keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Elokuvatähdet

Toiset toivoo, että poikaystävä olisi hieroja tai kokki, mutta musta elokuvaohjaaja on ehdottomasti paras. Valtsu teki musta ja Viirusta promovideon vain parissa päivässä, joten mitä tapahtuu kun tämä poika saa oikeat välineet, näyttelijät ja kunnolla aikaa. 
Pidemmittä sanoitta, tässä se on:

© Valtteri Syväniemi



Sivut rupeavat myös pikkuhiljaa valmistumaan nimittäin Röllin esittely on valmis. Siitä tuli todella osuva. :-)

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Paimennusta

1. KERTA LAMPAILLA 20.6

Jännitti hieman nähdä, kuinka se oikein toimisi: pelottaisiko, kiinnostaisiko, olisiko se kuin omassa elementissään? Pahin pelkoni oli, että se vain haukkuisi pelosta lampaille. Onneksi ei kuitenkaan!

Mia ohjasi kaikkia koiria lampailla. Kehässä ei kuulemma tarvita kahta kokematonta. ;o) Mä kuitenkin haluan ehdottomasti tulevaisuudessa viedä sitä itse, mutta täytyy varmaankin mennä jollekkin kurssille sitä varten. Paimennus on niin uusi ihmeellinen maailma, josta en vielä ymmärrä juuri mitään.

Meillä oli ihan ok alku. Viiru oli kiinnostunut, vaikka selkeästi jännittikin hieman. Välillä se yritti hakea multa tukea, vaikka odottelin aidan toisella puolella. Siinä mielessä mun kanssa olisi voinut olla rohkeampi, jos vain olisin osannut oman osuuteni. Tosin sille tekee ihan hyvää tehdä myös muiden kanssa, kun on niin voimakkaasti mun perään.

Kun Spice liikutteli lampaita, Viiru kiinnostui enemmän ja meni edellä. Uskon sen saaneen itsevarmuutta toisesta koirasta, nimittäin kun Spice laitettiin pois, Viiru rupesi jarruttelemaan. Se meni Mian rinnalla tai vähän takana. Kerran se haukkui pelosta, muttei jäänyt siihen jumiin.

Tauon jälkeen mentiin uudestaan, jolloin meno oli jo selvästi parempaa. Edelleenkään meno ei näyttänyt paimentamiselta, mutta Viiru oli kokoajan enemmän itsevarmempi. Se rupesi jopa murisemaan kovana äijänä lampaille. :D


2. KERTA LAMPAILLA 26.6

Viiru on aina ollu paljon parempi toisella kerralla, kun on saanut sulatella asiaa hetken. En kuitenkaan uskonut näin suurta edistystä nimittäin nyt meno näytti jo alkeelliselta paimennukselta!! Enää ei tuijotellut mua yhtään tai haukkunut kertaakaan lampaille. Murinaa oli edelleen jonkun verran, mutta Mia oli sitä mieltä, että se katoaa ajan kanssa.

 "Räyh!"


Viiru näytti löytävän jo matalaa paimennusasentoa. Lisäksi se haki reunoja pitkin saadakseen lampaat nurkasta liikkeelle, ja vastaavasti lampaiden juostessa Viiru pyrki eteen pysäyttämään. Ou mai, oli niin mahtavan näköstä nähdä koira elementissään!!! Oli sika hienoa kun yhdessä kohtaa Mia päästi irti liinasta ja Viiru lähti tekemään kaarta. Kokoajan sillä on kuulemma ollut aivot mukana ja kuuntelee ohjeita. Niin hienon näköistä!

Kuvat © Anna Silvan

Nyt kehtaa ja uskaltaa lähteä Kevin Evansin oppeihin ensi sunnuntaina. Mia vie Viirua edelleen, mutta ehkä mäkin opin katsomalla. Niin jännää kuulla mitä mieltä paimennusguru on Viirusta!!

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Anna Eifertin koulutus

RÖLLIN KOULUTUS 21.6

Tehtiin yhteensä kolme 17-20 esteen rataa ensin kahdessa osassa, jonka jälkeen osa nollana. Pidettiin paljon taukoja, mutta silti tuli tehtyä ihan sikana. Rölli jaksoi ihan ok, kunhan pääsi välillä makaamaan varjoon.


Anna Eifert kertoi opettavansa koirilleen mahdollisimman paljon sanallisia käskyjä tukemaan ohjausta. Esimerkiksi tiukalle käännökselle, poispäinkääntymiselle ja eri suunnille on omat käskynsä. Tämä eroaa todella huimasti mun ja Röllin agilitysta, nimittäin pyrin pitämään ohjauksen mahdollisimman simppelinä. Itseasiassa musta tuntuu, ettei Röllin kapasiteetti edes pystyisi käsittelemään kaikkia käskyjä, joten on valittava vain tärkeimmät ja selkeimmät, ja opetettava nämä kunnolla. Ensinnäkin tavoitteena on opettaa kokoajan paremmin esteiden käskyt, jotta Rölli osaisi joku päivä valita esterykelmästä oikean pelkällä sanallisella käskyllä. Tällä hetkellä erottaa "kiipee" ja ehkä jopa "kepit". Opetettavissa asioissa on myös käsky "takaa", jonka se suorittaisi itsenäisesti olisin minä vaikka missä. Tässä on varmaan tarpeeksi jo käsiteltävää Röllille. ;o) Sen sijaan Viiru varmasti oppisikin kaikki maailman käskyt. On kuitenkin eri asia, onko siitä hyötyä meille.


Itse koulutuksessa oli pääpainona tehdä paljon rataa. Anna kertoi ongelmamme radalla, muttemme saaneet juurikaan korjausehdotuksia. Törmäsimme melkein kaikilla radoilla kaarratukseen putkien jälkeen. Niitä sitten hinkattiin hetki ilman suurempaa tulosta. Annan ajatus oli, että koiraa pitää kutsua ennen kuin se tulee ulos putkesta, muttei kuitenkaan ennen kuin se menee sisään (jottei kiellä). Tämä nyt olisi vain ollut ihan tuhoon tuomittua, koska Rölli nimittäin ei reagoi juuri mihinkään muuhun kuin ennen putkea tuleviin hidastuskäskyihin. Mähän siis tein kokoajan putkijarrutuksen ennen putkea, ja lisäksi menin ottamaan mukaan putken suulta.

Sain kuitenkin treenikavereilta uusia vinkkejä joita voisi kokeilla. Näitä oli oman liikkeelle lähtemisen ajoitus putken suulta. Eli kääntyykö Rölli paremmin, kun seison pitkään odottamassa, vai kun merkkaan ja lähden karkuun. Treeneissä näytti, että kääntyi paremmin mitä pidempään odotin. Toisaalta väsymys saattoi myös poistaa pahimman törkyilyn. Toinen testattavan arvoinen ehdotus merkkaamiseen oli käden jatkuva heilutus.

Oli jännää huomata, että Rölli meni melkeen yhtä hyvin putkikaarrokset, jos olin sisäpuolella. Oli siinä pieni ero, mutta toisaalta vauhti oli ehkä pikkusen parempi. Myös lyhyempi kuljetus ulkokautta sujui pienemmällä kaarroksella kuin pidempi. Tästä voi päätellä, että ehkä mä en pidemmässä jaksanut odottaa niin pitkään putken suulla kuin oltaisiin tarvittu. Sen sijaan lopussa, kun jäin sisäpuolelle putkea ja vain juoksin karkuun täysiä, otti Rölli jopa ensimmäisellä kerralla tosi pienen kaarroksen. Tarttisin jonkun putkigurun tarkastelemaan meidän pienten, mutta nopeiden kaarteiden salaisuutta. :D


Toisella radalla tuli esiin Röllin pitämä nollaetäisyys, kun en saanut sitä lähtemään luonnolliselle kaarelle.  Tai ehkä mä en osannut ottaa oikeaa linjaa? Hypyt olivat hankalasti vinossa, joka vaikeutti irtoamista. Tässä olisi myös ollut hyötyä "takaa"-käskystä, jos se olisi opetettu.




VIIRUN KOULUTUS 22.6

Seuraavana päivänä vuorossa oli Kvarkin-koirien ryhmä johon osallistui meidän lisäksi Spice, Win, Peak, Kumma ja Tino. Viiru pääsi ensimmäistä kertaa tauon jälkeen aksaamaan todella kunnolla. Vaikka kyseessä oli mölli-ryhmä, teimme samalla tavalla rataa kuin edellisenä päivänä. Nyt mä olinkin enemmän pulassa, kun en vaan osaa vielä Viirun kanssa. Ajauduin ihan väärille linjoille, ja olisin tarvinnut selkeitä ohjeita. Voi Viiru rukka, kun ei siitä tullut oikein mitään. Mä olin jatkuvasti hyppylinjalla, enkä muutenkaan osannut ajatella minne sijoittuisin.


Laskimme aan melko matalaksi, ja se meni edes hyvin. Viiru meni sen alkuun hitaammin, mutta harjoitusten ohessa nopeentui.


Anna varmaan ajatteli mun olevan ihan menetetty tapaus, kun Viirullakin levähti putkesta ulostulo täysin.  Todellisuudessa Viirullehan mä olen vasta kerran tehnyt putkijarrutuksia 1,5 m pitkällä putkella. Tuo pitkä kaariputki jossa piti ottaa vastaan 4 m päästä oli hieman eri asia. :D Anna sitten yritti neuvoa, että palkkaisin vain oikeista suorituksista. Röllillä varmasti oikea toimimiskuvio, mutta mun mielestä väärin Viirulla kun en ole kertonut sille mitä haluan. Eli mun mielestä koiralta voi vasta vaatia, kun asia on oikeasti opetettu. Toinen Annan pointti oli, että hän haluaa koiran tulevan aina hänen luokseen putkesta. Tämä puolestaan on ristiriidassa oman ajatusmaailmani kanssa putkista: jos mitään ei sanota, juostaan täysiä ja jos puolestaan teen jarrutuksen, pitää tulla luokseni. Sen sijaan Rölli joka ei ole tuossa suhteessa ihan tasapainossa, voisin tehdäkin harjoitusta, vaikka se onkin hiukka epäjohdonmukaista.



Kaikki kuvat Krizsán Tamás.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

SM-kisat

Rölli osallistui lauantaina nollakoirana joukkueradalle, ja hienosti tekikin nollan!! Rata oli suht helppo eikä mikään kohta mietittänyt sen enempää. Hävittiin aikaa toki muille jälleen putkijarrutuksissa, kun ei se vaan tule niin nätisti kuin voisi.
Kutsuin kontaktit läpi, ja se tulee kutsusta salamana. Jäin kuitenkin miettimään, saako läpijuoksuttaminen Röllin varmemmaksi vai ei. Tuleeko Rölli siis epävarmemmaksi paikasta vai varmemmaksi etenemisestä. Olen ihan sekaisin sen kontaktien kanssa, ja kuinka lähteä rakentamaan nopeutta uudestaan.

Sunnuntaina oli yksilökisat, johon osallistuttiin ihan virallisesti. Anne Huittisen rata oli mielestäni suoritettavissa, mutta se vaati jatkuvaa keskittymistä ja pitkälti koiran hanskassa pitämistä. Ei meidän rata!
Rataprofiili toi esiin meidän toisen ongelman, nimittäin esteiden suorittaminen vaikka ohjaaja lähtisi karkaamaan toiseen suuntaan. Ongelma näkyy voimakkaimmin alkutilanteessa, jossa Röllillä on vaan niin kiire mun perään. Tällä radalla ongelma oli kuitenkin enemmän mun pelko tästä virheestä, jolloin en liikkunut tarpeeksi rohkeasti. Tähän vaikutti myös pitkä odottaminen (esteiden paikkojen muuttuminen), jännittäminen ja ennen kaikkea epävarmuus valitsemastani suunnitelmasta. Jouduin siis aivan väärälle puolelle esteitä ohjaamaan koko radan kuvion ilman minkäänlaista harjoittelua. Takaaleikatessa en edes tajunnut ottaa Rölliä haltuun ennen pituutta, joten luonnollisesti se jatkoi matkaansa väärälle esteelle. Muu rata menikin puhtaasti, vaikka ylimääräisiä kaarteita tuli.
Yleisesti rataprofiili rajoitti paljon mahdollisia ohjausvalintoja, nimittäin Rölli ei yksinkertasesti kykene tai minä en ole opettanut.

Oma suoritus ei pahemmin masentanut, nimittäin minä mogailin eikä koira. Itseasiassa Rölli toimi mun mielestä erinomaisesti, mutta mä en vaan vielä osaa viedä sitä tarpeeksi hyvin.
Lisäksi muiden ystävien menestys oli niin hienoa, ettei omaa epäonnistumista edes muistanut. Onneksi olkoon vielä kerran Jenna&Neon, Maiju&Java, Anu&Riina sekä Pete&Meg!!!!! Aivan mahtavaa, ja todella olette jokainen menestyksenne ansainneet!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Viimeiset treenit + fyssari

Nyt on kaikki tehty ja vain odotetaan viikonloppua! Ihana tunne.

Kävin eilen ottamassa Röllin kanssa viimeiset treenit ennen SM-kisoja. Otin kontakteja nopeilla pysähdyksillä, pöytää ja keppejä. Kontaktit olivat jo aika nopeat. Jes, hyvä fiilis! Pöydän näytin kerran, jonka jälkeen tehtiin vauhdilla. Ei ongelmaa. En tosin usko, että pöytä on vielä SM-kisoissa (karsinnoissa varmasti), mutta mistäs sitä ikinä tietää. Kepeillä sain muutaman tosi hyvän toiston ja muutaman epäonnistuneen, pöh. :(

Treenien jälkeen Emmi vinkkasi, että voisin tulla tekemään hänen ratansa. Niin huippua!! Ratatreeniähän ollaan tehty vuoden sisään ehkä kerran, joten kyllä tuli tarpeeseen. Rataprofiili oli kiva, ei liian vaikea näin ässämmien alla. Ekalla kiekalla onnistuin työntämään Röllin väärälle puolelle keppejä (alottelijan moka!). Muutoin ihan kiva, ja pakka pysyi kasassa. Kokeiltiin Huittisten puomin leijeröinti kuvio joka ei onnistunut kisoissa. Nyt ei mitään ongelmaa ja oli ihan supermagea. Liekö auttanut, että oli tehnyt kuvion jo aikasemmin toiselta puolelta.
Jos en leijeröinyt puomia niin Rölli hidasti menoa aina ennen okseria, kun kääntyi katsomaan putkesta minne mennään. Jos en yrittänyt tunkea okserille, niin oli hiukka parempi. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi varmaan kannattanut antaa käsky "eteen hyppy".
Kiitos vielä Emmi koutsaamisesta!! Nyt on hyvä fiilis lähteä viikonlopun karkeloihin.

Sain tänään soiton, että startataan Röllin kanssa yksilökilpailun lisäksi joukkueradalla! Me mennään nimittäin nollakoirana ja laitetaan heti alkuun kunnon pohjat (tai ei!). :o) ainakin saadaan tuntumaa pohjasta ja kisatunnelmasta.


Tänään käytiin Patrician luona oikomassa Rölli kuntoon. Itse en ole huomannut mitään tapaturmia agilityssa tai arjessa, mutta johonkin se oli kuulemma törmännyt. Ainut mikä tulee mieleen niin on Röllin jänisjahdit tai muut omat retket mökillä. En tiedä yhtään mitä niillä on tapahtunut.
Onneksi saatiin koira kuntoon ja nyt pitäisi olla törmäilemättä!

Rölli on ollut nyt ihan yli iloinen nuori itsensä. Näinköhän mä olen ylivirittänyt sen? Eläinlääkärissäkin yritti moikkailla kaikki koirat ja ihmiset. Yksikin pomerian räkytti, mutta ei Rölliä haitannut. Elämä on vaan niin ihanaa. :D Kuivamuona sai sen ihan sekaisin, ja taidettiin näyttää Patricialle kaikki meidän osaamat temput. Hiukka ehkä voisi enemmän keskittyä eikä säheltää kaiken aikaa.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Viime hetken valmistelut

SM-kisat lähestyvät kovaa vauhtia ja jäljellä onkin enää viikko, huii! Rölli on nyt valmiina taistoon. Olen leikkinyt ja lenkkeilyttänyt sitä, kouluttanut ja yrittänyt luoda suhdetta kaikin keinoin paremmaksi sekä nypin siltä karvat jo viime viikolla jottei ole ilmanvastusta tai kuuma. ;o)

Tänään Riihimäellä vedin kontaktit läpi, jotta menisi SM-kisoissa mahdollisimman lujaa. Hienosti se oli pysähtymässä molemmille, mutta lähti heti kutsun kuultua kuin tykin suusta. Vaikka itse agi-rata menikin ihan plörinäksi, niin oli hienoa nähdä kuinka Röllin pääkoppa pelaa, vaikka annoin sen kuumentaa itseään jo aika paljon. Sen sijaan pitää muistaa, että kepeillä sivuttaisirtoomista ei olla harjoiteltu hetkeen, joka ei radalla onnistunutkaan (kellään ei onnistunut :O). Ei siis saa ahnehtia ja kikkailla tällä ässämmeissä. Karsintoihin mennessä täytyy treenata pariin otteeseen.

Hyppis oli huippu hieno, ja oltiinkin kolmansia! Alun tein niistoperjätöllä joka oli aivan täydellinen. Sen sijaan parissa kohtaa mun valssi ei valmistunut tarpeeksi ajoissa, joten Rölli pääsi hiukka valumaan. Putkijarrutukset ovat meidän jatkuva murheenkryyni, joten siihen nähden onnistui hyvin. Joissain kohdissa Rölli olisi voinut edetä varmemmin/kovempaa, mutta kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut kenraali.




Otettiin muutamia kuvia kisoista uudella järkkärillä, joten jos kohteet haluavat näitä itselleen. Kuvia oli ainakin Mimmistä ja Riesasta useampi, Petristä ja Blitzistä, Anusta ja Riinasta, Tonista ja Pulusta (vai Pennistä, en muista!)... Voisin yrittää luoda Picasa-albumin, josta kuvia olisi helppo ladata.

Olen jatkanut sivujen uudistamista, ja nyt on Hanna- ja Viiru-sivu valmis. Sen sijaan Röllin sivu on vailla kuvailua ja Siirin kokonaan tekemättä. Päivittelen niitä sitä tahtia, kun kerkeän.

Viirun pitäminen kuivalla maalla ei oikein onnistunut.. Onneksi rupi on melkein kokonaan kadonnut, eikä ole merkkejä että uiminen olisi haitannut paranemista.

 Viirun mallioppimista Rölliltä (huoh!)


 Ilmetty saukko

tiistai 7. kesäkuuta 2011

New look!

Mulla on hiukka luppoaikaa joten sivut uudistui! Vielä kun saisi uuden kaverikuvan Viirusta ja Röllistä niin vaihtaisin sen otsikon alle.

Myös Röllin lookki on uudistunut. Ai että se on komea! Ajattelinkin, että jos meidän agility tyssää niin ruvettaisko kiertämään kauneuskilpailuja. ;) Lajihan pitää valita koiran mukaan, niin siellä se vois kait oikeastikin pärjätä. (.... mutta ehkä me molemmat nautitaan enempi aksasta!!!)



Kuten kuvasta näkyy ollaan treenailtu mökillä keppikulmia pelkällä sanallisella käskyllä. Hoen "missä kepit, missä kepit" kunnes kääntää katseensa oikeaan väliin niin vapautan. Ollaan muutama kerta tehty tuota, ja edetty jo noin pitkälle! Lähdettiin liikkeelle melkein suorasta. Huomasin lisäksi, että Röllille on super vaikeeta jos otan sivuttaisetäisyyttä sisäänpäin, vaikka se itse lähestyisikin tuosta reilusti helpommasta kulmasta. Suoralla lähestymisellä saan olla missä vaan, mutta pienelläkään kulmalla ei kestä sijoittautumistani. Tuossa toinen treeni joka olisi kiva saada kuntoon ennen karsintoja. Tällä edistymisvauhdilla pitäisi onnistua tavoitteessa. :)

Hullu Viiru on entistä hullumpi. Jos joku siis harkitsee bordercollien ottamista vain kotikoiraksi, nyt olisi hyvä aika tulla seuraamaan miltä sellainen näyttää alta kahden viikon kuluttua. Not nice!
Viime viikonloppuna Viiru oli mökillä vanhempien kanssa. Se sai olla vapaana valvonnan alla jo 1,5 viikon kuluttua leikkauksesta, koska sisällä olosta ei tullut mitään. Viiru kestää tekemättömyyden vielä jotenkin, jos kaikki muutkin ovat sisällä eivätkä puuhaile. Sen sijaan jos muut ovat ulkona ja Viiru yksin kotona niiin..... ei hyvää seuraa! Se siis haluaa edes nähdä mitä muut tekevät, joten se hyppii pöydille ja tuoleille ikkunoiden alle. Koska ulkona oli paljon porukkaa (rölli, isi, äiti), tuli sen juosta ympäri mökkiä tarkistamassa kaikki ikkunat säännöllisesti. Tässä tuli siis kaikki kielletyt: juokseminen (liukkaalla alustalla) ja hyppiminen. Ulkona sen sijaan lopetti juoksuyritykset suhisemalla ja käyttäytyi kuulemma muutenkin erittäin kiltisti. Sai kuulemma otettua pari löysempää juoksuaskelta, muttei muuta pahaa.

Lopulta koirat kuitenkin piti laittaa sisälle, kun jäniksiä rupesi vilistämään ympäriinsä. Rölli karkasi pikkumetsään yhden perään, ja Viiru haukkui yhtä pellon toisella puolella olevaa. Näistä voisi tulla hyvä rikospari nimittäin Viiru näkee elukat kaukaa ja Rölli haistaa jäljen.

Sisällä alkoi taas hirveä rumba. Nauratti vaan äidin viestisarja mulle: Rölli jäniksen perässä–Rölli kotona, mutta molemmat piti laittaa sisälle–Viiru söi salaattisi. Ei siis mennyt ihan putkeen.
Viiruhan ei edes tykkää salaatista, mutta nyt paineissaan syö kai kaiken maistamatta. Onneksi äiti yllätti sen joten pääsi huomauttamaan. Äiti oli kuulemma kuitenkin niin hämillään tilanteesta, ettei ollut tajunnut ärähtää ehkä tarpeeksi kovasti.
Illalla isi sai häätää sen olohuoneen pöydältä, johon oli hypännyt pokkana.


Viikolla käytiin sosialistamassa Viirua hevosiin. Tällä kertaa haukahti/murisi vain, kun hevonen ja varsa juoksivat lujaa meitä kohti. Lopetti kuitenkin huomautuksesta, eikä muutenkaan tuntunut pelkäävän ollenkaan.  Itseasiassa sitä kiinnosti tosi paljon mutta jännitti samaan aikaan. Kun hepat eivät huomanneet, Viiru meni niin lähelle kuin vain pääsi. Kuvasta kuitenkin huomaa, että muutoin pysytteli mun turvallisemmalla puolella.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Hullu ja nopea vai järkevä ja hidas?

Tähänkö mun vaihtoehdot on mennyt.... vai ylireagoinko ja teen hätiköityjä johtopäätöksiä?

Nuorena Rölli oli kuin mikäkin tykki, ja mulla oli todellisia ongelmia ehtiä mihinkään. Rauhottumista treenasin sen kanssa ihan pennusta asti, mutta silti liian vähän. Rölli kun kävi kierroksilla niin pahasti, että puri, räyhäsi eikä keskittynyt juurikaan. Yleensä en koskaan lähtenyt iloisena sen kanssa radalle, kun oltiin jo väännetty jos jostakin asiasta ennen sitä. Mun nuori ikä ja sen machoilu ei sopinut yhtään yhteen.. Vaikka kuinka olisin antanut takaisin oikeaan aikaan, ei Rölliä kiinnostanut. Hyvä jos silmät edes värähti. Peetsakin sanoi, ettei muuta ole tehtävissä kuin antaa ajan kulua (Röllin kasvaa ja mun vanheta).

Olen ollut sille niin mustavalkoinen koko elämän ja yleisestikin erittäin tiukka. Mun alaisuudessa sillä ei ole mitään etuoikeuksia, melkeen mitään ei tehdä oman tahdon mukaan ja aina pitää totella. Jos tiedän Röllin haluavan jotain, teen täysin toisin jottei se varmasti luule päättävänsä. Mua se on aina varmaan parhaiten kuunnellut, muttei kunnioituksesta vaan enempi palkan kautta. Rangaistessa taisin hävitä melkeen aina tappelun, kun ei sitä kerta kaikkiaan kiinnostanut.

Olen agi-kentelläkin siirtynyt jatkuvan nipottamisen sijaan enempi palkkaamaan oikeasta mielentilasta. Rölli ei saanut alkuun edes päästä pikkasen hulluksi tai peli oli melkein menetetty. Tämä siis onnistui namilla jota syötin jatkuvasti vaatien keskittymistä. Ollaankin päästy määränpäähän, jossa aivot todella ovat mukana. Kisapaikalla Rölli on mitä ihanin, ja sen kaikki huonot puolet ovat lähes kadonneet.

Tässä sivussa olen unohtanut kokonaan keskittyä itse menemiseen. Kontaktien suoritustyyli on huonontunut huomattavasti. Olen kokoajan kuvittellut sen olevan oikeasti nopea, ja iloinnut vain kontakteille pysähtymisestä. Nyt kuitenkin katselin vanhoja videoita, niin Rölli on aina kulkenut puomin ja aan ravilla. Vuosi sitten tämä vain oli hyvin nopeaa ravia, enää ei.

Pahin kierre ja epävarmuus lähti niin pienestä asiasta kuin, että päästin Röllin liian aikaisin puomilta kisoissa. Se jäi sen 10 cm maasta, mutta tuplan kiilto silmissä jatkoin tietenkin (ilman tätä ei oltaisi SM-kisoissa ollenkaan). Tämän jälkeen ei ole laittanut montaa kertaa molempia etujalkoja maahan asti ilman erillistä huomautusta (huomasin videoita katsomalla, että on jo pidempään jättänyt joskus kisoissa toisen tassun puomille ja toisen maahan). Nyt kuitenkin ongelma on niin paha, että jää oikeasti kauas. Viime kisoissa varmaan 15 cm maasta... :( eikä edes korjannut pyytämällä.

Mun nipottaminen pahentaa ongelmaa, nimittäin nyt pitäisi ottaa nopeita pysähdyksiä jotta itsevarmuus nousisi. Uskon tämän auttavan lyhyellä tähtäimellä, mutta pahentavan pitkällä. Jos kutsun sen nopeasti väärästä paikasta, ei se kohta tiedä ollenkaan mihin pysähtyä. :/ toisaalta ei meillä ihan hirveän montaa vuotta ole jäljellä agia, saati mahdollisia SM-kisoja (nytkin jo osallistumisoikeus oli niin täpärällä). Pitäisikö olla siis lyhytnäköinen ja heittää pitkäpitkä työ vähän kuin roskikseen.. vähän relata ja yrittää muuta kautta (kuin varmuuden) rakentaa nopeutta? Onko kontaktien oltava "just niin", kun ei Röllistä mitään huippua kuitenkaan tule tällä tyylillä.


Viime kisoissa Ojangossa 3.6 tehtiin siis kauheimmat onnistuneet kontaktit ikinä. Jouduin leikkaaman puomin takaa joka jo itsessään hidastaa. Pääsin kuitenkin juoksemaan puomin ohi jopa seuraavan esteen taakse, minkä puolestaan pitäisi helpottaa/nopeuttaa alastuloa. Rölli jäi sen 15 cm eikä korjannut käskyllä, joten kävin näyttämässä kädellä paikan (tätä en kai ole koskaan joutunut sen kanssa tekemään..). Aa myös hidas eikä edes tullut mun käskyllä sieltä, grate. Keinullakaan ei laittanut tassuja maahan, mutta ainakin korjasi sanallisella käskyllä (joka muuten oli väärä). Keinulla pitäisi sanoa koske, puomilla/aalla pinta. Noh, onneksi Rölli ymmärsi. En ole oikein edes uskaltanut pahemmin sanoa pinta-käskyä muutamassa edellisessä kisassa, koska pelkään sen hidastavan entisestään.

Mulla oli radan jälkeen tosi paha mieli siitä, kuinka olenkaan saanut Röllistä noin epävarman :( Mä en vaan tajua, kun olen nimenomaan vähentänyt nipottamista ja lisännyt palkkaa.. Kehun sitä tosi paljon onnistuneista enkä toru epäonnistuneista. Ajattelin jo pitäskö mun lopettaa nipottaminen täysin, kunnes jäähkälenkillä alkoi tuijottelemaan toista koiraa. Tarkat rajat on vaan niin ehdoton tolla koiralla, jos haluaa yhtään mukavaa elämää.

Käytiin loppuun ottamassa omalla kentällä parit hyvät kontaktit. Tultiin vauhdin kautta ja kutsuin nopeasti. Molemmat kehuttiin isin kanssa kovaan ääneen, ja Röllikin taisi olla iloinen. Huomenna voisin käydä Ojangossa ottamassa motivaatio kontaktit, vain pari kertaa ja heti ensimmäiseksi.

Ärsyttävää vaan kun Röllin kanssa ei voi ottaa pelkkää alastuloa millään tavalla. Se menee vaan epävarmaksi, vaikka yrittäisin ottaa kuinka yksinkertaisena ja helppona. Kaikki uudet kokeilut jo osatulla asialla ei toimi. Siinä mielessä tämä "vanha" koira ei opi uusia temppuja.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Viirulle riittää

Viikko mennyt leikkauksesta, ja Viirun mitta tuntuu olevan aika täynnä. :( olen yrittänyt tokoilla ja aktivoida tempuilla, muttei niistä tunnu olevan pahemmin apua. Hihnassa kävely on vaikeaa, kun on niin paljon intoa (siihen nähden sujuu kivasti). Kaikista hirveintä on olla mökillä, ja kun se ei pääse juoksemaan vapaana. Viiru ei ymmärrä. :(

Viimeinen tikki oli, kun kaikki muut lähtivät saunaan. Viiru jätettiin mökkiin koppa päässä eikä aikaakaan, kun kaveri ilmestyy alas meidän luokse. Turhautuneena oppi siis nopeasti, kuinka ovi avataan. Viiru tuotiin takaisin, mutta nyt laitoimme oven lukkoon. Oi voi voi.... Se olikin vetänyt mun karkit, raapinut lattian ja heitellyt tyynyjä ympäriinsä. Ovessakin on varmasti jäljet uusista pako yrityksistä. Äiti kertoi, että Viiru oli viisaasti yrittänyt avata ovea hänelle, kun tuli siis ensimmäisenä takaisin.

Olen nyt välillä ottanut koppaa pois valvonnan alla jotta liikkuminen olisi helpompaa. Viiru on oppinut, että myös vauhdilla/voimalla pääsee esteistä läpi. Koppa onkin sen näköinen, että on saanut pari kolhua! Pari yötä sitten mm. kaatoi keittiön tuolin kömpiessään pöydän alta..

Tässä ensimmäisiä otoksia uudella järkkärillämme. Jestas se on hyvä, vaikka paljon onkin vielä opittavaa!