Rämä-Röpa

Röllillä ei ole mitään perinnöllisiä sairauksia, MUTTA aina sille sattuu ja tapahtuu. En edes muista, mistä kaikesta sitä ollaan jouduttu hoitamaan. Onneksi on kuitenkin ollut onnea matkassa, ettei mitään vakavampaa ole vielä tapahtunut (kop kop!).

Viime vuonnakin jouduttiin jännittämään useampaan kertaan osallistumista arvokisoihin. Näköjään jatkamme samalla tyylillä, nimittäin juhannuksena Rölli onnistui satuttamaan silmänsä ties missä. Ehkä omilla Rölli-matkoilla metsässä tai pienessä rähinässä toisen koiran kanssa.

Kävimme näyttämässä silmää parin päivän päästä ell:llä, vaikka olikin lähtenyt hieman parantumaan kotihoidolla. Ell tutki silmän eikä löytänyt naarmua silmästä, joten jatkettiin pelkillä silmätipoilla. Meni pari päivää eikä silmä ainakaan mennyt parempaan suuntaan. Rupesin vähän tutkimaan sitä itse ja löysin 0,5mm x 0,5cm pitkän viillon silmän alakulmasta. Ajattelin jo, ettei karsintoihin ole enää menemistä..

Ell löysi saman viillon kuin minäkin tällä kertaa. Saimme suun kautta annettavia antibiootteja sekä toiset silmätipat. Ell sanoi haavan näyttävän hampaan aiheuttamalta, mutta mistäs sitä tietää. Iloinen yllätys oli, että antibiooteissa on vain 7 vrk:n varoaika. Meillä menee siis aikalailla päivälleen, että päästäänkin karsintoihin (toki jos silmä vain paranee ilman ongelmia). Onni onnettomuudessa! :)

Muutama päivä uusista hoitoaineista niin Röllin haava silmässä on mielestäni kadonnut. Punertava se on edelleen, muttei kuitenkaan tulipunainen kuten alussa. Sillä on kokoajan koppa päässä, ettei pääsisi raapimaan. Vähän ressukka se siis on.

Noh, toivottavasti päästäisiin taas kohta kirmaamaan! Näin hullunkuriselta Röllin meno näytti SM-kisoissa:

 Noi jalat!!

Ainut kohta missä suu pysyy kiinni :-) 

Kuvat © Erja Suni-Räsänen

Ollaan myös hiukka vapaatreenattu. Viirulle opetin välistävedon kahdella hypyllä molempiin suuntiin. Olipas vaikeata, mutta namilla oppi parhaiten. Sain sen sillon pysymään tarpeeksi lähellä. Välistävetoja tarvitsee yleisesti treenata todella paljon, kun ei tule yhtään luonnostaan.

Otin myös puomin alastuloa joka oli pikkasen hakusessa näin tauon jälkeen. Voi olla, että lämpö myös väsytti ja oli näin ollen vielä vaikeampaa.

Lisäksi otin perussarjan ristikoilla ja kaaren molempiin suuntiin. Kaaressa on todella vaikea seurata koiran tekemisiä, kun oma rintamasuunta pitää kääntää niin, että koira jää ikään kuin selän taakse. En siis osaa sanoa yhtään miten meni.