Tehtiin yhteensä kolme 17-20 esteen rataa ensin kahdessa osassa, jonka jälkeen osa nollana. Pidettiin paljon taukoja, mutta silti tuli tehtyä ihan sikana. Rölli jaksoi ihan ok, kunhan pääsi välillä makaamaan varjoon.
Anna Eifert kertoi opettavansa koirilleen mahdollisimman paljon sanallisia käskyjä tukemaan ohjausta. Esimerkiksi tiukalle käännökselle, poispäinkääntymiselle ja eri suunnille on omat käskynsä. Tämä eroaa todella huimasti mun ja Röllin agilitysta, nimittäin pyrin pitämään ohjauksen mahdollisimman simppelinä. Itseasiassa musta tuntuu, ettei Röllin kapasiteetti edes pystyisi käsittelemään kaikkia käskyjä, joten on valittava vain tärkeimmät ja selkeimmät, ja opetettava nämä kunnolla. Ensinnäkin tavoitteena on opettaa kokoajan paremmin esteiden käskyt, jotta Rölli osaisi joku päivä valita esterykelmästä oikean pelkällä sanallisella käskyllä. Tällä hetkellä erottaa "kiipee" ja ehkä jopa "kepit". Opetettavissa asioissa on myös käsky "takaa", jonka se suorittaisi itsenäisesti olisin minä vaikka missä. Tässä on varmaan tarpeeksi jo käsiteltävää Röllille. ;o) Sen sijaan Viiru varmasti oppisikin kaikki maailman käskyt. On kuitenkin eri asia, onko siitä hyötyä meille.
Itse koulutuksessa oli pääpainona tehdä paljon rataa. Anna kertoi ongelmamme radalla, muttemme saaneet juurikaan korjausehdotuksia. Törmäsimme melkein kaikilla radoilla kaarratukseen putkien jälkeen. Niitä sitten hinkattiin hetki ilman suurempaa tulosta. Annan ajatus oli, että koiraa pitää kutsua ennen kuin se tulee ulos putkesta, muttei kuitenkaan ennen kuin se menee sisään (jottei kiellä). Tämä nyt olisi vain ollut ihan tuhoon tuomittua, koska Rölli nimittäin ei reagoi juuri mihinkään muuhun kuin ennen putkea tuleviin hidastuskäskyihin. Mähän siis tein kokoajan putkijarrutuksen ennen putkea, ja lisäksi menin ottamaan mukaan putken suulta.
Sain kuitenkin treenikavereilta uusia vinkkejä joita voisi kokeilla. Näitä oli oman liikkeelle lähtemisen ajoitus putken suulta. Eli kääntyykö Rölli paremmin, kun seison pitkään odottamassa, vai kun merkkaan ja lähden karkuun. Treeneissä näytti, että kääntyi paremmin mitä pidempään odotin. Toisaalta väsymys saattoi myös poistaa pahimman törkyilyn. Toinen testattavan arvoinen ehdotus merkkaamiseen oli käden jatkuva heilutus.
Oli jännää huomata, että Rölli meni melkeen yhtä hyvin putkikaarrokset, jos olin sisäpuolella. Oli siinä pieni ero, mutta toisaalta vauhti oli ehkä pikkusen parempi. Myös lyhyempi kuljetus ulkokautta sujui pienemmällä kaarroksella kuin pidempi. Tästä voi päätellä, että ehkä mä en pidemmässä jaksanut odottaa niin pitkään putken suulla kuin oltaisiin tarvittu. Sen sijaan lopussa, kun jäin sisäpuolelle putkea ja vain juoksin karkuun täysiä, otti Rölli jopa ensimmäisellä kerralla tosi pienen kaarroksen. Tarttisin jonkun putkigurun tarkastelemaan meidän pienten, mutta nopeiden kaarteiden salaisuutta. :D
VIIRUN KOULUTUS 22.6
Seuraavana päivänä vuorossa oli Kvarkin-koirien ryhmä johon osallistui meidän lisäksi Spice, Win, Peak, Kumma ja Tino. Viiru pääsi ensimmäistä kertaa tauon jälkeen aksaamaan todella kunnolla. Vaikka kyseessä oli mölli-ryhmä, teimme samalla tavalla rataa kuin edellisenä päivänä. Nyt mä olinkin enemmän pulassa, kun en vaan osaa vielä Viirun kanssa. Ajauduin ihan väärille linjoille, ja olisin tarvinnut selkeitä ohjeita. Voi Viiru rukka, kun ei siitä tullut oikein mitään. Mä olin jatkuvasti hyppylinjalla, enkä muutenkaan osannut ajatella minne sijoittuisin.
Laskimme aan melko matalaksi, ja se meni edes hyvin. Viiru meni sen alkuun hitaammin, mutta harjoitusten ohessa nopeentui.
Anna varmaan ajatteli mun olevan ihan menetetty tapaus, kun Viirullakin levähti putkesta ulostulo täysin. Todellisuudessa Viirullehan mä olen vasta kerran tehnyt putkijarrutuksia 1,5 m pitkällä putkella. Tuo pitkä kaariputki jossa piti ottaa vastaan 4 m päästä oli hieman eri asia. :D Anna sitten yritti neuvoa, että palkkaisin vain oikeista suorituksista. Röllillä varmasti oikea toimimiskuvio, mutta mun mielestä väärin Viirulla kun en ole kertonut sille mitä haluan. Eli mun mielestä koiralta voi vasta vaatia, kun asia on oikeasti opetettu. Toinen Annan pointti oli, että hän haluaa koiran tulevan aina hänen luokseen putkesta. Tämä puolestaan on ristiriidassa oman ajatusmaailmani kanssa putkista: jos mitään ei sanota, juostaan täysiä ja jos puolestaan teen jarrutuksen, pitää tulla luokseni. Sen sijaan Rölli joka ei ole tuossa suhteessa ihan tasapainossa, voisin tehdäkin harjoitusta, vaikka se onkin hiukka epäjohdonmukaista.
Kaikki kuvat Krizsán Tamás.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti