Käytiin Hittiksellä vapaatreenaamassa Viirun kanssa viikko sitten tiistaina. Ketään muita ei ollut paikalla joten saatiin olla ihan rauhassa. Otettiin puomin alastuloa, keinua, takaaleikkausta, pakkovalssia ja niistoa.
Aloitettiin pentukeinulla joka oli puolet matalampi kuin oikea. Laitoin tuolin keinun alle, ettei se laskeudu ollenkaan ja näytin namin päässä. Viiru juoksi ihan täysiä ja hirvitti aina, ettei se vaan tippuisi. Yritti muutamaan otteeseen karata keinulle uudemman kerran, joten taisi olla kiva este. Ens kerralla voisi lisätä pienen pudotuksen (0,5-1 cm).
Pentupuomista en löytänyt toista puolta joten tehtiin vaan alastuloa. Ensin tarjoamalla jonka jälkeen vauhdista sivusta. Mulla ei ollut hihnaa, kun oma liike muuttuu sillon niin paljon. Toimi loistavasti ja Viiru selkeästi osaa paikan. Harmi vaan ettei saanut otettua koko puomia.
Vahvistin takaaleikkausta. Tehtiin molempiin suuntiin ja myös vauhdin kautta.
Pakkovalssin ja niiston aloitin opettamaan ihan alusta. Tein jokaisesta kulmasta ja aina heittäen palkan haluttuun paikkaan. Jees toimi hyvin! Otin pakkovalssia vauhdillakin eikä ongelmia. Lukee ohjausta erittäin hyvin. Niistoa tehtiin ihan ekaa kertaa ja sitä täytyykin vahvistaa.
Tässä uusin video Viirun elämää 3. Jostain syystä musiikki ei kuulu mutta näkyypähän ainakin...
Ollaan satunnaisesti tokoiltukkin. Tarttisin vaan jonkun treenikaverin, kun en oikeen tiedä miten edetä. Vahvistan pääasiassa vanhoja juttuja.
Sunnuntaina oltiin Hyvinkäällä kisoissa Röllin kanssa (agi-agi-hr). Pysähty kaikille kontakteille ja mielentila oli mitä loistavin! :) Ei tapeltu yhtään ja teki heti ekasta käskystä. En edes päässy testaamaan irtiantamissysteemia kun antoi niin kiltisti pelkästä käskystä.
Eka rata oli hyvä paitsi kolmoshypyllä hyppäs siivekkeen läpi tehden kuperkeikan :( onneksi on fyssari jo varattuna, vaikka ei rölli näyttänyt olevan moksiskaan. Liikkeet olivat siellä ja näin jälkeenpäinkin olleet normaalit. Toki tuollainen jättää aina jäljet...
Toinen rata oli ihan kauhea profiililtaan. Vaarallisia kulmia kontakteille ja muutenki tuntui niin pakkoväännetyltä radalta. Lähdin radalle asenteella "kunhan päästään turvallisesti läpi". Ei todellakaan ollut näyttävän näköistä menoa, mutta melkeen nolla. Toka vikalla esteellä mun viskileikkaus ei näyttänyt yhtään siltä kun sen ois pitänyt ja rölli hyppäs hypyn takaisin päin saaden hyllyn.
Kolmas rata oli erikoinen. Ihan hauska vaikkaan ei kovin helppo. Kisoissa teemana oli selkeesti putkijarrutukset ja vastaanottavia valsseja sai halutessaan tehdä yllinkyllin renkaan taakse.
Hyppiksellä sika moni tuli renkaan ohi, mutta rölli selvis tästä kunnialla. Rata oli tosi hyvä paitsi rölli ei yhdessä kohdassa irronnut putkeen kun yritin itse lähteä toiseen suuntaan. Rytmitys oli vääränlainen.
Lisäksi joka radalla mun pitäs kiinnittää huomiota loppuihi. Loppusuora ja takaaleikkaukset pitäs harjotella paremmiksi. Tuo irtoominen kun ei ole Röllissä luonnostaan.
maanantai 31. tammikuuta 2011
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Teemun opeissa
Oltiin viikonloppu Röllin kanssa kahdestaan. Ekaks lauantaina treenit ja sunnuntaina Teemun koulutus.
Treeneissä otettiin härkkimistä puomilla, keppikulmia, pöytää ja tiukkoja käännöksiä putkilta.
Mulla on ollut kontakteilla sellanen olo, että Rölli tulee melkeen satavarmasti liikkeestä, jos ensin pysähdyn ja lähden uudestaan liikkeelle. Laitettiin Röpa hihnaan ja Hanna varmisti, ettei karkaa liikkeestä. No, yllätys yllätys ei se aikonutkaan! Kokeilin seuraavaksi ilman hihnaa ja tuli läpi liikkeestä. Hmm.. onko mulla sittenkin vähän viisaampi koira kuin uskoin. :D Sama rulianssi uudestaan ja hihnassa odotti nätisti, ilman ei. Kolmannella kierroksella ei enää karannut eikä hihnaa täten tarvinnut.
Tein myös pari taaksejääntiä niin, että lelu odotti edessä. Toimi hyvin.
Kepeillä samaa kulmatreeniä kuin aikasemmin. Nyt yritin lähettää kauempaa. Kun nami oli oikeassa välissä niin toimi, mutta ilman ei.. Rupesi kyttäämään edessä odottavaa lelua ihan liikaa eikä katse siirtynyt keppien aloitusväliin. Saatiin kuitenkin onnistumisia kun Hanna heitti lelun vasta keppien jälkeen. Harmi vaan kun tarttisin apukoutsin.
Ajattelin aloittaa pöydän opetuksen, kun se on vähän unohtunut sitten nuoruusaikojen. Kokeilin namilla ja lelulla, ja nami rauhoitti paremmin. Virheellisesti laitoin ensin namin lähemmäksi takareunaa sen sijaan, että etureuna olisi ollut järkevämpi. Tein ensin lähetyksiä ja toimi hyvin. Sitten lisäsin Röllille kaksi vaikeuttavaa tekijää joka oli ihan liikaa. Putken kautta ja ohijuoksu. Vaikka Rölli tiesi namin odottavan pöydällä niin meinasi melkeen joka kerta painaa pöydän läpi. Ens kerralla pilkon tehtävää vähän pienemmäksi.
Tänään Teemun koulutuksessa päästiin 20 minuutissa huimat 10 estettä. Mutta hei, ei se oo se määrä vaan laatu. ;)
Ensiks palkkasin putkijarrutuksesta pussilla. En ole edes varma ollaanko koskaan tehty Röllin kanssa tiukkoja käännöksiä pussilta. Otin tilanteen ratapätkällä ja toimi ihan täydellisesti! Selkeästi ollaan menty näissä nyt eteenpäin.
2.esteenä olevalle putkelle oli tarkotus tehdä pakkovalssi. Tätäkään en varmaan ole koskaan tehnyt muille kuin hypyille. Siltä se eka näyttikin, kun juoksi puol metriä ohi ennen putkeen menoa. Palkkasin ja johan alkoi toimia. Teki niin pikkasen kurvin kuin vain voi. :) Teemu itseasiassa kertoi opettavan koirille nykyään pakkovalssin ja niiston 30-40 cm siivekkeestä. Ei siis ihan nuollen, koska tämä helpottaa hyppäämistä. Tämä koskee varmaan enemmänkin maxi-koiria (ihan hyvä juttu viirua ajatellen!).
Vaikeinta ittelleni oli rytmitys pussilta putkeen. Ennen putkea ei saanut jäädä odottelemaan koska eteen oli kiire. En kuitenkaan saanut unohtaa koiraa seläntaakse jotta menisi myös putken. Tollasissa kohdissa Rölli meinaa helposti valua seläntaakse jonka seurauksesta mä pysähdyn onkimaan sitä ja katastrofin ainekset on kasassa. Melkeen aina tästä seuraa myöhästyminen seuraavasta tilanteesta tai muuta huonoa. Olinkin todella tyytyväinen kun saatiin tää sujumaan sika hyvin!! Kerrankin mä onnistuin. :)
Viimeinen ja vaikein este röllille oli kepit. Ne oli rojua vasten, ettei se yhtään hahmottanut mihin mennä. Näin on käynyt kerran aikasemminkin vastaavassa tilanteessa. Laitettiin lelu keppien alkuun jolloin se tajusi jutun. Tästä kohdasta ohjauksellisesti teki tosi haastavan se kun seinä tuli vastaan. Vetoa ei ehkä saanut tehdä niin laajasti kuin olisi halunnut. Tai en tiedä. Toinen iso juttu meidän kohdalla on, jos yritän vetää olkapäätä kääntämällä, Rölli ampaisee vastaiseen suuntaan. Jep, just niin kun videolla. Mun pitäs pitää rintama auki, mutta ei sekään auta jos koira ei hahmota keppejä. ;)
Paras ja suurin hyöty kurssista oli ehdottomasti keino vireen laskemiseen. Meillä on agitreeneissä lelun irtianto ollut viimeisen vuoden aikamoista tappelua, josta vire nousee entisestään. Teemu puuttui tähän ja sanoi, ettei mun pitäs lähtee tähän mukaan. Ratkasu on, että otan Röllin mun kainaloon ja toisella kädellä nostan sen päätä. Siinä se saa aikansa mussuttaa lelua. Kun tiputtaa, sanon irti ja otan rauhallisesti lelun itselleni. Jos Rölli yrittää varastaa lelun niin selkeä näppäsy, ettei käy. Tätä kutsuttiin "sheippaukseksi". Moni joka on nähny röllin vireen radalla niin ei varmaan usko, että se näytti jopa pikkusen uneliaalta!! :D Hah. Tätä pitää kokeilla ens kisoissa.
Annika oli ihana ja kuvasi Röllin treenit, kiitos!! Tässä VIDEO.
lauantai 22. tammikuuta 2011
Röllin agi-videoita
Isi laittoi youtubeen pari röllin kesäistä agi-videota. Toinen on seinäjoen voittonolla, joka on ehkä hirvein rata ikinä mikä ollaan tehty! :D Jännitystä oli ainakin kerrakseen.
Seinäjoen voittotavoittelu
Purinan viralliset/epäviralliset kisat (Tiita+Rölli)
Seinäjoen voittotavoittelu
Purinan viralliset/epäviralliset kisat (Tiita+Rölli)
Heti soitto äidille voitosta :)
EO-kisojen hurja keli
Pikku-Viiru
Viiru ottaa rennosti uudessa asunnossa
Iso-Viiru tykkää kiipeillä
Mökin jäällä
maanantai 17. tammikuuta 2011
Siiri
Varoituksen sana tekstistä, että se on raskasta luettavaa.
Siiri kuoli 1,5 vuotta sitten enkä edelläänkään ole saanut todellista mielenrauhaa tapahtumista. Kirjoitan tämän itseäni varten yhtälailla kuin muitakin. Jotkut tulevat edelleen kysymään mitä Siirille on tapahtunut, kun en siitä ole kauheasti puhunut. Itku tulee edelleen, kun puhun tapahtumista, mutta Siiristä ja millainen se oli, pystyn kertomaan hymyissä suin. Olihan se niin oiva, ainutlaatuinen ja rakastettu ystävä. En kadu koiran ottammista laisinkaan, vaikka tuska onkin kova. Niin paljon se antoi, enkä vaihtaisi yhteistä aikaa mihinkään.
Olen käsitellyt asiaa jo kattavasti ja yrittänyt hyväksyä tilanteen epäreiluuden. 30.8.2009 kirjoitin kuitenkin BAT:n foorumille tapahtumista näin:
"Sydäntä särkee kirjoittaa tätä, mutten jaksa selitellä yksitellen ihmisille mitä on tapahtunut. Itsekkään en sitä vielä ymmärrä tai edes tiedä. Kaikki tuntuu niin vaikealta ja mahdottomalta. Siiri oli niin pirteä ja täysin terve, mikään ei viitannut tulevaan.
Eilen illalla mökillä aivan yllättäen Siiri rupesi saamaan kramppeja. Yleensä koiramme saavat maalla mennä omia menojaan pihalla, mutta onneksi ja suurella sattumalla isi näki tämän tapahtuman. Ensiksi hän luuli, että Siiri yritti tapansa mukaisesti saada innostumaan leikista mutta nopeasti huomasi, ettei kaikki ole hyvin. Molemmat isi ja äiti yrittivät rauhoitella Siiriä ja pahimmallaan elvyyttää. Hetken he luulivat jo Siirin toipuvan, mutta kouristukset palasivat aina vaan pahempina takaisin. Tätä kesti kaiken kaikkiaan 10-20 minuuttia eikä Siiri loppujen lopuksi jaksanut enää taistella vastaan. Sain vanhemmiltani surun murtaman soiton, että Siiri oli menehtynyt.
Tänään vietiin Siiri Viikin eläinsairaalan toivoen, että saataisiin jonkinlainen selitys tähän yllättävään kuolinsyyhyn. Liekö aivokasvain, joku myrkytys tai mikä lie, mutta sen tiedän, että Siiri eli elämänsä loppuun pirteänä ja onnellisena. Kuudessa vuodessa se ehti viedä meidät syvälle koirien maailmaan ja loi erityisen siteen meihin. Siiri oli kuin ajatus ja omalla kohdallani se elämäni koira. Olen kiitollinen näistä kuudesta vuodesta, vaikka ikävä onkin sietämätön."
Viikistä tulleissa tuloksista ei selvinnyt kuoleman syytä. Elimet olivat kunnossa ja sydän suuri.
Video Eckerön agilitykisoista 2008.
Siiri kuoli 1,5 vuotta sitten enkä edelläänkään ole saanut todellista mielenrauhaa tapahtumista. Kirjoitan tämän itseäni varten yhtälailla kuin muitakin. Jotkut tulevat edelleen kysymään mitä Siirille on tapahtunut, kun en siitä ole kauheasti puhunut. Itku tulee edelleen, kun puhun tapahtumista, mutta Siiristä ja millainen se oli, pystyn kertomaan hymyissä suin. Olihan se niin oiva, ainutlaatuinen ja rakastettu ystävä. En kadu koiran ottammista laisinkaan, vaikka tuska onkin kova. Niin paljon se antoi, enkä vaihtaisi yhteistä aikaa mihinkään.
Olen käsitellyt asiaa jo kattavasti ja yrittänyt hyväksyä tilanteen epäreiluuden. 30.8.2009 kirjoitin kuitenkin BAT:n foorumille tapahtumista näin:
"Sydäntä särkee kirjoittaa tätä, mutten jaksa selitellä yksitellen ihmisille mitä on tapahtunut. Itsekkään en sitä vielä ymmärrä tai edes tiedä. Kaikki tuntuu niin vaikealta ja mahdottomalta. Siiri oli niin pirteä ja täysin terve, mikään ei viitannut tulevaan.
Eilen illalla mökillä aivan yllättäen Siiri rupesi saamaan kramppeja. Yleensä koiramme saavat maalla mennä omia menojaan pihalla, mutta onneksi ja suurella sattumalla isi näki tämän tapahtuman. Ensiksi hän luuli, että Siiri yritti tapansa mukaisesti saada innostumaan leikista mutta nopeasti huomasi, ettei kaikki ole hyvin. Molemmat isi ja äiti yrittivät rauhoitella Siiriä ja pahimmallaan elvyyttää. Hetken he luulivat jo Siirin toipuvan, mutta kouristukset palasivat aina vaan pahempina takaisin. Tätä kesti kaiken kaikkiaan 10-20 minuuttia eikä Siiri loppujen lopuksi jaksanut enää taistella vastaan. Sain vanhemmiltani surun murtaman soiton, että Siiri oli menehtynyt.
Tänään vietiin Siiri Viikin eläinsairaalan toivoen, että saataisiin jonkinlainen selitys tähän yllättävään kuolinsyyhyn. Liekö aivokasvain, joku myrkytys tai mikä lie, mutta sen tiedän, että Siiri eli elämänsä loppuun pirteänä ja onnellisena. Kuudessa vuodessa se ehti viedä meidät syvälle koirien maailmaan ja loi erityisen siteen meihin. Siiri oli kuin ajatus ja omalla kohdallani se elämäni koira. Olen kiitollinen näistä kuudesta vuodesta, vaikka ikävä onkin sietämätön."
Viikistä tulleissa tuloksista ei selvinnyt kuoleman syytä. Elimet olivat kunnossa ja sydän suuri.
Video Eckerön agilitykisoista 2008.
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Elina 6
Viimeinen kerta pentukurssilla oli 12.1 ja seuraava kurssi alkaa kuukauden päästä 17.2. Treeneissä teemana oli takaaleikkaukset. Lelu laitettiin hypyn taakse laskeutumiskohtaan odottamaan niin, että koira näki sen. Ensin hinkattiin toinen puoli valmiiksi jonka jälkeen siirryttiin vasta toiseen. Eteneminen oli helpommasta vaikeampaan eli viskileikkauksesta 90 asteen käännöksen vaativaan (suora lähestyminen hypylle). Elina muistutteli rohkeasta päälleliikkumisesta, ja ettei tietenkään saa ensin vetää ja sitten vapauttaa. Toimi oikein hyvin.
Seuraavaksi tehtiin pieni ratapätkä:
___
( )
I
__
----
1. I-hyppy vasemmalta oikealle, 2. kauempi pää putkesta, 3. suoraan edessä oleva hyppy takaaleikaten, 4.----hyppy takaakiertona alhaalta ylös.
Takaaleikkauksessa kielsi ensimmäisellä kerralla, kun ohjasin varmistelematta. Kun lelu laitettiin hypyn taakse meni tosi itsevarmasti. Näitä pitää tehdä useampi toisto, ja harjoitella nimenomaan ratapätkillä. Yksittäisenä nimittäin toimi ilman leluakin tosi hyvin.
Yhden palkkauksen jälkeen Viipa meni takaaleikkauksen, mutta jouduin viemään vähän pidemmälle. Takaakiertoon lähti empimättä, mutta onnistuin omalla liikkeellä työntämään koko esteen ympäri. Jännää että jo pennulla on niin voimakkaasti tuo välimatkan pitäminen. Kun jäin parin metrin päähän niin meni täydellisesti. Elina oli sitä mieltä, että ei lähtisi opettamaan haltuunottamista vielä. Ensin irtoaminen ja sitten vasta käteen tuleminen.
Vielä se on vähän ihmeissään ratapätkillä, että jatkuuko tää oikeesti. En oo niin huolissaan vauhdista kun opettelee ensin alhasemmassa vireessä ja sitten lisää potkua. Itseasiassa Viirun virettä on tosi helppo nostaa. Pikkasen hetsaa "yks, kaks, kol" niin menee jo ihan kyttyrään ja lähtee ampumaan. Tätä mun kannattais lisätä jo osattaviin juttuihin.
Elinan kanssa oli puhetta rimoista. Sanoi tietty, että päätän itse mitä teen, mutta hän pitäisi rimoja jo heti alusta alkaen. Ei korkealla mutta niin, että oppii katsomaan rimaa eikä siivekkeitä. Sanoi, että oli ensin opettanut Dionille ilman rimoja tehden hyppytekniikkaa samaan aikaan, eikä tästä tullut mitään (sama tyyli kuin olin itse ajatellut). Lopulta kun rimoja otettiin mukaan niin koiran oli tosi vaikea suoriutua näistä (erityisesti käännöksistä) ja Elina joutui aloittamaan hyppyjen koulutuksen alusta. Ehdotus oli siis tehdä ehdottomasti hyppytekniikkaa sivussa kuten ennen, mutta ottaa rimat mukaan agitreeneihin matalalle.
Musta tämä kuulostaa itseasiassa kaikista järkevimmältä tavalta, joten taidan tehdä näin... Itsestään selväähän se on mitä koira lukee (rimoja vai siivekkeitä), jos alusta lähtien tarjotaan vaan toista. Edelleen olen todella maltillinen rimojen kanssa ennen kuin on vuoden ikäinen ja kuvattu.
Sivussa tehtiin vinokeppejä ja kulmat onnistui hurjan hyvin! :) ollaan selkeesti edistytty joululomalla parilla treenillä. Vielähän se ei handlaa vaikeimpia kulmia korkeassa vireessä (esim. putken kautta tullessa), mutta siitähän tässä on just kyse: alhasesta vireestä korkeempaan siirtyminen asteittain.
Seuraavaksi tehtiin pieni ratapätkä:
___
( )
I
__
----
1. I-hyppy vasemmalta oikealle, 2. kauempi pää putkesta, 3. suoraan edessä oleva hyppy takaaleikaten, 4.----hyppy takaakiertona alhaalta ylös.
Takaaleikkauksessa kielsi ensimmäisellä kerralla, kun ohjasin varmistelematta. Kun lelu laitettiin hypyn taakse meni tosi itsevarmasti. Näitä pitää tehdä useampi toisto, ja harjoitella nimenomaan ratapätkillä. Yksittäisenä nimittäin toimi ilman leluakin tosi hyvin.
Yhden palkkauksen jälkeen Viipa meni takaaleikkauksen, mutta jouduin viemään vähän pidemmälle. Takaakiertoon lähti empimättä, mutta onnistuin omalla liikkeellä työntämään koko esteen ympäri. Jännää että jo pennulla on niin voimakkaasti tuo välimatkan pitäminen. Kun jäin parin metrin päähän niin meni täydellisesti. Elina oli sitä mieltä, että ei lähtisi opettamaan haltuunottamista vielä. Ensin irtoaminen ja sitten vasta käteen tuleminen.
Vielä se on vähän ihmeissään ratapätkillä, että jatkuuko tää oikeesti. En oo niin huolissaan vauhdista kun opettelee ensin alhasemmassa vireessä ja sitten lisää potkua. Itseasiassa Viirun virettä on tosi helppo nostaa. Pikkasen hetsaa "yks, kaks, kol" niin menee jo ihan kyttyrään ja lähtee ampumaan. Tätä mun kannattais lisätä jo osattaviin juttuihin.
Elinan kanssa oli puhetta rimoista. Sanoi tietty, että päätän itse mitä teen, mutta hän pitäisi rimoja jo heti alusta alkaen. Ei korkealla mutta niin, että oppii katsomaan rimaa eikä siivekkeitä. Sanoi, että oli ensin opettanut Dionille ilman rimoja tehden hyppytekniikkaa samaan aikaan, eikä tästä tullut mitään (sama tyyli kuin olin itse ajatellut). Lopulta kun rimoja otettiin mukaan niin koiran oli tosi vaikea suoriutua näistä (erityisesti käännöksistä) ja Elina joutui aloittamaan hyppyjen koulutuksen alusta. Ehdotus oli siis tehdä ehdottomasti hyppytekniikkaa sivussa kuten ennen, mutta ottaa rimat mukaan agitreeneihin matalalle.
Musta tämä kuulostaa itseasiassa kaikista järkevimmältä tavalta, joten taidan tehdä näin... Itsestään selväähän se on mitä koira lukee (rimoja vai siivekkeitä), jos alusta lähtien tarjotaan vaan toista. Edelleen olen todella maltillinen rimojen kanssa ennen kuin on vuoden ikäinen ja kuvattu.
Sivussa tehtiin vinokeppejä ja kulmat onnistui hurjan hyvin! :) ollaan selkeesti edistytty joululomalla parilla treenillä. Vielähän se ei handlaa vaikeimpia kulmia korkeassa vireessä (esim. putken kautta tullessa), mutta siitähän tässä on just kyse: alhasesta vireestä korkeempaan siirtyminen asteittain.
tiistai 11. tammikuuta 2011
Kontaktien kuningas
Rölli on iskussa!!! Jippiaijee, tätä päivää en olisi uskonut tulevan. :D
Oltiin 9.1 Hyvinkäällä kisaamassa (agi-hr). Nauratti jopa agiradan alku, kun oli hirvee tykitys puomille, että testataan sitten kunnolla pysähtyykö. ;-) Kävin treeniesteillä ottamassa pientäpätkää, jotta päästäis pahimmat höyryt. Mutta Rölli pisti peliä vähän jännemmäksi juoksemalla aan läpi (edelliset kisat jättänyt jälkensä). Pistin takaisin kontaktipinnalle kutsuin ja suoraan häkkiin. Viiden minuutin kuluttua otin uudelleen ja taas sama juttu. Ei jumatsukka meinas palaa päreet! Ei muuta kun taaaaas häkkiin. Nyt mua rupes jo huolestuttaa ja menin sanomaan äidille, että Röllillä taitaa jäädä rata väliin. Eihän mun olis mitään järkeä mennä kisaamaan jos jo treeniesteillä pamauttaa törkeenä läpi.
Viimenen kerta kun ehdin kokeilla aata ennen omaa vuoroa: Helpotin vähän rytmitystä päästämällä Röllin ensin aalle ja mä perässä. Se varmaan vaistosi mitä oli pelissä ja pysähty. ;-) hyvä hyvä!
Tein samat rauhotusrutiinit ennen radalle menoa ja toimi jälleen. On se rölli vähän hassu, kun sen tarttee rauhotella itteään. :) mutta kannattaa nimittäin taas pysähtyi kaikille kontakteille!!!! aivan mieletöntä tuon alku tappelun jälkeen. En vieläkään oikeen tajua kuinka se yhtäkki kokosi itsensä paremmin kuin ikinä. Tää vuos tuntuu hyvältä. ;-)
Radasta tuli nolla ja 4.sija. Keinulta vapautus oli vähän hätänen, ja loppu meinaskin mennä sen takia ihan plärinäks. Tässä VIDEO, kiitos taas Annika!
Hyppis ei ollut mikään hirveän paha joten tuplaan olisi ollut mahikset, mutta ois se ollu ehkä vähän liian hyvää ollakseen totta. Jännitti itseasiassa vähän, kun olisin niin toivonut onnistumista. Kerran Rölli katosi mun selän taakse, kun ohjaus tuli myöhässä, mutta rata meni oikein. Kepeille oli avokulma ja itse olin helpommalla vetävällä puolella. Rölli meni kakkosväliin, toisella yrityksellä kolmosväliin ja kolmannella vasta oikein. Hmmh.. rintamasuunta olisi voinut osoittaa vähän enemmän vasemmalle, mutta haloo! Joku raja siinäkin, että kyllä koiran pitäs osata. Ja mä väitän, että tuon jos jonkun niin Röllin olisi pitänyt handlata. Ties vaikka hullu mielentila vaikuttais tässäkin kohtaa malttamiseen. Joka tapauksessa, kulmat on treenilistalla.
Jos jotain hyvää niin kesti ainakin hurjan sivuetäisyyden kepeillä. Serpenttiini olisi voinut pysyä tiukemmin kasassa.
Viirumiiru oli mukana Hyvinkäällä. Se teki penturengasta ja putkea. Muu meteli ei haittaa ollenkaan keskittymiseen.
Nähtiin myös Mia nopeasti ja saatiin tosi hyvä neuvo vetämiseen. Hihna kierretään vatsan ympäri ja tadaa vetäminen loppuu! Ainut huonopuoli on, etten mä voi ohjailla Viirun menemistä niin helpolla esim. ohitustapauksissa. Mia käski kehua kun koira ottaa kontaktia, mutta mun kanssa tätä ei ihan hirveästi tapahdu...
Oltiin 9.1 Hyvinkäällä kisaamassa (agi-hr). Nauratti jopa agiradan alku, kun oli hirvee tykitys puomille, että testataan sitten kunnolla pysähtyykö. ;-) Kävin treeniesteillä ottamassa pientäpätkää, jotta päästäis pahimmat höyryt. Mutta Rölli pisti peliä vähän jännemmäksi juoksemalla aan läpi (edelliset kisat jättänyt jälkensä). Pistin takaisin kontaktipinnalle kutsuin ja suoraan häkkiin. Viiden minuutin kuluttua otin uudelleen ja taas sama juttu. Ei jumatsukka meinas palaa päreet! Ei muuta kun taaaaas häkkiin. Nyt mua rupes jo huolestuttaa ja menin sanomaan äidille, että Röllillä taitaa jäädä rata väliin. Eihän mun olis mitään järkeä mennä kisaamaan jos jo treeniesteillä pamauttaa törkeenä läpi.
Viimenen kerta kun ehdin kokeilla aata ennen omaa vuoroa: Helpotin vähän rytmitystä päästämällä Röllin ensin aalle ja mä perässä. Se varmaan vaistosi mitä oli pelissä ja pysähty. ;-) hyvä hyvä!
Tein samat rauhotusrutiinit ennen radalle menoa ja toimi jälleen. On se rölli vähän hassu, kun sen tarttee rauhotella itteään. :) mutta kannattaa nimittäin taas pysähtyi kaikille kontakteille!!!! aivan mieletöntä tuon alku tappelun jälkeen. En vieläkään oikeen tajua kuinka se yhtäkki kokosi itsensä paremmin kuin ikinä. Tää vuos tuntuu hyvältä. ;-)
Radasta tuli nolla ja 4.sija. Keinulta vapautus oli vähän hätänen, ja loppu meinaskin mennä sen takia ihan plärinäks. Tässä VIDEO, kiitos taas Annika!
Hyppis ei ollut mikään hirveän paha joten tuplaan olisi ollut mahikset, mutta ois se ollu ehkä vähän liian hyvää ollakseen totta. Jännitti itseasiassa vähän, kun olisin niin toivonut onnistumista. Kerran Rölli katosi mun selän taakse, kun ohjaus tuli myöhässä, mutta rata meni oikein. Kepeille oli avokulma ja itse olin helpommalla vetävällä puolella. Rölli meni kakkosväliin, toisella yrityksellä kolmosväliin ja kolmannella vasta oikein. Hmmh.. rintamasuunta olisi voinut osoittaa vähän enemmän vasemmalle, mutta haloo! Joku raja siinäkin, että kyllä koiran pitäs osata. Ja mä väitän, että tuon jos jonkun niin Röllin olisi pitänyt handlata. Ties vaikka hullu mielentila vaikuttais tässäkin kohtaa malttamiseen. Joka tapauksessa, kulmat on treenilistalla.
Jos jotain hyvää niin kesti ainakin hurjan sivuetäisyyden kepeillä. Serpenttiini olisi voinut pysyä tiukemmin kasassa.
Viirumiiru oli mukana Hyvinkäällä. Se teki penturengasta ja putkea. Muu meteli ei haittaa ollenkaan keskittymiseen.
Nähtiin myös Mia nopeasti ja saatiin tosi hyvä neuvo vetämiseen. Hihna kierretään vatsan ympäri ja tadaa vetäminen loppuu! Ainut huonopuoli on, etten mä voi ohjailla Viirun menemistä niin helpolla esim. ohitustapauksissa. Mia käski kehua kun koira ottaa kontaktia, mutta mun kanssa tätä ei ihan hirveästi tapahdu...
perjantai 7. tammikuuta 2011
Ahaa-elämyksiä ja fyssari
Ahaa-elämyskset jatkuu!! Viimeisimpänä mun keksintö oli saada Rölli itse rauhoittelemaan itseään kisoissa. Tähän pääsin (ainakin kerran, ehkä kaksi) kun laitoin Röllin pään mun kainaloon. Ens su on uus yritys että jatkuuko menestys. :) jännää!
Tänään oltiin vapaatreenaamassa BAT-hallilla. Mulla on ollu pikkanen ongelma keppien kanssa, että miten opetan kulmat "täydellisiksi", kun ottaa mun sijainnista tai liikkeestä niin paljon tukea. En usko myöskään, että ajattelee tällöin parhaiten. Jos nostan röllin mun eteen ja yritän vähän hetsata "kepit, kepit" niin menee ihan sekasin ja hyökkää mua kohti. Tänään sitten laitoin namin oikeeseen väliin ja lelun keppien päätyyn. Tällöin keskittyi täydellisesti väliin vaikka pidinkin edessä ja hetsasin. Jeeeee! Toimi myös kun otin namin pois. On varmaankin niin varma mitä tekee, ettei sekoa. :)
Otettiin myös kontakteja ja tiukkoja putkista ulostuloja. Kontaktit täydelliset, vaikka pari kertaa sitten onnistuinkin vähän sekoittamaan sitä. Yritin siis opettaa rölliä nokkimaan alastulolla, mutta oikeesti se vaan meni ihan sekaisin, että mitä mä nyt yhtäkkiä siltä haluan. Teki seuraavissa treeneissä tosi hitaasti alastulon, mutta nyt taas ihan normaali.
Tiukat putkista ulostulot on Röllin heikkous. Ei ihan oikeesti tunnu toimivan mitenkään päin. Suorilla toimii vähän paremmin mut mutkilla ei mitään hajua. Laitoin siis lelun ulostuloon ja meni nätisti. Sitten ilman lelua ja toimi taas. Sitten kun toimisi vielä virekorkealla niin ois tosi jees.
Viiru teki kujaa ja enää oli kaksi verkkoa, ja kulmat sujui hyvin. Pikkasen piti muistutella vauhdilla tultaessa. Opetin myös pimeät kulmat putkiin. Meni tosi hyvin! Pitää myös opettaa vastaseen käteen reagoiminen ihan normielämässä. Pentuna tosin puitten kanssa teki kivasti mutta nyt ei ollut hajuakaan! :D Tehtiin nimitäin pakkovalssia (ihan ok) ja twistiä, jossa ei meinannut kääntyä takaisin hypylle juurikaan. Palkkasin pari kertaa ja jätin siihen.
Rölli pääsi 5.2 Patricialle hoitoon. Tällä kertaa uutiset ei ollu niin hyviä, nimittäin sen ranka oli ihan vino! :( kylkiluut loppu erikohtiin ja niitten välillä oli varmaan pari senttiä. Siis ihan kauheeta, mutta onneks Patricia on niin loistava että sai hoidettua ongelman. Patricia oli sitä mieltä, että toi on seurausta siitä kun syksyllä koira pääs hyökkäämään Röllin kippuun. Sama kylki kun puremakin oli. Lihasten kiristyminen oli saanut aikaan rangan siirtymisen toiselta puolelta. Ihan hirvittää kuinka paljon ongelmia ja kuluja se yks koira on meille aiheuttanut..
Oli myös hyviä uutisia nimittäin äidin jumpat on kuulemma saanut paljon hyvää aikaseksi! Patricia ihmetteli kuinka hyvässä kunnossa sen takapää voikaan olla.
Viirulle varattiin aika ens kerraksi. Pikkasen Patricia kokeili sitä ja sanoi takareisissä tuntuvan tiukkuutta mutta muuten hyvä. En kyllä yhtään ihmettele nimittäin takareidet on tosi kovilla spurteissa, mitä Viiru ottaa. Vielä kun se on niin nuori, että lihakset vasta kehittyy. Itseasiassa suurin ongelma lenkeillä varmaankin on se, kun Viiru juoksee ja juoksee eikä sitä välttämättä ole lämmitelty sitä varten. Vielä kun mua ärsyttää se hihnakäyttäytyminen niin vapaaksi päästetään yleensä melkeen heti.
Tänään oltiin vapaatreenaamassa BAT-hallilla. Mulla on ollu pikkanen ongelma keppien kanssa, että miten opetan kulmat "täydellisiksi", kun ottaa mun sijainnista tai liikkeestä niin paljon tukea. En usko myöskään, että ajattelee tällöin parhaiten. Jos nostan röllin mun eteen ja yritän vähän hetsata "kepit, kepit" niin menee ihan sekasin ja hyökkää mua kohti. Tänään sitten laitoin namin oikeeseen väliin ja lelun keppien päätyyn. Tällöin keskittyi täydellisesti väliin vaikka pidinkin edessä ja hetsasin. Jeeeee! Toimi myös kun otin namin pois. On varmaankin niin varma mitä tekee, ettei sekoa. :)
Otettiin myös kontakteja ja tiukkoja putkista ulostuloja. Kontaktit täydelliset, vaikka pari kertaa sitten onnistuinkin vähän sekoittamaan sitä. Yritin siis opettaa rölliä nokkimaan alastulolla, mutta oikeesti se vaan meni ihan sekaisin, että mitä mä nyt yhtäkkiä siltä haluan. Teki seuraavissa treeneissä tosi hitaasti alastulon, mutta nyt taas ihan normaali.
Tiukat putkista ulostulot on Röllin heikkous. Ei ihan oikeesti tunnu toimivan mitenkään päin. Suorilla toimii vähän paremmin mut mutkilla ei mitään hajua. Laitoin siis lelun ulostuloon ja meni nätisti. Sitten ilman lelua ja toimi taas. Sitten kun toimisi vielä virekorkealla niin ois tosi jees.
Viiru teki kujaa ja enää oli kaksi verkkoa, ja kulmat sujui hyvin. Pikkasen piti muistutella vauhdilla tultaessa. Opetin myös pimeät kulmat putkiin. Meni tosi hyvin! Pitää myös opettaa vastaseen käteen reagoiminen ihan normielämässä. Pentuna tosin puitten kanssa teki kivasti mutta nyt ei ollut hajuakaan! :D Tehtiin nimitäin pakkovalssia (ihan ok) ja twistiä, jossa ei meinannut kääntyä takaisin hypylle juurikaan. Palkkasin pari kertaa ja jätin siihen.
Rölli pääsi 5.2 Patricialle hoitoon. Tällä kertaa uutiset ei ollu niin hyviä, nimittäin sen ranka oli ihan vino! :( kylkiluut loppu erikohtiin ja niitten välillä oli varmaan pari senttiä. Siis ihan kauheeta, mutta onneks Patricia on niin loistava että sai hoidettua ongelman. Patricia oli sitä mieltä, että toi on seurausta siitä kun syksyllä koira pääs hyökkäämään Röllin kippuun. Sama kylki kun puremakin oli. Lihasten kiristyminen oli saanut aikaan rangan siirtymisen toiselta puolelta. Ihan hirvittää kuinka paljon ongelmia ja kuluja se yks koira on meille aiheuttanut..
Oli myös hyviä uutisia nimittäin äidin jumpat on kuulemma saanut paljon hyvää aikaseksi! Patricia ihmetteli kuinka hyvässä kunnossa sen takapää voikaan olla.
Viirulle varattiin aika ens kerraksi. Pikkasen Patricia kokeili sitä ja sanoi takareisissä tuntuvan tiukkuutta mutta muuten hyvä. En kyllä yhtään ihmettele nimittäin takareidet on tosi kovilla spurteissa, mitä Viiru ottaa. Vielä kun se on niin nuori, että lihakset vasta kehittyy. Itseasiassa suurin ongelma lenkeillä varmaankin on se, kun Viiru juoksee ja juoksee eikä sitä välttämättä ole lämmitelty sitä varten. Vielä kun mua ärsyttää se hihnakäyttäytyminen niin vapaaksi päästetään yleensä melkeen heti.
tiistai 4. tammikuuta 2011
VOITTO!!
Röllillä oli kolme starttia 2.1 Hyvinkäällä pitkän kisataoun jäkeen. Ensimmäinen (hyppis) oli kauheeta kaahatusta. Ajatus ei sitten yhtään läsnä ja kepeiltä tuli ensin kaksi kieltoa ja vähän myöhemmin pakka hajosi uudemman kerran totaalisesti. Olipa ärsyttävä nähdä videolta, että mun ohjaus vähän lässähti keppisähläyksen jälkeen.... Mä oon yleisesti ollut hyvä tekemään loppuun asti täysillä kävi radalla mitä vain (paitsi kontaktivirhe.. heh).
Toisella radalla oli jo toka este aa. Vähän kirosin siinä sitten, että jos ei päästä tuon pidemmälle, kun se vaan kuumuu niin paljon. Rölli oli ihan ok mielitilassa kun äiti toi sen radan reunalle. Tein perusrutiinit ja ennen radalle menoa otin sen syliin ja painoin pään kainalooni jotta rauhottuisi. Odotin rauhassa että toinen oli tullut maaliin kun menin vasta hypyn taakse. Tein tosi rauhallisia liikkeitä ja puhuin hiljaa mutta napakasti Röllille. Ja kappas, se pysähtyi aan alastulolle!!!! ihana rölli <3 mulla kesti hetki tajuta ja olin pikkasen väärässäkin paikkaa mutta nollaa tehtiin edelleen. Keinulle meno oli melko suora, jostain ihmeen syystä meni ohi... en oikeen vieläkään ymmärrä miksi. Tiita oli mennyt kanssa mutta vähän eritavalla. Joka tapauksessa pysähtyi muillekkin kontakteille ja teki tosi huolella työtä. Ihanaa tää kisaaminen kun se on tällästä!!!
Kolmas rata ja kun äiti tuo röllin radan reunalle, on mieli ihan muuta kun rauhallinen. Ei tsiisus.. mietin pitäskö jättää rata väliin vai yritänkö. Tein rutiinit ja toimi vähän paremmin. Otin taas syliin ja pää kainaloon. Nyt rupesi nuolemaan kirsuaan kolmen sekunnin välein. JESS!! tää on parasta ikinä, että rauhoittelee itseään! Tätä meinaan tehdä nyt tulevaisuudessakin. Suurin edistysaskel pitkään aikaan. Vire oli radalle lähdössä samaa luokkaa kun tokalla radalla.
Alku meni hyvin ja pysähtyi aalle, jess!! Keinulle menossa juoksin täysiä ohi jotta kerkeisin persjättöön (treeneissä näissä ei mitään vaikeuksia). Rölli tuli läpi enkä palauttanut. Mun mielestä palautuksen tulisi tulla samantien eikä niin, että on jo päässyt tekemään muita esteitä, jotta siitä olisi hyötyä. Kepeillä ollessa mietin, että ihan sama puomi vielä edessä niin siinä vähintään pysähtyy. Olin niin asennoitunut, että kyllä se pysähtyy. Tassut osu maahan ja mä kutsuin "tule". Mutta mitä vitsii!??! Rölli vaan juoksi läpi eikä tullut mun pyynnöstä! Ähh, liian myöhäistä taas korjata. Menin maaliin ja nollahan se oli. Ainut kuitenkin mikä mulla oli mielessä, oli että se pääs karkaamaan kaks kontaktia. Mä vaan itkin kuinka seuraavat kisat tulee olemaan tuskaa mun virheitten takia. Kaverit tuli onnittelee kuinka hienoa, että Rölli johtaa. Mä en pystynyt iloitsee vasta kun pienen mietiskelyn jälkeen. (tätä tarkotin tavoitteissani tiukkapiposuudella josta ois ihan hyvä päästä edes vähän eroon.) Nyt olen tosi onnellinen ja katsotaan kisa kerralla miten kontaktit menee tai muuttuuko ne edes. Jos jotain positiivista tosta Röllin epäloogisuudesta niin ehkä mä en nyt sekottanut tolla sen päätä. ;)
Tässä VIDEO radasta. Kiitos Annika!
Viiru oli mukana turistina. Käyttäytyy tosi kivasti ja pääsi ottamaan lämppäesteillä pikkuagia. Ainakaan nyt ei ahistanut täysin uus paikka. Se vaan murisi ja oli ihan hurja leikkiessään. :)
Ollaan myös käyty vapaatreenaamassa ja se osaa jo kulmat kujilla!! Ja pentupuomia se on mennyt hihnassa, ja välillä hihnamiehen ei ole tarvinnut tehdä mitään! Ihmeellistä kuin se on oppinut muutamilla toistoilla niin hyvin. :)
Alla vielä kesän pentupäivältä 1.8 sisaruspotretti omistajineen:
Toisella radalla oli jo toka este aa. Vähän kirosin siinä sitten, että jos ei päästä tuon pidemmälle, kun se vaan kuumuu niin paljon. Rölli oli ihan ok mielitilassa kun äiti toi sen radan reunalle. Tein perusrutiinit ja ennen radalle menoa otin sen syliin ja painoin pään kainalooni jotta rauhottuisi. Odotin rauhassa että toinen oli tullut maaliin kun menin vasta hypyn taakse. Tein tosi rauhallisia liikkeitä ja puhuin hiljaa mutta napakasti Röllille. Ja kappas, se pysähtyi aan alastulolle!!!! ihana rölli <3 mulla kesti hetki tajuta ja olin pikkasen väärässäkin paikkaa mutta nollaa tehtiin edelleen. Keinulle meno oli melko suora, jostain ihmeen syystä meni ohi... en oikeen vieläkään ymmärrä miksi. Tiita oli mennyt kanssa mutta vähän eritavalla. Joka tapauksessa pysähtyi muillekkin kontakteille ja teki tosi huolella työtä. Ihanaa tää kisaaminen kun se on tällästä!!!
Kolmas rata ja kun äiti tuo röllin radan reunalle, on mieli ihan muuta kun rauhallinen. Ei tsiisus.. mietin pitäskö jättää rata väliin vai yritänkö. Tein rutiinit ja toimi vähän paremmin. Otin taas syliin ja pää kainaloon. Nyt rupesi nuolemaan kirsuaan kolmen sekunnin välein. JESS!! tää on parasta ikinä, että rauhoittelee itseään! Tätä meinaan tehdä nyt tulevaisuudessakin. Suurin edistysaskel pitkään aikaan. Vire oli radalle lähdössä samaa luokkaa kun tokalla radalla.
Alku meni hyvin ja pysähtyi aalle, jess!! Keinulle menossa juoksin täysiä ohi jotta kerkeisin persjättöön (treeneissä näissä ei mitään vaikeuksia). Rölli tuli läpi enkä palauttanut. Mun mielestä palautuksen tulisi tulla samantien eikä niin, että on jo päässyt tekemään muita esteitä, jotta siitä olisi hyötyä. Kepeillä ollessa mietin, että ihan sama puomi vielä edessä niin siinä vähintään pysähtyy. Olin niin asennoitunut, että kyllä se pysähtyy. Tassut osu maahan ja mä kutsuin "tule". Mutta mitä vitsii!??! Rölli vaan juoksi läpi eikä tullut mun pyynnöstä! Ähh, liian myöhäistä taas korjata. Menin maaliin ja nollahan se oli. Ainut kuitenkin mikä mulla oli mielessä, oli että se pääs karkaamaan kaks kontaktia. Mä vaan itkin kuinka seuraavat kisat tulee olemaan tuskaa mun virheitten takia. Kaverit tuli onnittelee kuinka hienoa, että Rölli johtaa. Mä en pystynyt iloitsee vasta kun pienen mietiskelyn jälkeen. (tätä tarkotin tavoitteissani tiukkapiposuudella josta ois ihan hyvä päästä edes vähän eroon.) Nyt olen tosi onnellinen ja katsotaan kisa kerralla miten kontaktit menee tai muuttuuko ne edes. Jos jotain positiivista tosta Röllin epäloogisuudesta niin ehkä mä en nyt sekottanut tolla sen päätä. ;)
Tässä VIDEO radasta. Kiitos Annika!
Viiru oli mukana turistina. Käyttäytyy tosi kivasti ja pääsi ottamaan lämppäesteillä pikkuagia. Ainakaan nyt ei ahistanut täysin uus paikka. Se vaan murisi ja oli ihan hurja leikkiessään. :)
Ollaan myös käyty vapaatreenaamassa ja se osaa jo kulmat kujilla!! Ja pentupuomia se on mennyt hihnassa, ja välillä hihnamiehen ei ole tarvinnut tehdä mitään! Ihmeellistä kuin se on oppinut muutamilla toistoilla niin hyvin. :)
Alla vielä kesän pentupäivältä 1.8 sisaruspotretti omistajineen:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)