maanantai 17. tammikuuta 2011

Siiri

Varoituksen sana tekstistä, että se on raskasta luettavaa.

Siiri kuoli 1,5 vuotta sitten enkä edelläänkään ole saanut todellista mielenrauhaa tapahtumista. Kirjoitan tämän itseäni varten yhtälailla kuin muitakin. Jotkut tulevat edelleen kysymään mitä Siirille on tapahtunut, kun en siitä ole kauheasti puhunut. Itku tulee edelleen, kun puhun tapahtumista, mutta Siiristä ja millainen se oli, pystyn kertomaan hymyissä suin. Olihan se niin oiva, ainutlaatuinen ja rakastettu ystävä. En kadu koiran ottammista laisinkaan, vaikka tuska onkin kova. Niin paljon se antoi, enkä vaihtaisi yhteistä aikaa mihinkään.

Olen käsitellyt asiaa jo kattavasti ja yrittänyt hyväksyä tilanteen epäreiluuden. 30.8.2009 kirjoitin kuitenkin BAT:n foorumille tapahtumista näin:

"Sydäntä särkee kirjoittaa tätä, mutten jaksa selitellä yksitellen ihmisille mitä on tapahtunut. Itsekkään en sitä vielä ymmärrä tai edes tiedä. Kaikki tuntuu niin vaikealta ja mahdottomalta. Siiri oli niin pirteä ja täysin terve, mikään ei viitannut tulevaan.

Eilen illalla mökillä aivan yllättäen Siiri rupesi saamaan kramppeja. Yleensä koiramme saavat maalla mennä omia menojaan pihalla, mutta onneksi ja suurella sattumalla isi näki tämän tapahtuman. Ensiksi hän luuli, että Siiri yritti tapansa mukaisesti saada innostumaan leikista mutta nopeasti huomasi, ettei kaikki ole hyvin. Molemmat isi ja äiti yrittivät rauhoitella Siiriä ja pahimmallaan elvyyttää. Hetken he luulivat jo Siirin toipuvan, mutta kouristukset palasivat aina vaan pahempina takaisin. Tätä kesti kaiken kaikkiaan 10-20 minuuttia eikä Siiri loppujen lopuksi jaksanut enää taistella vastaan. Sain vanhemmiltani surun murtaman soiton, että Siiri oli menehtynyt.

Tänään vietiin Siiri Viikin eläinsairaalan toivoen, että saataisiin jonkinlainen selitys tähän yllättävään kuolinsyyhyn. Liekö aivokasvain, joku myrkytys tai mikä lie, mutta sen tiedän, että Siiri eli elämänsä loppuun pirteänä ja onnellisena. Kuudessa vuodessa se ehti viedä meidät syvälle koirien maailmaan ja loi erityisen siteen meihin. Siiri oli kuin ajatus ja omalla kohdallani se elämäni koira. Olen kiitollinen näistä kuudesta vuodesta, vaikka ikävä onkin sietämätön."

Viikistä tulleissa tuloksista ei selvinnyt kuoleman syytä. Elimet olivat kunnossa ja sydän suuri.











 Video Eckerön agilitykisoista 2008.

3 kommenttia:

  1. Ihana Siiri <3

    Mua niin harmittaa, etten kerennyt oppia tuntemaan Siiriä kunnolla :( Mahtava koira!

    VastaaPoista
  2. :(

    Sen, mitä Siiristä muistan niin se oli pieni, iloinen ja kiltti TERRIERI. Ja aivan mahtava agikoira! Just sellanen, millaisista bordereista tykkään. :)

    VastaaPoista
  3. itku tulee mutta ihanaa että se muistetaan noin :)

    VastaaPoista