Viime viikolla oli meidän vuoden viimeiset ohjatut, ja Viiru oli aikas pätevä! Tällä viikkoa ei päästy treeneihin kun olin nauttimassa pienestä matkasta Tallinnaan Valtsun luokse. Oli niin piristävä loman alku, ettei paremmin olisi voinut olla. Tällasia arjen pakomatkoja pitäis olla useemminki. :-)
Treeniradalla tuli tällä kertaa meille tosi monta tärkeetä asiaa: takaakierto, putken pimeäkulma, kepit ja rengas. Rata alkoi hypyillä niin, että 2. ikään kuin hypättiin taaksepäin. Parilla ekaa kertaa roiskasi metrin pari pitkäksi, mutta lopulta teki niin minimini kaarroksen, ettei pienempään pystyisi. Myös takaakierto oli tällä kertaa ok. Ei tullut kertaakaan ali, muttei myöskään taivuttanut itseään ennen hyppyä/riman päällä.
Pimeää putkikulmaa ollaan otettu viimeksi varmaan vuosi sitten. Mietinkin, että tää saattaa olla vähän vaikea. Ekan kiertelyn jälkeen päätettiin palkata putken suulta, mutta hullu-Viiru lähtikin sinkoilemaan ihan hassuille esteille. Ajatteli hetken mm. hypätä renkaan nollakulmasta. :O saatiin kohta toki sujumaan, mutta vaati vähän malttia. Hulvattomuus näkyi myös kontakteilla. Viiru juoksi aan ekalla kertaa läpi kolmella askeleella pysähtyen maahan. Sanoin hups, ja otettiin uudestaan. Nyt meni varovaisemmin, ja Elina sanoikin että mielummin täysiä vähän läpi kuin hidastellen varmasti. Viiru on kuitenkin niiiiiin kiltti, ettei sillä nouse tollanen vielä päähän. Noh, joka tapauksessa seuraavat aat oli nopeita ja hallittuja.
Renkaalla saatiin tosi monta hyvää toistoa. Elina aina palkkasi suoraan renkaan jälkeen niin, ettei Viirulle ollut kertaakaan epäselvää mistä mennään. Tehtiin näin yksittäisellä esteellä ja radan osana. Olin joka kerta koiran vasemmalla puolella.
Keppejä hinkattiin eniten. Radan osana Viirulle tuli pari aloitusvirhettä heti alkuun. Lähti näistä huolimatta pujottelemaan ohjureiden alla oikealla rytmillä. :D Elina halusikin ottaa KAIKKI ohjurit kerralla pois, koska selkeästi osaa pujotella. Mun piti myös olla hiljaa, etten häiritsisi rytmiä.
Ekalla kerralla meni muuten oikein, mutta jätti viimeisen välin pujottelematta. Elina huomauttikin, että Viiru menee 6 keppiä suurella itsevarmuudella, mutta sen jälkeen ihmettelee niiden jatkumista. Ei ihmekään, kun se on päässyt ehkä vain viidesti kepittämään kahtatoista ennen tätä.
Tuosta varastamisesta ei saanut palkkaa, ja seuraava yritys oli kahta kaameempi. Viiru vaan sinkoili keppien keskiosasta ikään kuin sillä ei olisi hajuakaan mitä tehdä. Kolmas yritys oli hiukka parempi, oiskohan taas tullut viimeisen välin? Laitettiin sitten alkuun ja loppuun ohjurit, jotta saatiin onnistuminen. Ohje oli käyttää vielä alkutreeneissä ohjureita ja sitten vaan vaatia tekemään oikein. Auttaa vaikka "vammasesti" kädellä niin, että tajuaa että on tehtävä loppuun. Viimeinen toisto voi myös olla ohjureilla, jotta lopetetaan itsevarmaan suoritukseen.
Loppuun vähän kesäistä ja syksyistä keppitreenailua:
VIDEO1
VIDEO2 (+hyppytekniikkaa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti