Tähänkö mun vaihtoehdot on mennyt.... vai ylireagoinko ja teen hätiköityjä johtopäätöksiä?
Nuorena Rölli oli kuin mikäkin tykki, ja mulla oli todellisia ongelmia ehtiä mihinkään. Rauhottumista treenasin sen kanssa ihan pennusta asti, mutta silti liian vähän. Rölli kun kävi kierroksilla niin pahasti, että puri, räyhäsi eikä keskittynyt juurikaan. Yleensä en koskaan lähtenyt iloisena sen kanssa radalle, kun oltiin jo väännetty jos jostakin asiasta ennen sitä. Mun nuori ikä ja sen machoilu ei sopinut yhtään yhteen.. Vaikka kuinka olisin antanut takaisin oikeaan aikaan, ei Rölliä kiinnostanut. Hyvä jos silmät edes värähti. Peetsakin sanoi, ettei muuta ole tehtävissä kuin antaa ajan kulua (Röllin kasvaa ja mun vanheta).
Olen ollut sille niin mustavalkoinen koko elämän ja yleisestikin erittäin tiukka. Mun alaisuudessa sillä ei ole mitään etuoikeuksia, melkeen mitään ei tehdä oman tahdon mukaan ja aina pitää totella. Jos tiedän Röllin haluavan jotain, teen täysin toisin jottei se varmasti luule päättävänsä. Mua se on aina varmaan parhaiten kuunnellut, muttei kunnioituksesta vaan enempi palkan kautta. Rangaistessa taisin hävitä melkeen aina tappelun, kun ei sitä kerta kaikkiaan kiinnostanut.
Olen agi-kentelläkin siirtynyt jatkuvan nipottamisen sijaan enempi palkkaamaan oikeasta mielentilasta. Rölli ei saanut alkuun edes päästä pikkasen hulluksi tai peli oli melkein menetetty. Tämä siis onnistui namilla jota syötin jatkuvasti vaatien keskittymistä. Ollaankin päästy määränpäähän, jossa aivot todella ovat mukana. Kisapaikalla Rölli on mitä ihanin, ja sen kaikki huonot puolet ovat lähes kadonneet.
Tässä sivussa olen unohtanut kokonaan keskittyä itse menemiseen. Kontaktien suoritustyyli on huonontunut huomattavasti. Olen kokoajan kuvittellut sen olevan oikeasti nopea, ja iloinnut vain kontakteille pysähtymisestä. Nyt kuitenkin katselin vanhoja videoita, niin Rölli on aina kulkenut puomin ja aan ravilla. Vuosi sitten tämä vain oli hyvin nopeaa ravia, enää ei.
Pahin kierre ja epävarmuus lähti niin pienestä asiasta kuin, että päästin Röllin liian aikaisin puomilta kisoissa. Se jäi sen 10 cm maasta, mutta tuplan kiilto silmissä jatkoin tietenkin (ilman tätä ei oltaisi SM-kisoissa ollenkaan). Tämän jälkeen ei ole laittanut montaa kertaa molempia etujalkoja maahan asti ilman erillistä huomautusta (huomasin videoita katsomalla, että on jo pidempään jättänyt joskus kisoissa toisen tassun puomille ja toisen maahan). Nyt kuitenkin ongelma on niin paha, että jää oikeasti kauas. Viime kisoissa varmaan 15 cm maasta... :( eikä edes korjannut pyytämällä.
Mun nipottaminen pahentaa ongelmaa, nimittäin nyt pitäisi ottaa nopeita pysähdyksiä jotta itsevarmuus nousisi. Uskon tämän auttavan lyhyellä tähtäimellä, mutta pahentavan pitkällä. Jos kutsun sen nopeasti väärästä paikasta, ei se kohta tiedä ollenkaan mihin pysähtyä. :/ toisaalta ei meillä ihan hirveän montaa vuotta ole jäljellä agia, saati mahdollisia SM-kisoja (nytkin jo osallistumisoikeus oli niin täpärällä). Pitäisikö olla siis lyhytnäköinen ja heittää pitkäpitkä työ vähän kuin roskikseen.. vähän relata ja yrittää muuta kautta (kuin varmuuden) rakentaa nopeutta? Onko kontaktien oltava "just niin", kun ei Röllistä mitään huippua kuitenkaan tule tällä tyylillä.
Viime kisoissa Ojangossa 3.6 tehtiin siis kauheimmat onnistuneet kontaktit ikinä. Jouduin leikkaaman puomin takaa joka jo itsessään hidastaa. Pääsin kuitenkin juoksemaan puomin ohi jopa seuraavan esteen taakse, minkä puolestaan pitäisi helpottaa/nopeuttaa alastuloa. Rölli jäi sen 15 cm eikä korjannut käskyllä, joten kävin näyttämässä kädellä paikan (tätä en kai ole koskaan joutunut sen kanssa tekemään..). Aa myös hidas eikä edes tullut mun käskyllä sieltä, grate. Keinullakaan ei laittanut tassuja maahan, mutta ainakin korjasi sanallisella käskyllä (joka muuten oli väärä). Keinulla pitäisi sanoa koske, puomilla/aalla pinta. Noh, onneksi Rölli ymmärsi. En ole oikein edes uskaltanut pahemmin sanoa pinta-käskyä muutamassa edellisessä kisassa, koska pelkään sen hidastavan entisestään.
Mulla oli radan jälkeen tosi paha mieli siitä, kuinka olenkaan saanut Röllistä noin epävarman :( Mä en vaan tajua, kun olen nimenomaan vähentänyt nipottamista ja lisännyt palkkaa.. Kehun sitä tosi paljon onnistuneista enkä toru epäonnistuneista. Ajattelin jo pitäskö mun lopettaa nipottaminen täysin, kunnes jäähkälenkillä alkoi tuijottelemaan toista koiraa. Tarkat rajat on vaan niin ehdoton tolla koiralla, jos haluaa yhtään mukavaa elämää.
Käytiin loppuun ottamassa omalla kentällä parit hyvät kontaktit. Tultiin vauhdin kautta ja kutsuin nopeasti. Molemmat kehuttiin isin kanssa kovaan ääneen, ja Röllikin taisi olla iloinen. Huomenna voisin käydä Ojangossa ottamassa motivaatio kontaktit, vain pari kertaa ja heti ensimmäiseksi.
Ärsyttävää vaan kun Röllin kanssa ei voi ottaa pelkkää alastuloa millään tavalla. Se menee vaan epävarmaksi, vaikka yrittäisin ottaa kuinka yksinkertaisena ja helppona. Kaikki uudet kokeilut jo osatulla asialla ei toimi. Siinä mielessä tämä "vanha" koira ei opi uusia temppuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti