Ei oo mullakaan kaikki murot kulhossa tai inkkarit kanooteissa.....
Eilen oltiin kisaamassa pitkästä aikaa Röllillä Orimattilassa. Tultiin paikalle ihan viime tipassa, ja onneks sainkin mennä viimeisenä niin ehti vähän rauhottua. Olin tehnyt koulujuttuja koko yön ja päivän niin, että yöunet olivat jääneet vaan kolmeen tuntiin. Sen kyllä huomas.
Eka rata oli ihan todella hyvä. Yksi kielto vaan niistopersjätöstä jonka tein liioitellun tiukkaan paikkaan. Muuten täydellinen! Kontaktit hyvät ja muutenkin Rölli tuntu pinkovan kovaa. :)
Toinen rata... voi huoh. Tehtiin nollaa mutta sitten rölli meni muka väärin kepeille. Mä korjasin ja korjasin yrittäen laittaa sitä oikeesti väärään väliin. Lopulta kun estin jalalla muut vaihtoehdot niin meni. Tässäkin Rölli jopa yritti juosta oikein mutta törmäsi mun jalkaan. :( Miten 6 vuotta harrastaneelle voi tulla näin paha ajatuskatko?! Muotkakin tuli kysymään radan jälkeen mitä siellä tapahtui.... mä en tiedä.
Rölli meni epävarmaks, mä ohjasin huonosti eikä mistään enää tullut mitään. Tökättiin joka toiselle esteelle pyörimään. Pysähtyi molemmille kontakteille, mutta karkasi just ennen kun kutsuin. Puomilla ehdin vähän huomauttaa, mutten kehdannut laittaa takaisin. Olin niin paljon jo kuluttanut aikaa ja sählännyt.
Viiru otti pientä aksaa sivussa. Heh, on se ihana :) meni ihan tuhatta ja sataa tehden tekniikat täydellisesti. Otin poispänkäännöksen, sylkkärin ja niiston (toimi!).
Muutoin Viiru oli tosi kuriton kisapaikalla. Rikkoi jopa meidän kevythäkin ja karkasi. Oli mennyt moikkailemaan Marikaa ja muita koiria. Onneksi ei tajunnut agirataa vasta, kun se oltiin saatu kiinni. Oon kokoajan puhunut, että Viiru on niiiiiin kiltti. Hohhoijaa. Siiri ei olisi karannut edes auki olevasta häkistä. Se oli kiltti.
Jäätiin hetkeksi harjottelemaan nätisti olemista kisapaikalla. Viirulla oli aika paljon energiaa ja se vaan sinkoili ja riehui. Olin tosi äkäsen kuulonen vetämisen suhteen eikä se edes korjannut käyttäytymistä. Musta niin tullaan kirjottelemaan juttupalstoilla......
Käskin "käymään" (maaateen hengailemaan ja rauhottumaan) radan reunalla, ja se olikin tosi vaikee tehtävä. Viiru ulisi paikallaan ja yritti aina välillä karata. Se tasan tarkkaan tietää, että siinä pitäis olla mutta kun ei malta. Kyllä se loppua kohti parani. :) pitää vaan harjoitella paljon ja ottaa hengailemaan kisapaikoilla vaan silloin, kun pystyn oikeasti keskittymään siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti