Uusi vuosi

Viime vuoteen mahtui paljon merkittäviä tapahtumia, niin hyviä kuin ikäviäkin. Sain luettua mahdottomalta kuulostavan määrän opintopisteitä, ja pääsin Turun kauppakorkeakouluun. Tutustuin ihan mahtaviin ihmisiin, joista pari tulee ehdottomasti pysymään koko elämän ajan! <3
Viime vuoteen mahtui myös ennätysmäärä surua, pettymyksiä ja vihaa. Olen joutunut oppimaan selviämään yksin, vaikka ehkä olen vieläkin jollain sivupolulla. Kantapään kautta on myös tullut opittua tietynlaista itsekkyyttä -kaikkea ei tarvitse kestää.
Viime syksy oli hyvin bilepainotteinen. Viiru kierteli mun avecina kaikennäkösissä kotijuhlissa ja oppi mm. ettei poikapuolisille kavereille saa murista. Sen seurauksena itse harrastaminen jäi hiukka vähemmälle. Agilitya tehtiin n. kerran viikossa ja pientä tokoa/temppuja melkein joka päivä lenkeillä.

Uuteen vuoteen toivoisin enemmän järjestystä; haluan omat asiani kuntoon. Biletys saa jäädä vähälle ja panostan enemmän agilityyn, kouluun, urheiluun, perheeseen ja tärkeisiin ystäviin. Haluaisin saada energiaa ja olla taas onnellinen.. :-)

Tavoitteena Viirun kohdalla on korkata kisaura mahdollisimman pian, ja kolmosiin nouseminen olisi hienoa. Lupaan myös tehdä hyppyharjoituksia vähintään yhtä paljon kuin viime vuonna. Tärkein tavoite on kuitenkin kerätä Viirulle mahdollisimman paljon erilaisia kisakokemuksia, jotta siitä tulisi entistä itsevarmempi.

Tavoitteena Röllille on kerätä loput irtonollat arvokisoihin.

Videoita

Videopäivitykset laahaa, mutta näin jälkikäteen:

VIDEO tuplanollasta (vain jälkimmäinen rata)
VIDEO joukkueradalta nollakoirana (nolla!)
VIDEO sm-yksilö hyppäriltä

Marika ja Pekka kävivät meidän mökillä lapsineen ja koirineen. Melkoinen lauma meitä olikin, seitsemän koiraa ja kahdeksan ihmistä. Otettiin mökkiaksaa, uintia ja herkuteltiin loppuun letuilla. Koirien leikit menivät hyvin yksiin, vaikka alussa jopa kiltti Viiru joutui avaamaan suunsa. Aika laimea sen komennus oli, vaikka viesti menikin perille.

Topi, yksi nelijalkaisista :-)

 Melkein koko poppoo rannalla

Vesipeto

Viirusta on kuoriutunut oikea vesipeto! :-) Ennenhän se ei niin tykännyt vedestä. Lätäköt se kiersi ja uimaan meni vain keppien/lelujen perässä. Nyt se kuitenkin hyppii itse veteen uimaan ihan vaan huvikseen. Heh, aika ihanaa!

Viirulla on ollut hyvät innostavat uimamaikat. Käytiin muutama päivä sitten Karon kanssa Kirkkonummella Meikossa uittamassa koiria. Kriisi on ihan hulluna veteen ja Viiru puolestaan Kriisiin, joten ei aikaakaan kun Viippa oli vedessä. Ensimmäisellä kerralla autoin vähän tuuppaamalla, jonka jälkeen loikki pitkiä hyppyjä itse.

Suurmiehet kävelevät vetten päällä 

 Hullu Viiru ei luovu kepistä

Kuvat © Karoliina Myllyoja

Tänään mökillä puolestaan bc Lucky on näyttänyt innostunutta mallia uimiseen. Luckyhan hyppi jo viime vuonna laiturilta, jota Viiru ei ole koskaan uskaltanut kunnolla tehdä. Tänään äiti puolestaan antoi vähän vauhtia ja Viiruhan hyppäsi. Ei se hirveästi vaatinut, ja lopulta laituri oli melkein ainut paikka josta meni uimaan. Aika hauskaa kuinka Viiru yritti jatkuvasti hakea saunasta meitä uimaan, ja oli muutoinkin ihan into pinkeenä.

New look!

Mulla on hiukka luppoaikaa joten sivut uudistui! Vielä kun saisi uuden kaverikuvan Viirusta ja Röllistä niin vaihtaisin sen otsikon alle.

Myös Röllin lookki on uudistunut. Ai että se on komea! Ajattelinkin, että jos meidän agility tyssää niin ruvettaisko kiertämään kauneuskilpailuja. ;) Lajihan pitää valita koiran mukaan, niin siellä se vois kait oikeastikin pärjätä. (.... mutta ehkä me molemmat nautitaan enempi aksasta!!!)

Kuten kuvasta näkyy ollaan treenailtu mökillä keppikulmia pelkällä sanallisella käskyllä. Hoen "missä kepit, missä kepit" kunnes kääntää katseensa oikeaan väliin niin vapautan. Ollaan muutama kerta tehty tuota, ja edetty jo noin pitkälle! Lähdettiin liikkeelle melkein suorasta. Huomasin lisäksi, että Röllille on super vaikeeta jos otan sivuttaisetäisyyttä sisäänpäin, vaikka se itse lähestyisikin tuosta reilusti helpommasta kulmasta. Suoralla lähestymisellä saan olla missä vaan, mutta pienelläkään kulmalla ei kestä sijoittautumistani. Tuossa toinen treeni joka olisi kiva saada kuntoon ennen karsintoja. Tällä edistymisvauhdilla pitäisi onnistua tavoitteessa. :)

Hullu Viiru on entistä hullumpi. Jos joku siis harkitsee bordercollien ottamista vain kotikoiraksi, nyt olisi hyvä aika tulla seuraamaan miltä sellainen näyttää alta kahden viikon kuluttua. Not nice!
Viime viikonloppuna Viiru oli mökillä vanhempien kanssa. Se sai olla vapaana valvonnan alla jo 1,5 viikon kuluttua leikkauksesta, koska sisällä olosta ei tullut mitään. Viiru kestää tekemättömyyden vielä jotenkin, jos kaikki muutkin ovat sisällä eivätkä puuhaile. Sen sijaan jos muut ovat ulkona ja Viiru yksin kotona niiin..... ei hyvää seuraa! Se siis haluaa edes nähdä mitä muut tekevät, joten se hyppii pöydille ja tuoleille ikkunoiden alle. Koska ulkona oli paljon porukkaa (rölli, isi, äiti), tuli sen juosta ympäri mökkiä tarkistamassa kaikki ikkunat säännöllisesti. Tässä tuli siis kaikki kielletyt: juokseminen (liukkaalla alustalla) ja hyppiminen. Ulkona sen sijaan lopetti juoksuyritykset suhisemalla ja käyttäytyi kuulemma muutenkin erittäin kiltisti. Sai kuulemma otettua pari löysempää juoksuaskelta, muttei muuta pahaa.

Lopulta koirat kuitenkin piti laittaa sisälle, kun jäniksiä rupesi vilistämään ympäriinsä. Rölli karkasi pikkumetsään yhden perään, ja Viiru haukkui yhtä pellon toisella puolella olevaa. Näistä voisi tulla hyvä rikospari nimittäin Viiru näkee elukat kaukaa ja Rölli haistaa jäljen.

Sisällä alkoi taas hirveä rumba. Nauratti vaan äidin viestisarja mulle: Rölli jäniksen perässä–Rölli kotona, mutta molemmat piti laittaa sisälle–Viiru söi salaattisi. Ei siis mennyt ihan putkeen.
Viiruhan ei edes tykkää salaatista, mutta nyt paineissaan syö kai kaiken maistamatta. Onneksi äiti yllätti sen joten pääsi huomauttamaan. Äiti oli kuulemma kuitenkin niin hämillään tilanteesta, ettei ollut tajunnut ärähtää ehkä tarpeeksi kovasti.
Illalla isi sai häätää sen olohuoneen pöydältä, johon oli hypännyt pokkana.

Viikolla käytiin sosialistamassa Viirua hevosiin. Tällä kertaa haukahti/murisi vain, kun hevonen ja varsa juoksivat lujaa meitä kohti. Lopetti kuitenkin huomautuksesta, eikä muutenkaan tuntunut pelkäävän ollenkaan.  Itseasiassa sitä kiinnosti tosi paljon mutta jännitti samaan aikaan. Kun hepat eivät huomanneet, Viiru meni niin lähelle kuin vain pääsi. Kuvasta kuitenkin huomaa, että muutoin pysytteli mun turvallisemmalla puolella.

Viirulle riittää

Viikko mennyt leikkauksesta, ja Viirun mitta tuntuu olevan aika täynnä. :( olen yrittänyt tokoilla ja aktivoida tempuilla, muttei niistä tunnu olevan pahemmin apua. Hihnassa kävely on vaikeaa, kun on niin paljon intoa (siihen nähden sujuu kivasti). Kaikista hirveintä on olla mökillä, ja kun se ei pääse juoksemaan vapaana. Viiru ei ymmärrä. :(

Viimeinen tikki oli, kun kaikki muut lähtivät saunaan. Viiru jätettiin mökkiin koppa päässä eikä aikaakaan, kun kaveri ilmestyy alas meidän luokse. Turhautuneena oppi siis nopeasti, kuinka ovi avataan. Viiru tuotiin takaisin, mutta nyt laitoimme oven lukkoon. Oi voi voi.... Se olikin vetänyt mun karkit, raapinut lattian ja heitellyt tyynyjä ympäriinsä. Ovessakin on varmasti jäljet uusista pako yrityksistä. Äiti kertoi, että Viiru oli viisaasti yrittänyt avata ovea hänelle, kun tuli siis ensimmäisenä takaisin.

Olen nyt välillä ottanut koppaa pois valvonnan alla jotta liikkuminen olisi helpompaa. Viiru on oppinut, että myös vauhdilla/voimalla pääsee esteistä läpi. Koppa onkin sen näköinen, että on saanut pari kolhua! Pari yötä sitten mm. kaatoi keittiön tuolin kömpiessään pöydän alta..

Tässä ensimmäisiä otoksia uudella järkkärillämme. Jestas se on hyvä, vaikka paljon onkin vielä opittavaa!

Terveyspuoli

Viiru on kuvattu kauttaaltaan ja nyt vain odotellaan virallisia tuloksia. Lääkäri sanoi, että kaikki näytti hyvältä ja luusto kaikin puolin terveeltä. Ihan mahtavaa!!!
Virallisten tulosten (kyynärät, lonkat ja polvet) lisäksi kuvattiin myös selkä, jotta tiedetään kaiken olevan kunnossa. Selkäspesialisti ei kuitenkaan ollut paikalla joten saan näistä tulokset myöhemmin postilla. Kuvat olen saanut jo, mutten tajua niistä mitään. :o) suora se ainakin oli.

Kerta kun Viiru piti nukuttaa joka tapauksessa kuvia varten, päätimme leikata piilokivekset samalla. Viiru oli juuri 14 kk vanha jolloin testosteronin vaikutus kasvuun lakkaa (jos nyt ymmärsin syyn oikein). Joka tapauksessa pointti on se, että Viirulla ei pitäisi tulla mitään ongelmia sen suhteen, että pallit oltaisiin poistettu liian aikaisin. Sen sijaan vältimme toisen nukutuskerran, jossa on aina omat riskinsä..

Leikkaus meni myös oikein hyvin. Kun hain Viirun oli se jo kunnolla hereillä, vaikka pikkasen jumittikin. Sillä oli kova läheisyyden kaipuu, ja nojautuikin saman tien olkapäähäni. :) Ei se kuitenkaan ollut liian väsynyt yrittämään eläinlääkäreiden huijaamista. Koska se on niin ressukka, ei sille varmaan voi laittaa kaulapantaa tai kopeloida muutenkaan. Pienellä huomautuksella kuitenkin lopetti pelleilyn.

Ohjeeksi tuli kaksi viikkoa hihnalenkkejä, jonka jälkeenkään ei tietenkään saa lähteä kuin tykin suusta. Agilitya kun saisi kokeilla ensimmäisen kerran kolmen viikon kuluttua, pitäisi aloittaa rauhallisesti. Yeah sure!
Musta tuntuu, että me nyt lenkkeillään hihnassa (ja opitaan hihnakävely täydellisesti ;)) reilu kaksi viikkoa, ja sitten päästetään hallitusti vapaaksi paikoissa joissa ei ole houkutuksia vetää hullunlaista rallia. Esim rajattu alue voisi toimia, missä koirakaverit eikä muutkaan eläimet houkuttelisi spurtteihin. Yksin se ei ihan täyttä höyryä kuitenkaan koskaan etene (paitsi kahden viikon täyslevon jälkeen?!?!). Kolmen viikon kuluttua lenkit ovat toivottavasti normaaleja ja agility aloitettaisiin vasta kuukauden kuluttua agility-kurssilla rimat matalalla. Sitä ennen teen ehkä hyppytekniikkaa kerran.
Toimiskohan tälläinen suunnitelma tervehtymiseen?

Nyt leikkauksesta on viisi päivää ja Viirulla meinaa keittää yli. Mä olen yrittänyt tehdä temppuja: kyljelle menoa, seuraamista, kaikki jalat laatikon sisään laittamista ja istumisen sekä seisomisen vahvistamista. Haluaisin myös opettaa toisen puolen jalkojen noston, mutta saa nähdä miten onnistun. Olen yleisesti aika huono opettamaan "turhia" temppuja, joten painotan tokoon ja kropan hallintaan. :) temput ei kuitenkaan tunnu väsyttävän sitä samalla tavalla kuin urheilu..

Hihnakävely on edennyt kivasti! Päivittäiset lenkkeilyt toimii oikein hyvin, mutta jos mukana on muita koiria tai innostava paikka, ollaan takaisin lähtöruudussa. Jos saadaan kävellä edellä niin ongelma saattaa hävitä. :) ehkä pitäisi pitää alkuun mahdollisimman helppona, kun ei jatkuvaa nipottamistakaan jaksa.
Huomattiin kuitenkin uusi ongelma, kun äiti yritti kävelyttää Viirua mun läsnäollessa. Se taitaa olla hiukka läheisriippuvainen? Kävelystä ei meinannut tulla mitään, kun Viiru veti nelivedolla mua kohti. Mä sitten tietenkin yritin neuvoa äitiä, ja tilanne meni vaan pahemmaksi. Aina kun sanoin sanankin niin Viiru lähti hirveällä voimalla vetämään. Hyvä että äiti pysyi pystyssä! Voi kauhistus... kun käänsin kokonaan selkäni enkä kiinnittänyt mitään huomiota Viirun temppuiluun, sai äiti tilanteen jotenkin haltuun. Enpäs olisi arvannut! Nyt meillä onkin uusi projekti, että vanhemmat saavat Viirun myös haltuun.

Videoita vähän jokaisesta

Elikkäs! Röllin I-HAH:n kisojen 0 tulos ja Vihdin kisoista kaksi viimeistä rataa.

Ja tein pikku koosteen viime päivien treenistä Viirun kanssa. VIDEO, on se aika sulkku! <3

Nyt mökillä on ilmennyt pieniä ongelmia koirien kanssa. En tiedä kumpi alottaa, ehkä jopa Viiru. Sillähän on ollut edelleen ihmeellisiä pelkoja. Alkuun uskoin, että liittyy mörkökautteen, mutta miksei se lopu. Viiru siis saattaa pelästyä ihan ihme juttuja varsinkin, jos tilanne yllättää sen. Joskus on tuhissut ja haukkunut metsäpolulta tullessa muita ihmisiä ja koiria jotka näkee vasta isommalla tiellä. Samoin autosta tullessa tekee samaa, jos ei arvannut ihmisen tai koiran tulevan "nurkan" takaa. Nyt olen kieltänyt haukkumisesta ja käskenyt jatkaa matkaa. Jos käyn näyttämässä pelottavan asian niin tilanne raukeaa parhaiten. Aina ei kuitenkaan voi käydä näyttämässä enkä mä tykkää tästä haukkumisesta yhtään :(
Tilanteet jossa Viiru pelästyy oudon näköistä esinettä/patsasta, on mielestäni helpoimpia. Sen kun käy katsomassa! Siinä se on kyllä superhyvä, että menee itse tarkistamaan samantien kunhan vaan saa luvan.

Mutta nyt mökillä tää ei enää ole pelkkää pelkoa vaan myös reviirin puolustamista. Ja se reviiri on levinnyt vähän liian laajaksi. Jos ihmisiä kävelee toisella puolella peltoa, pitää ne haukkua. Ja tämä ei enää ole omalta pihalta haukkumista vaan Viiru juoksee parin metrin päähän... Naapurin rollaattori on tosi pelottava? kun sitä pitää varsinkin haukkua aina (ukkini rollaattoria ei kuitenkaan pelkää).
Tänään kuitenkin tekivät kauheimman jutun ikinä! Menivät haukkumaan autoa parin metrin päähän!! Mulla nousi jo sydän kurkkuun, kun auto ei hidastanut yhtään. Perkeleellä koirat kuitenkin kääntyivät.

Tää on muutenkin niin ärsyttävää kun Viirun saisin vielä yksin komennettua, mutta kun se menee niin Röllin mukana. Ja jos Viiru haukkuu niin Röllihän on varma, että nyt jossain on jotain puolustettavaa.

Tässä oon nyt tämän päivän miettinyt miten lavastan tilanteet, ja kuinka rankaisen jotta käytös oikeesti loppuis. Varmaan pitää ottaa kolinatölkki käyttöön. Mitenköhän me tehtiin Röllillä, kun se aikoinaan yritti mennä moikkailemaan autoja..... Varmaan karkottamalla, kun lopulta tuli takaisin. Vai oisinko mä mennyt auton luokse, jos se oli kovin sinnikäs? Ja tämäkin pitäis varmaan tehdä kummallakin erikseen. Mutta uskaltaako Viiru mennä haukkumaan yksin? Ja mitä jos takana on pelkoa niin saanko sen pelkäämään vaan enemmän :( Mutta on tää nyt noiden autojen tultua mukaan kuvioon niin paha ongelma, ettei pelkikkä nameilla ratkaista.

Pääsiäispupuja

Jopas oli pääsiäinen! Meillä oli yhteensä viisi koiraa ja kaikki tuli siihen tulokseen, että se on ihan liikaa. :D kun yks tekee kiellettyjä toimia muualla niin toinen varastaa illallista keittiöstä. Viirukin oli ihan poikki juhlimisesta.

Naapurissa oli pari ihanaa aussityttöä joiden kanssa Viirulla synkkas tosi hyvin. Ne saikin useamman kerran vetää sellasta rallia että oksat pois! Viiru voitti vauhdissa mutta sai sekin ihan pinkoa. Toinen tartti hyviä kokemuksia koirista ja siinä Viiru oli ihan ykkönen. Karkasi jopa pariin otteeseen naapuriin ettimään kaveriaan kun silmä vältti.

Otettiin Valtsun kanssa aurinkoa (mittari näytti auringossa jopa 35 astetta!!!!) ja kappas, 50 m  päässä pellolla seisoi peura. Metsästyskoira Viiru pinkaisi uuden villityksensä mukaisesti haukkuen perään. Pikkasen sitä jänskätti eikä mennyt täysiä, mutta tuli takaisin hirveän rääkymisen jälkeen. Peura ei ollut oikeen moksiskaan Viirun metsästysaikeista vaan jolkotteli takaisin metsään.
Myös toisen kerran Espoossa lähti pupun perään, ja tuli takaisin toisesta kutsusta. Tänään kuitenkin kun karkasi taaaas toisen pupun perään, kesti ehkä 10s reagoida niin tein karkotuksen. Ois pitänyt olla vähän rajumpi, mutta saas nähdä auttaisko jo toi pelkästään.

Ollaan oltu paristi myös treenailemassa mutta niistä myöhemmin. :) pitää vaan kehua, että menee se hyvin!

Mökkikuvia:

                                                    Juhliminen on raaaaskasta!

"Wanna take a ride?"

Hyvä-paha-hyvä-paha-hyvä?

Mulla on ollut projekti häivyttää jättihäkki varastoon. Ihan hyvältä se alkuun vaikutti, kun ei tullut oikeen mitään tuhoa. Kerran oli hengaillut ruokapöydällä ja tutkinut muropakettia. Toisella kertaa levitti tavarat laukusta ja myöhemmin söi penaalin sisustan. Eihän vielä niin paha? Tuolit, pöydät, seinät ym jykevät tavarat on kunnossa (kop, kop).
Pienten tuhojen jälkeen ajattelin vähän rajata oleskelutilaa enemmän, mutta ei olisi kiva siirtyä takaisin häkkiin. Jätin siis makkariin. Jippiaijee kun tuun kotiin niin mua odottaa uusi sisustus! Koko huone on valkoisen pumpulin peitossa, ihan kun talvi olisi tullut takaisin ;) mulla oli hirvee kiire päivä edessä eikä naurattanu. Piti lukea vielä kahteen tenttiin niin, en jaksanut siivota vaan nukuin pehmosella pumpuli peitolla. Koulussa ei meinannut pokka pitää kun löysin pumpulia joka paikasta, vaatteista ja kirjojen välistä.
Ihaninta ja huomaavaista tässä oli, ettei tyynyliinassa ollut reijän reikää! Tyyny oli iso koristetyyny mistä pitää tyyny pujottaa pois, eli se ei lähde niin vaan. Mutta ihana Viiru oli hoitanut tämänkin kunnolla. ;)
Johtopäätös koko touhusta oli, ettei varsinkaan löysän viikon jälkeen saa jättää vapaaksi yksin kotiin. Joutui siis takaisin häkkiin ja siellä pysyy ellei ole ollut aktiviteettia samana päivänä. Lyhempiä aikoja voi myös kokeilla, jos haluaa.

Tänään lauantaina käytiin sukuloimassa Imatralla, ja Viiru näki Lucky Bu Bun pitkästä aikaa. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Kyllä juostiin ja riehuttiin, kävi ihan kunnon treenistä. Yleisesti Viirusta huomasi, että oli vähän paukkuja päästeltävänä. Rohkeena uudessa ympäristössä piti yllättävän pitkää etäisyyttä ja riehui kuin mikäkin pentu. Silti totteli salamana käskyjä. Luckyn kanssa riehuessaankin tuli jopa yllättävän hyvin käskystä luokse (verrattuna aikasempaan ettei kuuntele ollenkaan). Kuvia tästä päivästä:

                                          Pieni spurttikilpailu :) go, go!

                                           Lucky vasemmalla, Viiru oikealla

                                           Yhtä pitkä kieli kun isällään? ;)

Illalla käytiin lenkillä koirapuistossa, jossa oli yksi muu koira. Tämä oli ihan järjetön iso muskelikoira (sekarotuinen) jota Viiru alkuun jännitti. Ei meinannut ensin tulla edes koko aitaukseen kun toinen näytti kai niin epäilyttävältä? :D Koira käyttäytyi järkevästi ja antoi tilaa Viirulle. Pikkasen se yritti tulla haistelemaan, mutta Viiru perääntyi, katsoi muualle ja rupesi ihan tosissaan murisemaan kaikki hampaat näytillä :O (what?!) Toinen koira peräänty vähän ja sitten Viiru selvisi ahdistuksesta, haistelut sujui ja juoksentelu puistossa ihan normaalisti. Tuon episodin jälkeen ei siis enää stressannut tai mitään ihmeellistä. Olipas jännää..
Takastulomatkalla Viiru säntäsi jäniksen perään. Ei edes reagoinut mun karjasuun :O ja Viiru oli kadonnut pimeyteen puolessa sekunnissa. Ei kuulunut äänen ääntä ja ruvettiin huutelemaan. Ajattelinkin että pääseepähän antaa opetuksen karkotuksella, ettei elukoiden perään lähdetä. Jos Siiri oppi kysymään lupaa niin oppii Viirukin. Täydellisesti näin Viirun juoksevan meijän luokse ilman että olisi tullut mun kutsusta. Äiti ei kuitenkaan huomannut tätä ja kutsui samalla sekunnilla.. äh ei muuta kun kehut ja opetus meni pieleen. Viiru oli ihan inskana joten varmaan tulee toistumaan toisen kerran. Sit pitää vaan onnistua paremmin!

ps. lisäsin edelliseen treenikirjoitukseen video linkin.

Viime talven parhaita otoksia:

Viipus ja kauriit

Käytiin eilen ottamassa molemmille rokotukset Espoon eläinsairaalassa. Ekaks Viiru rimpuili ja tuli ihan muhun kiinni niin mutkalle, että eläinläärillä oli vähän vaikeuksia pistää. Muutenkin reagoi pistoon nytkähdyksellä. Laitoin seuraavaksi maahan ja käskin olemaan paikalla. Vähän rapsin korvasta, mutten pitänyt edes kunnolla kiinni. Rokote oli kuulemma vähän pahempi kun kirvelee, mutta Viiru ei edes värähtänyt pistämisen aikana! On sillä kyllä suuri työmoraali. Jos käsketään olemaan paikalla niin sit ollaan ja kestetään mitä vaan. :O Olipa jännää.

Eläinlääkäri kehui paljon koirien lihaksia ja kuntoa. Sanoi tosin, että Viirun kylkiluut tuntuvat hitusen liikaa. Lisättiin ruoka-annosta 150g x2. Viiru painoi 16,8 kg, liekö tullut massaa taas lisää vai eroja puntareiden välillä.

Toissapäivänä iltalenkillä törmättiin pariin kauriiseen. Viiru oli vapaana ja Rölli ei ONNEKSI! Nyt kun lumet sulaa niin Rölli on ruvennut haistelemaan enemmän ja riistan hajut vetää. Ei siis voida luottaa enää ettei lähtisi.
Kun Viiru näki kauriitten juoksevan pakoon lähti se ammuksena perään (juoksi nopeempaa kuin kauriit). Pysähtyi hangen reunalle haukkumaan, koska tais pelätä mitä ne oli. Lopulta Viiru tuli (jopa käskystä), mutta tuijotteli kauriiden meno suuntaan. Murisi ja haukahteli. Mä yritin palkata aina kun katsoi sinne suuntaan ja tilanne rupesi laukeemaan. Rölli puolestaan oli ihan vauhko eikä sitä kannattanut ees käskyttää kun ei kuullut mitään. Noissa tilanteissa häviää aina tappelun kun ei sitä oikeesti kiinnosta muu kuin hajut.
Mä en olis uskonut Viirun lähtevän niiden perään alkuunkaan, mutta kai se liike oli tarpeeksi nopeaa, että laukaisi vietin. Eihän Viiru siis olisi mitenkään päin satuttanut kauriita, kun ei se metsästäjä todellakaan ole! Enempi oisin pelännyt ettei kauriit satuta Viirua. :D

Loppuun vähän fiilistelyä kisoista. Ehkä me saadaan se tupla ja päästään arvokisoihin... :) (Kuvat: Jukka Pätynen)

Viiru 1 v!! +Elina 2.4

Ihanista ihanin, parhaista paras Viipamiipa täyttää 1 vuotta tänään!!! <3 Suuret onnittelut myös sisarille Tinolle, Kummalle, Sisulle, Tobylle ja Peakille! On meillä valiojoukko käsissämme. :) Synttäreitten "kunniaksi" saatiin Karo, Kriisi ja Shokki sekä Rölli viikonloppu vierailulle.

Torstain agiryhmässä oltiin pitkään ainoastaan me paikalla, joten lähdimme suoraan miettimään meidän ongelmia. Koska kepit ovat murrosvaiheessa (osaa verkoilla lähes kaiken mahdollisen), lähdimme häivyttämään verkkoja ohjureihin. Laitettiin vain yhdet kuhunkin väliin, eikä tainnut tulla juuri yhtään epäonnistumista. Kaikki kulmat toimi. JIPPII! En olisi ihan uskonut, että pystytään tälläiseen harppaukseen. Enää ei siis palata vinokepeillä verkkoihin. Pitää muistaa ottaa myös 12 kepillä (perinteisesti vain 6) ja jousta aina eteenpäin jopa niin että kestää kunnon vedätyksen (nyt olen melkeen aina jäänyt taakse). Myös takaaleikkauksia olisi hyvä kokeilla, vaikka tuskin niissä olisikaan ongelmaa.

Vapaaharkkana sivussa kokeiltiin pentu aata. Meni hyvällä innolla ja pysähtyi. Tyhmää, että pari kertaa toinen koira pääsi juoksemaan kohti juuri, kun Viiru oli 2on2off asennossa. En sitten uskaltanut enää ottaa, ettei paikasta tulisi epämiellyttävä....

Ratapätkällä oli poispäinkääntö kepeille (yli 90 asteen kulma), ennakoiva valssi, takaatörkkäsy ja kaksi poispäinkäännöstä peräkkäin. Tämä oli ehdottomasti haastavin rata tähän mennessä. En osannut yhtään ajoitusta tai sijoittumista.
Elina sanoi Viirun tarvitsevan n.1,5 m etäisyyden, tulevaisuudessa todennäköisesti 2 m. Aina jos menin liian lähelle "miniohjaamaan" tippui rimat tai tapahtui muuta huonoa. Aloituksen poispäinkäännöstä kepeille hinkattiin hetki. Elina ei voinut pitää lelua, koska Viiru vaan hakeutui sitä kohti eikä ohjaus toiminut normaalilla tavalla. Seuraavassa yritin pitää lelua kädessä, mutta Viiru tuijotti sitä edelleen liikaa ja teki todella omituisia liikkeitä kuten poispäinkäännöstä hyppäämällä...
Lopulta lelu vaan taskuun, ajoitus aikaisemmaksi ja etäisyyttä esteeseen niin johan alkoi sujumaan. Tärkeää poispäinkäännöksessä oli yleisesti ottaa ensin haltuun ja vasta sitten lähettää. Näitä sai tehdä yllättävän kaukaa.
Ennakoivasta valssista tuli palautetta, että valuu ellen käännä rintamasuuntaa kunnolla seuraavaan meno suuntaan.