleen mahdollisimman paljon sanallisia käskyjä tukemaan ohjausta. Esimerkiksi tiukalle käännökselle, poispäinkääntymiselle ja eri suunnille on omat käskynsä. Tämä eroaa todella huimasti mun ja Röllin agilitysta, nimittäin pyrin pitämään ohjauksen mahdollisimman simppelinä. Itseasiassa musta tuntuu, ettei Röllin kapasiteetti edes pystyisi käsittelemään kaikkia käskyjä, joten on valittava vain tärkeimmät ja selkeimmät, ja opetettava nämä kunnolla. Ensinnäkin tavoitteena on opettaa kokoajan paremmin esteiden käskyt, jotta Rölli osaisi joku päivä valita esterykelmästä oikean pelkällä sanallisella käskyllä. Tällä hetkellä erottaa "kiipee" ja ehkä jopa "kepit". Opetettavissa asioissa on myös käsky "takaa", jonka se suorittaisi itsenäisesti olisin minä vaikka missä. Tässä on varmaan tarpeeksi jo käsiteltävää Röllille. ;o) Sen sijaan Viiru varmasti oppisikin kaikki maailman käskyt. On kuitenkin eri asia, onko siitä hyötyä meille.
Itse koulutuksessa oli pääpainona tehdä paljon rataa. Anna kertoi ongelmamme radalla, muttemme saaneet juurikaan korjausehdotuksia. Törmäsimme melkein kaikilla radoilla kaarratukseen putkien jälkeen. Niitä sitten hinkattiin hetki ilman suurempaa tulosta. Annan ajatus oli, että koiraa pitää kutsua ennen kuin se tulee ulos putkesta, muttei kuitenkaan ennen kuin se menee sisään (jottei kiellä). Tämä nyt olisi vain ollut ihan tuhoon tuomittua, koska Rölli nimittäin ei reagoi juuri mihinkään muuhun kuin ennen putkea tuleviin hidastuskäskyihin. Mähän siis tein kokoajan putkijarrutuksen ennen putkea, ja lisäksi menin ottamaan mukaan putken suulta.
Sain kuitenkin treenikavereilta uusia vinkkejä joita voisi kokeilla. Näitä oli oman liikkeelle lähtemisen ajoitus putken suulta. Eli kääntyykö Rölli paremmin, kun seison pitkään odottamassa, vai kun merkkaan ja lähden karkuun. Treeneissä näytti, että kääntyi paremmin mitä pidempään odotin. Toisaalta väsymys saattoi myös poistaa pahimman törkyilyn. Toinen testattavan arvoinen ehdotus merkkaamiseen oli käden jatkuva heilutus.
Oli jännää huomata, että Rölli meni melkeen yhtä hyvin putkikaarrokset, jos olin sisäpuolella. Oli siinä pieni ero, mutta toisaalta vauhti oli ehkä pikkusen parempi. Myös lyhyempi kuljetus ulkokautta sujui pienemmällä kaarroksella kuin pidempi. Tästä voi päätellä, että ehkä mä en pidemmässä jaksanut odottaa niin pitkään putken suulla kuin oltaisiin tarvittu. Sen sijaan lopussa, kun jäin sisäpuolelle putkea ja vain juoksin karkuun täysiä, otti Rölli jopa ensimmäisellä kerralla tosi pienen kaarroksen. Tarttisin jonkun putkigurun tarkastelemaan meidän pienten, mutta nopeiden kaarteiden salaisuutta. :D
VIIRUN KOULUTUS 22.6
Seuraavana päivänä vuorossa oli Kvarkin-koirien ryhmä johon osallistui meidän lisäksi Spice, Win, Peak, Kumma ja Tino. Viiru pääsi ensimmäistä kertaa tauon jälkeen aksaamaan todella kunnolla. Vaikka kyseessä oli mölli-ryhmä, teimme samalla tavalla rataa kuin edellisenä päivänä. Nyt mä olinkin enemmän pulassa, kun en vaan osaa vielä Viirun kanssa. Ajauduin ihan väärille linjoille, ja olisin tarvinnut selkeitä ohjeita. Voi Viiru rukka, kun ei siitä tullut oikein mitään. Mä olin jatkuvasti hyppylinjalla, enkä muutenkaan osannut ajatella minne sijoittuisin.
Laskimme aan melko matalaksi, ja se meni edes hyvin. Viiru meni sen alkuun hitaammin, mutta harjoitusten ohessa nopeentui.
Anna varmaan ajatteli mun olevan ihan menetetty tapaus, kun Viirullakin levähti putkesta ulostulo täysin. Todellisuudessa Viirullehan mä olen vasta kerran tehnyt putkijarrutuksia 1,5 m pitkällä putkella. Tuo pitkä kaariputki jossa piti ottaa vastaan 4 m päästä oli hieman eri asia. :D Anna sitten yritti neuvoa, että palkkaisin vain oikeista suorituksista. Röllillä varmasti oikea toimimiskuvio, mutta mun mielestä väärin Viirulla kun en ole kertonut sille mitä haluan. Eli mun mielestä koiralta voi vasta vaatia, kun asia on oikeasti opetettu. Toinen Annan pointti oli, että hän haluaa koiran tulevan aina hänen luokseen putkesta. Tämä puolestaan on ristiriidassa oman ajatusmaailmani kanssa putkista: jos mitään ei sanota, juostaan täysiä ja jos puolestaan teen jarrutuksen, pitää tulla luokseni. Sen sijaan Rölli joka ei ole tuossa suhteessa ihan tasapainossa, voisin tehdäkin harjoitusta, vaikka se onkin hiukka epäjohdonmukaista.
Kaikki kuvat Krizsán Tamás.
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
SM-kisat
Rölli osallistui lauantaina nollakoirana joukkueradalle, ja hienosti tekikin nollan!! Rata oli suht helppo eikä mikään kohta mietittänyt sen enempää. Hävittiin aikaa toki muille jälleen putkijarrutuksissa, kun ei se vaan tule niin nätisti kuin voisi.
Kutsuin kontaktit läpi, ja se tulee kutsusta salamana. Jäin kuitenkin miettimään, saako läpijuoksuttaminen Röllin varmemmaksi vai ei. Tuleeko Rölli siis epävarmemmaksi paikasta vai varmemmaksi etenemisestä. Olen ihan sekaisin sen kontaktien kanssa, ja kuinka lähteä rakentamaan nopeutta uudestaan.
Sunnuntaina oli yksilökisat, johon osallistuttiin ihan virallisesti. Anne Huittisen rata oli mielestäni suoritettavissa, mutta se vaati jatkuvaa keskittymistä ja pitkälti koiran hanskassa pitämistä. Ei meidän rata!
Rataprofiili toi esiin meidän toisen ongelman, nimittäin esteiden suorittaminen vaikka ohjaaja lähtisi karkaamaan toiseen suuntaan. Ongelma näkyy voimakkaimmin alkutilanteessa, jossa Röllillä on vaan niin kiire mun perään. Tällä radalla ongelma oli kuitenkin enemmän mun pelko tästä virheestä, jolloin en liikkunut tarpeeksi rohkeasti. Tähän vaikutti myös pitkä odottaminen (esteiden paikkojen muuttuminen), jännittäminen ja ennen kaikkea epävarmuus valitsemastani suunnitelmasta. Jouduin siis aivan väärälle puolelle esteitä ohjaamaan koko radan kuvion ilman minkäänlaista harjoittelua. Takaaleikatessa en edes tajunnut ottaa Rölliä haltuun ennen pituutta, joten luonnollisesti se jatkoi matkaansa väärälle esteelle. Muu rata menikin puhtaasti, vaikka ylimääräisiä kaarteita tuli.
Yleisesti rataprofiili rajoitti paljon mahdollisia ohjausvalintoja, nimittäin Rölli ei yksinkertasesti kykene tai minä en ole opettanut.
Oma suoritus ei pahemmin masentanut, nimittäin minä mogailin eikä koira. Itseasiassa Rölli toimi mun mielestä erinomaisesti, mutta mä en vaan vielä osaa viedä sitä tarpeeksi hyvin.
Lisäksi muiden ystävien menestys oli niin hienoa, ettei omaa epäonnistumista edes muistanut. Onneksi olkoon vielä kerran Jenna&Neon, Maiju&Java, Anu&Riina sekä Pete&Meg!!!!! Aivan mahtavaa, ja todella olette jokainen menestyksenne ansainneet!
Kutsuin kontaktit läpi, ja se tulee kutsusta salamana. Jäin kuitenkin miettimään, saako läpijuoksuttaminen Röllin varmemmaksi vai ei. Tuleeko Rölli siis epävarmemmaksi paikasta vai varmemmaksi etenemisestä. Olen ihan sekaisin sen kontaktien kanssa, ja kuinka lähteä rakentamaan nopeutta uudestaan.
Sunnuntaina oli yksilökisat, johon osallistuttiin ihan virallisesti. Anne Huittisen rata oli mielestäni suoritettavissa, mutta se vaati jatkuvaa keskittymistä ja pitkälti koiran hanskassa pitämistä. Ei meidän rata!
Rataprofiili toi esiin meidän toisen ongelman, nimittäin esteiden suorittaminen vaikka ohjaaja lähtisi karkaamaan toiseen suuntaan. Ongelma näkyy voimakkaimmin alkutilanteessa, jossa Röllillä on vaan niin kiire mun perään. Tällä radalla ongelma oli kuitenkin enemmän mun pelko tästä virheestä, jolloin en liikkunut tarpeeksi rohkeasti. Tähän vaikutti myös pitkä odottaminen (esteiden paikkojen muuttuminen), jännittäminen ja ennen kaikkea epävarmuus valitsemastani suunnitelmasta. Jouduin siis aivan väärälle puolelle esteitä ohjaamaan koko radan kuvion ilman minkäänlaista harjoittelua. Takaaleikatessa en edes tajunnut ottaa Rölliä haltuun ennen pituutta, joten luonnollisesti se jatkoi matkaansa väärälle esteelle. Muu rata menikin puhtaasti, vaikka ylimääräisiä kaarteita tuli.
Yleisesti rataprofiili rajoitti paljon mahdollisia ohjausvalintoja, nimittäin Rölli ei yksinkertasesti kykene tai minä en ole opettanut.
Oma suoritus ei pahemmin masentanut, nimittäin minä mogailin eikä koira. Itseasiassa Rölli toimi mun mielestä erinomaisesti, mutta mä en vaan vielä osaa viedä sitä tarpeeksi hyvin.
Lisäksi muiden ystävien menestys oli niin hienoa, ettei omaa epäonnistumista edes muistanut. Onneksi olkoon vielä kerran Jenna&Neon, Maiju&Java, Anu&Riina sekä Pete&Meg!!!!! Aivan mahtavaa, ja todella olette jokainen menestyksenne ansainneet!
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Viimeiset treenit + fyssari
Nyt on kaikki tehty ja vain odotetaan viikonloppua! Ihana tunne.
Kävin eilen ottamassa Röllin kanssa viimeiset treenit ennen SM-kisoja. Otin kontakteja nopeilla pysähdyksillä, pöytää ja keppejä. Kontaktit olivat jo aika nopeat. Jes, hyvä fiilis! Pöydän näytin kerran, jonka jälkeen tehtiin vauhdilla. Ei ongelmaa. En tosin usko, että pöytä on vielä SM-kisoissa (karsinnoissa varmasti), mutta mistäs sitä ikinä tietää. Kepeillä sain muutaman tosi hyvän toiston ja muutaman epäonnistuneen, pöh. :(
Treenien jälkeen Emmi vinkkasi, että voisin tulla tekemään hänen ratansa. Niin huippua!! Ratatreeniähän ollaan tehty vuoden sisään ehkä kerran, joten kyllä tuli tarpeeseen. Rataprofiili oli kiva, ei liian vaikea näin ässämmien alla. Ekalla kiekalla onnistuin työntämään Röllin väärälle puolelle keppejä (alottelijan moka!). Muutoin ihan kiva, ja pakka pysyi kasassa. Kokeiltiin Huittisten puomin leijeröinti kuvio joka ei onnistunut kisoissa. Nyt ei mitään ongelmaa ja oli ihan supermagea. Liekö auttanut, että oli tehnyt kuvion jo aikasemmin toiselta puolelta.
Jos en leijeröinyt puomia niin Rölli hidasti menoa aina ennen okseria, kun kääntyi katsomaan putkesta minne mennään. Jos en yrittänyt tunkea okserille, niin oli hiukka parempi. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi varmaan kannattanut antaa käsky "eteen hyppy".
Kiitos vielä Emmi koutsaamisesta!! Nyt on hyvä fiilis lähteä viikonlopun karkeloihin.
Sain tänään soiton, että startataan Röllin kanssa yksilökilpailun lisäksi joukkueradalla! Me mennään nimittäin nollakoirana ja laitetaan heti alkuun kunnon pohjat (tai ei!). :o) ainakin saadaan tuntumaa pohjasta ja kisatunnelmasta.
Tänään käytiin Patrician luona oikomassa Rölli kuntoon. Itse en ole huomannut mitään tapaturmia agilityssa tai arjessa, mutta johonkin se oli kuulemma törmännyt. Ainut mikä tulee mieleen niin on Röllin jänisjahdit tai muut omat retket mökillä. En tiedä yhtään mitä niillä on tapahtunut.
Onneksi saatiin koira kuntoon ja nyt pitäisi olla törmäilemättä!
Rölli on ollut nyt ihan yli iloinen nuori itsensä. Näinköhän mä olen ylivirittänyt sen? Eläinlääkärissäkin yritti moikkailla kaikki koirat ja ihmiset. Yksikin pomerian räkytti, mutta ei Rölliä haitannut. Elämä on vaan niin ihanaa. :D Kuivamuona sai sen ihan sekaisin, ja taidettiin näyttää Patricialle kaikki meidän osaamat temput. Hiukka ehkä voisi enemmän keskittyä eikä säheltää kaiken aikaa.
Kävin eilen ottamassa Röllin kanssa viimeiset treenit ennen SM-kisoja. Otin kontakteja nopeilla pysähdyksillä, pöytää ja keppejä. Kontaktit olivat jo aika nopeat. Jes, hyvä fiilis! Pöydän näytin kerran, jonka jälkeen tehtiin vauhdilla. Ei ongelmaa. En tosin usko, että pöytä on vielä SM-kisoissa (karsinnoissa varmasti), mutta mistäs sitä ikinä tietää. Kepeillä sain muutaman tosi hyvän toiston ja muutaman epäonnistuneen, pöh. :(
Treenien jälkeen Emmi vinkkasi, että voisin tulla tekemään hänen ratansa. Niin huippua!! Ratatreeniähän ollaan tehty vuoden sisään ehkä kerran, joten kyllä tuli tarpeeseen. Rataprofiili oli kiva, ei liian vaikea näin ässämmien alla. Ekalla kiekalla onnistuin työntämään Röllin väärälle puolelle keppejä (alottelijan moka!). Muutoin ihan kiva, ja pakka pysyi kasassa. Kokeiltiin Huittisten puomin leijeröinti kuvio joka ei onnistunut kisoissa. Nyt ei mitään ongelmaa ja oli ihan supermagea. Liekö auttanut, että oli tehnyt kuvion jo aikasemmin toiselta puolelta.
Jos en leijeröinyt puomia niin Rölli hidasti menoa aina ennen okseria, kun kääntyi katsomaan putkesta minne mennään. Jos en yrittänyt tunkea okserille, niin oli hiukka parempi. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi varmaan kannattanut antaa käsky "eteen hyppy".
Kiitos vielä Emmi koutsaamisesta!! Nyt on hyvä fiilis lähteä viikonlopun karkeloihin.
Sain tänään soiton, että startataan Röllin kanssa yksilökilpailun lisäksi joukkueradalla! Me mennään nimittäin nollakoirana ja laitetaan heti alkuun kunnon pohjat (tai ei!). :o) ainakin saadaan tuntumaa pohjasta ja kisatunnelmasta.
Tänään käytiin Patrician luona oikomassa Rölli kuntoon. Itse en ole huomannut mitään tapaturmia agilityssa tai arjessa, mutta johonkin se oli kuulemma törmännyt. Ainut mikä tulee mieleen niin on Röllin jänisjahdit tai muut omat retket mökillä. En tiedä yhtään mitä niillä on tapahtunut.
Onneksi saatiin koira kuntoon ja nyt pitäisi olla törmäilemättä!
Rölli on ollut nyt ihan yli iloinen nuori itsensä. Näinköhän mä olen ylivirittänyt sen? Eläinlääkärissäkin yritti moikkailla kaikki koirat ja ihmiset. Yksikin pomerian räkytti, mutta ei Rölliä haitannut. Elämä on vaan niin ihanaa. :D Kuivamuona sai sen ihan sekaisin, ja taidettiin näyttää Patricialle kaikki meidän osaamat temput. Hiukka ehkä voisi enemmän keskittyä eikä säheltää kaiken aikaa.
lauantai 11. kesäkuuta 2011
Viime hetken valmistelut
SM-kisat lähestyvät kovaa vauhtia ja jäljellä onkin enää viikko, huii! Rölli on nyt valmiina taistoon. Olen leikkinyt ja lenkkeilyttänyt sitä, kouluttanut ja yrittänyt luoda suhdetta kaikin keinoin paremmaksi sekä nypin siltä karvat jo viime viikolla jottei ole ilmanvastusta tai kuuma. ;o)
Tänään Riihimäellä vedin kontaktit läpi, jotta menisi SM-kisoissa mahdollisimman lujaa. Hienosti se oli pysähtymässä molemmille, mutta lähti heti kutsun kuultua kuin tykin suusta. Vaikka itse agi-rata menikin ihan plörinäksi, niin oli hienoa nähdä kuinka Röllin pääkoppa pelaa, vaikka annoin sen kuumentaa itseään jo aika paljon. Sen sijaan pitää muistaa, että kepeillä sivuttaisirtoomista ei olla harjoiteltu hetkeen, joka ei radalla onnistunutkaan (kellään ei onnistunut :O). Ei siis saa ahnehtia ja kikkailla tällä ässämmeissä. Karsintoihin mennessä täytyy treenata pariin otteeseen.
Hyppis oli huippu hieno, ja oltiinkin kolmansia! Alun tein niistoperjätöllä joka oli aivan täydellinen. Sen sijaan parissa kohtaa mun valssi ei valmistunut tarpeeksi ajoissa, joten Rölli pääsi hiukka valumaan. Putkijarrutukset ovat meidän jatkuva murheenkryyni, joten siihen nähden onnistui hyvin. Joissain kohdissa Rölli olisi voinut edetä varmemmin/kovempaa, mutta kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut kenraali.
Otettiin muutamia kuvia kisoista uudella järkkärillä, joten jos kohteet haluavat näitä itselleen. Kuvia oli ainakin Mimmistä ja Riesasta useampi, Petristä ja Blitzistä, Anusta ja Riinasta, Tonista ja Pulusta (vai Pennistä, en muista!)... Voisin yrittää luoda Picasa-albumin, josta kuvia olisi helppo ladata.
Olen jatkanut sivujen uudistamista, ja nyt on Hanna- ja Viiru-sivu valmis. Sen sijaan Röllin sivu on vailla kuvailua ja Siirin kokonaan tekemättä. Päivittelen niitä sitä tahtia, kun kerkeän.
Viirun pitäminen kuivalla maalla ei oikein onnistunut.. Onneksi rupi on melkein kokonaan kadonnut, eikä ole merkkejä että uiminen olisi haitannut paranemista.
Tänään Riihimäellä vedin kontaktit läpi, jotta menisi SM-kisoissa mahdollisimman lujaa. Hienosti se oli pysähtymässä molemmille, mutta lähti heti kutsun kuultua kuin tykin suusta. Vaikka itse agi-rata menikin ihan plörinäksi, niin oli hienoa nähdä kuinka Röllin pääkoppa pelaa, vaikka annoin sen kuumentaa itseään jo aika paljon. Sen sijaan pitää muistaa, että kepeillä sivuttaisirtoomista ei olla harjoiteltu hetkeen, joka ei radalla onnistunutkaan (kellään ei onnistunut :O). Ei siis saa ahnehtia ja kikkailla tällä ässämmeissä. Karsintoihin mennessä täytyy treenata pariin otteeseen.
Hyppis oli huippu hieno, ja oltiinkin kolmansia! Alun tein niistoperjätöllä joka oli aivan täydellinen. Sen sijaan parissa kohtaa mun valssi ei valmistunut tarpeeksi ajoissa, joten Rölli pääsi hiukka valumaan. Putkijarrutukset ovat meidän jatkuva murheenkryyni, joten siihen nähden onnistui hyvin. Joissain kohdissa Rölli olisi voinut edetä varmemmin/kovempaa, mutta kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut kenraali.
Otettiin muutamia kuvia kisoista uudella järkkärillä, joten jos kohteet haluavat näitä itselleen. Kuvia oli ainakin Mimmistä ja Riesasta useampi, Petristä ja Blitzistä, Anusta ja Riinasta, Tonista ja Pulusta (vai Pennistä, en muista!)... Voisin yrittää luoda Picasa-albumin, josta kuvia olisi helppo ladata.
Olen jatkanut sivujen uudistamista, ja nyt on Hanna- ja Viiru-sivu valmis. Sen sijaan Röllin sivu on vailla kuvailua ja Siirin kokonaan tekemättä. Päivittelen niitä sitä tahtia, kun kerkeän.
Viirun pitäminen kuivalla maalla ei oikein onnistunut.. Onneksi rupi on melkein kokonaan kadonnut, eikä ole merkkejä että uiminen olisi haitannut paranemista.
Viirun mallioppimista Rölliltä (huoh!)
Ilmetty saukko
tiistai 7. kesäkuuta 2011
New look!
Mulla on hiukka luppoaikaa joten sivut uudistui! Vielä kun saisi uuden kaverikuvan Viirusta ja Röllistä niin vaihtaisin sen otsikon alle.
Myös Röllin lookki on uudistunut. Ai että se on komea! Ajattelinkin, että jos meidän agility tyssää niin ruvettaisko kiertämään kauneuskilpailuja. ;) Lajihan pitää valita koiran mukaan, niin siellä se vois kait oikeastikin pärjätä. (.... mutta ehkä me molemmat nautitaan enempi aksasta!!!)
Kuten kuvasta näkyy ollaan treenailtu mökillä keppikulmia pelkällä sanallisella käskyllä. Hoen "missä kepit, missä kepit" kunnes kääntää katseensa oikeaan väliin niin vapautan. Ollaan muutama kerta tehty tuota, ja edetty jo noin pitkälle! Lähdettiin liikkeelle melkein suorasta. Huomasin lisäksi, että Röllille on super vaikeeta jos otan sivuttaisetäisyyttä sisäänpäin, vaikka se itse lähestyisikin tuosta reilusti helpommasta kulmasta. Suoralla lähestymisellä saan olla missä vaan, mutta pienelläkään kulmalla ei kestä sijoittautumistani. Tuossa toinen treeni joka olisi kiva saada kuntoon ennen karsintoja. Tällä edistymisvauhdilla pitäisi onnistua tavoitteessa. :)
Hullu Viiru on entistä hullumpi. Jos joku siis harkitsee bordercollien ottamista vain kotikoiraksi, nyt olisi hyvä aika tulla seuraamaan miltä sellainen näyttää alta kahden viikon kuluttua. Not nice!
Viime viikonloppuna Viiru oli mökillä vanhempien kanssa. Se sai olla vapaana valvonnan alla jo 1,5 viikon kuluttua leikkauksesta, koska sisällä olosta ei tullut mitään. Viiru kestää tekemättömyyden vielä jotenkin, jos kaikki muutkin ovat sisällä eivätkä puuhaile. Sen sijaan jos muut ovat ulkona ja Viiru yksin kotona niiin..... ei hyvää seuraa! Se siis haluaa edes nähdä mitä muut tekevät, joten se hyppii pöydille ja tuoleille ikkunoiden alle. Koska ulkona oli paljon porukkaa (rölli, isi, äiti), tuli sen juosta ympäri mökkiä tarkistamassa kaikki ikkunat säännöllisesti. Tässä tuli siis kaikki kielletyt: juokseminen (liukkaalla alustalla) ja hyppiminen. Ulkona sen sijaan lopetti juoksuyritykset suhisemalla ja käyttäytyi kuulemma muutenkin erittäin kiltisti. Sai kuulemma otettua pari löysempää juoksuaskelta, muttei muuta pahaa.
Lopulta koirat kuitenkin piti laittaa sisälle, kun jäniksiä rupesi vilistämään ympäriinsä. Rölli karkasi pikkumetsään yhden perään, ja Viiru haukkui yhtä pellon toisella puolella olevaa. Näistä voisi tulla hyvä rikospari nimittäin Viiru näkee elukat kaukaa ja Rölli haistaa jäljen.
Sisällä alkoi taas hirveä rumba. Nauratti vaan äidin viestisarja mulle: Rölli jäniksen perässä–Rölli kotona, mutta molemmat piti laittaa sisälle–Viiru söi salaattisi. Ei siis mennyt ihan putkeen.
Viiruhan ei edes tykkää salaatista, mutta nyt paineissaan syö kai kaiken maistamatta. Onneksi äiti yllätti sen joten pääsi huomauttamaan. Äiti oli kuulemma kuitenkin niin hämillään tilanteesta, ettei ollut tajunnut ärähtää ehkä tarpeeksi kovasti.
Illalla isi sai häätää sen olohuoneen pöydältä, johon oli hypännyt pokkana.
Viikolla käytiin sosialistamassa Viirua hevosiin. Tällä kertaa haukahti/murisi vain, kun hevonen ja varsa juoksivat lujaa meitä kohti. Lopetti kuitenkin huomautuksesta, eikä muutenkaan tuntunut pelkäävän ollenkaan. Itseasiassa sitä kiinnosti tosi paljon mutta jännitti samaan aikaan. Kun hepat eivät huomanneet, Viiru meni niin lähelle kuin vain pääsi. Kuvasta kuitenkin huomaa, että muutoin pysytteli mun turvallisemmalla puolella.
Myös Röllin lookki on uudistunut. Ai että se on komea! Ajattelinkin, että jos meidän agility tyssää niin ruvettaisko kiertämään kauneuskilpailuja. ;) Lajihan pitää valita koiran mukaan, niin siellä se vois kait oikeastikin pärjätä. (.... mutta ehkä me molemmat nautitaan enempi aksasta!!!)
Kuten kuvasta näkyy ollaan treenailtu mökillä keppikulmia pelkällä sanallisella käskyllä. Hoen "missä kepit, missä kepit" kunnes kääntää katseensa oikeaan väliin niin vapautan. Ollaan muutama kerta tehty tuota, ja edetty jo noin pitkälle! Lähdettiin liikkeelle melkein suorasta. Huomasin lisäksi, että Röllille on super vaikeeta jos otan sivuttaisetäisyyttä sisäänpäin, vaikka se itse lähestyisikin tuosta reilusti helpommasta kulmasta. Suoralla lähestymisellä saan olla missä vaan, mutta pienelläkään kulmalla ei kestä sijoittautumistani. Tuossa toinen treeni joka olisi kiva saada kuntoon ennen karsintoja. Tällä edistymisvauhdilla pitäisi onnistua tavoitteessa. :)
Hullu Viiru on entistä hullumpi. Jos joku siis harkitsee bordercollien ottamista vain kotikoiraksi, nyt olisi hyvä aika tulla seuraamaan miltä sellainen näyttää alta kahden viikon kuluttua. Not nice!
Viime viikonloppuna Viiru oli mökillä vanhempien kanssa. Se sai olla vapaana valvonnan alla jo 1,5 viikon kuluttua leikkauksesta, koska sisällä olosta ei tullut mitään. Viiru kestää tekemättömyyden vielä jotenkin, jos kaikki muutkin ovat sisällä eivätkä puuhaile. Sen sijaan jos muut ovat ulkona ja Viiru yksin kotona niiin..... ei hyvää seuraa! Se siis haluaa edes nähdä mitä muut tekevät, joten se hyppii pöydille ja tuoleille ikkunoiden alle. Koska ulkona oli paljon porukkaa (rölli, isi, äiti), tuli sen juosta ympäri mökkiä tarkistamassa kaikki ikkunat säännöllisesti. Tässä tuli siis kaikki kielletyt: juokseminen (liukkaalla alustalla) ja hyppiminen. Ulkona sen sijaan lopetti juoksuyritykset suhisemalla ja käyttäytyi kuulemma muutenkin erittäin kiltisti. Sai kuulemma otettua pari löysempää juoksuaskelta, muttei muuta pahaa.
Lopulta koirat kuitenkin piti laittaa sisälle, kun jäniksiä rupesi vilistämään ympäriinsä. Rölli karkasi pikkumetsään yhden perään, ja Viiru haukkui yhtä pellon toisella puolella olevaa. Näistä voisi tulla hyvä rikospari nimittäin Viiru näkee elukat kaukaa ja Rölli haistaa jäljen.
Sisällä alkoi taas hirveä rumba. Nauratti vaan äidin viestisarja mulle: Rölli jäniksen perässä–Rölli kotona, mutta molemmat piti laittaa sisälle–Viiru söi salaattisi. Ei siis mennyt ihan putkeen.
Viiruhan ei edes tykkää salaatista, mutta nyt paineissaan syö kai kaiken maistamatta. Onneksi äiti yllätti sen joten pääsi huomauttamaan. Äiti oli kuulemma kuitenkin niin hämillään tilanteesta, ettei ollut tajunnut ärähtää ehkä tarpeeksi kovasti.
Illalla isi sai häätää sen olohuoneen pöydältä, johon oli hypännyt pokkana.
Viikolla käytiin sosialistamassa Viirua hevosiin. Tällä kertaa haukahti/murisi vain, kun hevonen ja varsa juoksivat lujaa meitä kohti. Lopetti kuitenkin huomautuksesta, eikä muutenkaan tuntunut pelkäävän ollenkaan. Itseasiassa sitä kiinnosti tosi paljon mutta jännitti samaan aikaan. Kun hepat eivät huomanneet, Viiru meni niin lähelle kuin vain pääsi. Kuvasta kuitenkin huomaa, että muutoin pysytteli mun turvallisemmalla puolella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)