Röllin kanssa on kiva kisata!

Kuusi vuotta ollaan väännetty ja tapeltu jos jonkinlaisista asioista Röllin kanssa. Ikinä mitään ei ole saanut pitää itsestään selvyytenä, ja päämäärään ollaan usein selvitty vaikeimman kautta. Nyt musta tuntuu, että vaikeat päivät ovat takana nimittäin Rölli on arjessa, kisoissa ja treeneissä mitä mahtavin!! <3 Ei väännetä kättä, touhoteta turhia, käydä ylikierroksilla eikä se edes räyhää muille koirille. Uskomatonta, ehkä se on aikuistunut vihdoin!

Viimeisten kisojen kontaktit ovat olleet huippu varmat, ja muutenkin radat näyttäneet kaikin puolin mallikkailta. Nykyään mä taidan olla ainut joka törttöilee radalla. :o) vihdoin pääsen kunnolla oppimaan, kuinka tuo juna kulkee kisoissa. Tähän asti olen pystynyt keskittymään täysin vain käyttäytymispuoleen, mielentilaan ja kontakteihin.

Viime viikonloppu pyörähti Stadi Gamesissa jossa otettiin kaikki neljä starttia. Rolf Graber tuomitsi lauantain ensimmäisen radan (hr), joka oli mielestäni kivan erilainen. Radalla pystyi tekemään erilaisia ratkaisuja, ja olin todella tyytyväinen omiin ohjauskuvioihini. Kaikki vaikeat kohdat sujuivat niin hyvin!! Tyhmää vaan, että taas tippui kaksi rimaa. Pieniä ohjausvirheitä mutta kun ei mun ennen tarvinnut niihin kiinnittää erityisempää huomiota.. 

Ritva Herralan agi-rata oli naurettavan helppo, ja siitä vedettiinkin nolla. Karmaisevaa oli vain se kuinka monta sekuntia jäätiin kärjestä :| joojoo pidin kontakteilla useamman sekunnin, mutta vaikka ne miinustaisi pois oltiin kaaaaaukana kärjestä. Kontakteilla meni yleisesti hitaasti, mutta uskon tämän nyt olevan vain ohimenevää epävarmuutta. Rölli kun on oikeasti vähän eksynyt lapsi.... :o)

Yleisesti olen pohtinut, että Röllin vauhti ei ole ollut parasta luokkaa. Varmasti rauhoittelu on vienyt parhaimman terän pois, mutta jos sitä saisi pikku hiljaa lisättyä takaisin hallittavuuden rajoissa. Vanhemmat oli mökillä tehneet pientä viimeistely spurttia jotta seuraavana päivänä kulkisi paremmin.. heh. Rölli oli myös ollut tosi iloinen, kun sen kanssa oltiin pitkästä aikaa leikitty KAHDESTAAN. Tätä ei saisi ikinä unohtaa!

Seuraavana päivänä mentiinkin jo selkeästi lujempaa! Mä olin hiukka hukassa yllättävän irtoilun kanssa, mutta just jees. Rölli kun yleisesti on mun mielestä niin käsissä, että tekee vaan hyvää jos sinkoilee. Muistuttaa näin enempi Siiriä. 

Ulkomaalaisen tuomarin radat eivät siis natsanneet tällä kertaa, vaikkakaan itse rataprofiilissa ei ollut valittamista. Sen sijaan myös sunnuntaina napattiin nolla Herralan radalta! Nyt mentiin lujaa pitkästä aikaa.

Hyvää:

- niistopersjättö

- "päällejuoksu" kepeillä

- jaakotukset

Treenattavaa:

- puomi-keinu erottelut

- puomi houkutusesteenä

- takaaleikkaukset kontakteilla

- vinot lähestymiskulmat kontakteille

- okserilta kääntyminen

Terveyspuoli

Viiru on kuvattu kauttaaltaan ja nyt vain odotellaan virallisia tuloksia. Lääkäri sanoi, että kaikki näytti hyvältä ja luusto kaikin puolin terveeltä. Ihan mahtavaa!!!
Virallisten tulosten (kyynärät, lonkat ja polvet) lisäksi kuvattiin myös selkä, jotta tiedetään kaiken olevan kunnossa. Selkäspesialisti ei kuitenkaan ollut paikalla joten saan näistä tulokset myöhemmin postilla. Kuvat olen saanut jo, mutten tajua niistä mitään. :o) suora se ainakin oli.

Kerta kun Viiru piti nukuttaa joka tapauksessa kuvia varten, päätimme leikata piilokivekset samalla. Viiru oli juuri 14 kk vanha jolloin testosteronin vaikutus kasvuun lakkaa (jos nyt ymmärsin syyn oikein). Joka tapauksessa pointti on se, että Viirulla ei pitäisi tulla mitään ongelmia sen suhteen, että pallit oltaisiin poistettu liian aikaisin. Sen sijaan vältimme toisen nukutuskerran, jossa on aina omat riskinsä..

Leikkaus meni myös oikein hyvin. Kun hain Viirun oli se jo kunnolla hereillä, vaikka pikkasen jumittikin. Sillä oli kova läheisyyden kaipuu, ja nojautuikin saman tien olkapäähäni. :) Ei se kuitenkaan ollut liian väsynyt yrittämään eläinlääkäreiden huijaamista. Koska se on niin ressukka, ei sille varmaan voi laittaa kaulapantaa tai kopeloida muutenkaan. Pienellä huomautuksella kuitenkin lopetti pelleilyn.

Ohjeeksi tuli kaksi viikkoa hihnalenkkejä, jonka jälkeenkään ei tietenkään saa lähteä kuin tykin suusta. Agilitya kun saisi kokeilla ensimmäisen kerran kolmen viikon kuluttua, pitäisi aloittaa rauhallisesti. Yeah sure!
Musta tuntuu, että me nyt lenkkeillään hihnassa (ja opitaan hihnakävely täydellisesti ;)) reilu kaksi viikkoa, ja sitten päästetään hallitusti vapaaksi paikoissa joissa ei ole houkutuksia vetää hullunlaista rallia. Esim rajattu alue voisi toimia, missä koirakaverit eikä muutkaan eläimet houkuttelisi spurtteihin. Yksin se ei ihan täyttä höyryä kuitenkaan koskaan etene (paitsi kahden viikon täyslevon jälkeen?!?!). Kolmen viikon kuluttua lenkit ovat toivottavasti normaaleja ja agility aloitettaisiin vasta kuukauden kuluttua agility-kurssilla rimat matalalla. Sitä ennen teen ehkä hyppytekniikkaa kerran.
Toimiskohan tälläinen suunnitelma tervehtymiseen?

Nyt leikkauksesta on viisi päivää ja Viirulla meinaa keittää yli. Mä olen yrittänyt tehdä temppuja: kyljelle menoa, seuraamista, kaikki jalat laatikon sisään laittamista ja istumisen sekä seisomisen vahvistamista. Haluaisin myös opettaa toisen puolen jalkojen noston, mutta saa nähdä miten onnistun. Olen yleisesti aika huono opettamaan "turhia" temppuja, joten painotan tokoon ja kropan hallintaan. :) temput ei kuitenkaan tunnu väsyttävän sitä samalla tavalla kuin urheilu..

Hihnakävely on edennyt kivasti! Päivittäiset lenkkeilyt toimii oikein hyvin, mutta jos mukana on muita koiria tai innostava paikka, ollaan takaisin lähtöruudussa. Jos saadaan kävellä edellä niin ongelma saattaa hävitä. :) ehkä pitäisi pitää alkuun mahdollisimman helppona, kun ei jatkuvaa nipottamistakaan jaksa.
Huomattiin kuitenkin uusi ongelma, kun äiti yritti kävelyttää Viirua mun läsnäollessa. Se taitaa olla hiukka läheisriippuvainen? Kävelystä ei meinannut tulla mitään, kun Viiru veti nelivedolla mua kohti. Mä sitten tietenkin yritin neuvoa äitiä, ja tilanne meni vaan pahemmaksi. Aina kun sanoin sanankin niin Viiru lähti hirveällä voimalla vetämään. Hyvä että äiti pysyi pystyssä! Voi kauhistus... kun käänsin kokonaan selkäni enkä kiinnittänyt mitään huomiota Viirun temppuiluun, sai äiti tilanteen jotenkin haltuun. Enpäs olisi arvannut! Nyt meillä onkin uusi projekti, että vanhemmat saavat Viirun myös haltuun.

Hyppyserti

Oltiin eilen BAT:n kotikisoissa saldona agi-radalta HYL ja hyppikseltä nolla. 

Agility-rata ei ollut kummoinen, mutta silti onnistuttiin ryssimään se täysin. Rölli valahti parissa kohtaa selän taakse, vaikka musta mä oikeasti tein parhaani. Ensimmäisessä ja vaikeimmassa kohdassa ongelmana korkeassa vireessä putkijarrutus. Mä jarrutin suhisemalla ja kättä "vispaamalla" jo ennen putkea. Lisäksi menin nappaamaan putken suulta mukaan käskyttäen "Rölli, Rölli". Ei se kuitenkaan tullut nätisti vaan kaarratti mun selän taakse törkeenä. Yritin vielä jotain säälittävää pelastusta huutamalla keppejä, mutta Rölli pinkas vastaseen suuntaan putkeen. Ei aikaakaan kun seuraavassa kohtaa mun ennakoiva valssi oli hitusen myöhässä ja taas selän taakse. Ei se kyllä pahemmin anna anteeksi mitään!

Puomi ja aa olivat tällä kertaa hyvät. Keinu sen sijaan ihan ihmeellinen. :( Rölli pysähtyi yllättäen keinun puoleen väliin ja meni maahan. Yritin pyytää eteenpäin, mutta hyppäsi kokonaan alas. Höh. Otin uudestaan ja meni hitaasti mutta oikein. 2on2offissa se rupesi haistelemaan ilmaa (?), mutta huomautettuani keskittyi taas muhun. Eteenmenossa muistin sanoa "eteen" eikä katsonut laisinkaan taakseen. :)

Harkkaesteillä keinu oli ok. Mietinkin jälkikäteen oliko pelästynyt tätä viime kisoissa. Siellähän keinu pikkasen pamahti takaisin eikä varmasti tuntunut kivalta. 

Hyppis oli vähän kimurantimpi. Rata oli suht suppuun rakennettu ja kokoajan pyörittiin eri suuntiin. Nyt siis testattiin muistia, ja vielä radalla tuntui vähän eksyneeltä. Yllättävän hyvin kuitenkin onnistuttiin! :) ainut suurempi kaarratus tuli alussa kolmoshypylle. Tässä piti kutsua kakkoshypyn takaa ja työntää kolmoselle. Rölli tulee näissä niin kovaa mua kohti, että olisi pitänyt muistaa vähän jarruttaa. 

S-putken kulki niin nopeasti, että mähän ihan myöhästyin ohjauksesta. :D 

Tällä radalla oltiin kolmansia ja saatiin hyppyserti! Jee! Elokussa siitä on mahdollista tulla aikasintaan hyppyvalio.

TUPLA!!

Wuhuuu nyt se tupla tuli!! Ei edes jäänyt niin viime tippaan kuin edellisvuoden voitto. ;) Go Rölli go!! SM-kisoissa näytetään kyllä meidän parasta!

Oltiin siis sunnuntaina kisaamassa Kotkassa kaksi starttia (hr-agi). Hyppis ei ollu ihan nappi, pohja tuntui kuin kuulalaakereilla olisi juossut. :( Ehdin jo kiljaistakin kauhusta kun luulin kaatuvani, mutta Rölli kivasti paikkaili. Loppurata oli tasapainon hakemista enkä edes yrittänyt pinkoa täysiä. Viimeistä hyppyä Rölli joutui kysymään, koska jäin jälkeen. Pitäisi opettaa eteenmeno paaaaljon paremmaksi.

Toinen agi-rata oli ohjauksellisesti aika nappi. Tällä kertaa juoksin rataantutustumisen jotta huomaisin herkät kaatumiskohdat. Radalla ei kuitenkaan tarvinnut tehdä nopeita jarrutuksia ja kiihdytyksiä niin ei ollut ongelmaa. Puomille tulo oli aika kinkkinen, jos kaarros yhtään venyisi. Tämän sain kuitenkin tehtyä ihan sika hyvin eikä kukaan muu tainnut ohjata samalla tavalla.... :)
Ainut miinus oli hidas aa ja puomi. Puomilla jäi jopa 10-15 cm maasta, höh. En jäänyt venkslaamaan, kun tuplaa tässä haettiin. Aan myös hiippaili, mutta etutassut tuli sentään maahan. Näihin meni ainakin pari sekunttia ylimääräistä, mutta nolla mikä nolla. Keinu puolestaan oli supernopea ja odotti kutsua, vaikka menin valssaamaan seuraavan esteen taakse. Kontakteilla taaksejäännit on selkeästi vaikeampia.

Mutta siis ihan sama oliko nappi ratoja vai ei, me tehtiin se, ja saatiin mitä lähdettiin hakemaan! Rölli oli muutenkin tosi kiva kisakaveri, kun ei räyhännyt pahemmin. Pystyin jopa katsomaan hyvin kavereitten ratoja, vaikka mulla oli se hihnassa. :) tosi kivasti kävelee lenkeillä ja namin kanssa ei edes huomaa pahinta vihollistakaan. Toi sen huono käyttäytyminen olisi niin koulutettavissa, ja yritänkin panostaa tähän kesän aikana.

Kolminkerroin kauhua

Viiru on kunnossa, mutta mä olen edelleen järkyttynyt. :(

Tänään käytiin treenaamassa Karon kanssa, ja mukana olivat vain Kriisi ja Viiru. Ensimmäinen tempaus tapahtui jo omalla pihalla autoon mennessä. Viiru selkeästi tykkää enemmän matkustaa takakontissa, kun se voi katsella maisemia. Mä nyt kuitenkin jostain syystä kutsuin sitä pelkääjän penkin jalkoihin, ja ihmettelin mihin koko koira hävisi. Sain pikkasen käskyttää kovemmin, mutta Viiru jäi hiippailemaan takaluukun kohdalle (joka oli btw kiinni!) korvat luimussa. Uusi voimakkaampi käskytys, ja mitä tekee Viiru?! Hyppää takaluukkun päälle ja onnistui jopa tasapainottelemaan parin kymmenyksen ajan vinolla ikkunalla. Mulla ei pitänyt pokka, ja tuntematon pyöräilijäkin repesi nauruun! Ei jäänyt kauhean epäselväksi, mitä Viiru halusi. :o)

Lämppälenkillä puolestaan säikähdettiin kaikki, kun joku tyttö juoksi puskista meidän joukon läpi, suoraan Viirun nenän edestä. Askeleita ei kuulunut ja muutenkin tilanne kävi niin nopeasti ja yllättäen. Viiru pelästyi ja rupesi pitämään rähinä haukkua (jollaista en edes ole ennen siltä kuullut), mutta onneksi se oli mulla melko lyhyellä hihnalla niin sain heti hallintaan. Ties vaikka olisi nappassut...
Pitää nyt kyllä olla varovainen lasten kanssa jotka eivät osaa käyttäytyä koirien kanssa. Viiruhan joo tykkää lapsista, muttei yllätyksistä.

Sitten siihen kauheimpaan juttuun :'( Viiru pääsi tippumaan puomilta kahdesti. Ensin yritin ottaa hypyn kautta vähän vinosti ja osui ylösmenolle juosten saman tien maahan. Ei siis ollut ollenkaan pahannäköinen, muttei todellakaan olis pitänyt tosta kulmasta :( mua niin harmitti, kuinka onnistuinkaan. Seuraavaksi ilman hyppyjä suoraan lähestyen. Meni ehkä hiukka epävarmemmin kuin ennen ja menetti jotenkin tasapainon ja joutui hyppäämään keskeltä puomia. Laskeutui hallitusti jaloilleen, mutta ei vitsit mä olin hajalla :( en halunnut lopettaa tuollaiseen joten otin uudelleen ja nyt mentiin rauhallisesti. Pysähtyi liian aikasin alastulolle ja muutenkin oli epävarma. Lopetin siihen.

Onneksi Karo kuitenkin sai mut suostuteltua tauon jälkeen ottamaan uudestaan puomia. En halunnut isoa, mutta edes pientä. Teki tosi hyviä alastuloja ja kokonaisena myös parempi. Alastulolla himmaili ehkä normaalia enemmän, muttei pahasti. Ja ihanaa että oli leikkisä oma itsensä, vaikka mä itkin kokoajan.

Oli treeneissä paljon hyvääkin, tää teksti onkin kovin synkkä. Viiru hyppi puhtaasti rimoja vaikka olivat 45 cm korkeudessa, yksi jopa 50! Vau :) Irtoaminen edistyi ehkä vähän ja renkaalla tehtiin hyviä toistoja.

Fyssari

Oltiin eilen Patricialla ja molemmat koirat pääsi hoitoon. Rölli oli kauttaaltaan jumissa rasituksesta. Röllihän on kisannut tämän kauden tosi vähän ja treenannut vielä vähemmän. Nyt kun mulla on koulu loppunut olen ottanut enemmän kisoja, koska tupla puuttuu. Tästä tämä rasitus siis johtuu. Ja rasitusta on luvassa vielä pari seuraavaa viikkoa, kun on mahdollisuus saada SM-kisoihin tupla. Röllille on fyssari-aika nopeammin neljän viikon kuluttua, jotta selviäisi tästä kisaputkesta. Mutta onko tällainen pakkokisaaminen sitten kivaa, mietin vain.... Aina olen mennyt koiran ehdoilla, enkä nytkään halua tehdä toisin. Jos käsitin oikein, niin on kuitenkin ok, että kisaa paljon näin yksittäisenä tapauksena (kunhan se tarkistetaan tiheämmällä välillä). Jos tälläinen hullu kisaaminen olisi jatkuvaa, niin se olisi huonoksi koiralle.
Jos tuplaa ei tule, niin en yritä hulluna metsästää sitä karsintoihin. Sitten kisataan lähikisoja, mihin jaksetaan mennä.

Pahin jumi Röllillä oli selän taitoksessa, jota tarvitaan laukkaan ja varsinkin hyppyihin. Eipä ihme siis, että on tiputellut rimoja.

Rölliin meni sen verta kauan aikaa, että Viirun takareisiä ei ehditty käsittelemään. Muutoin se oli oikein hyvässä kunnossa. Selässä oli joku pieni jumi vaan. Hyvä juttu! :) samat jumpat jatkuu, ja pitää tehdä vähän ahkerammin..

Kyljelle menoa tulisi harjoitella pöydällä. Maassa meni Patrician luonakin oikein nätisti, vaikka koskettelin sitä. Sen sijaan pöydällä se tuijotti mua "mene ihan itse" tyylillä. Kun ei kerta vaapaaehtoisesti niin pakolla sitten... Mun kädetkin oli ihan sen näköiset. Sukuvika käyttäytyminen jatkui, kun se yritti tarrata tassulla pöydän reunasta. Myöskään pään roikottaminen ei ollut unohtunut.... (ei kuitenkaan ole kuulemma lähelläkään pahimpia tapauksia! tai sitten Patricia yritti vain olla kiltti)
Viirua on vaikeampi hoitaa perinteisesti selkäpuolelta kuin toisinpäin. Ehkä se haluaa nähdä niin puuha ei ahdistanut yhtä paljoa. :)


Viiruhan pääsee ens viikolla kuvauksiin, joten saadaan sekin puoli tietoon, että onko kaikki kunnossa. Jännittävää!

Videoita vähän jokaisesta

Elikkäs! Röllin I-HAH:n kisojen 0 tulos ja Vihdin kisoista kaksi viimeistä rataa.

Ja tein pikku koosteen viime päivien treenistä Viirun kanssa. VIDEO, on se aika sulkku! <3

Nyt mökillä on ilmennyt pieniä ongelmia koirien kanssa. En tiedä kumpi alottaa, ehkä jopa Viiru. Sillähän on ollut edelleen ihmeellisiä pelkoja. Alkuun uskoin, että liittyy mörkökautteen, mutta miksei se lopu. Viiru siis saattaa pelästyä ihan ihme juttuja varsinkin, jos tilanne yllättää sen. Joskus on tuhissut ja haukkunut metsäpolulta tullessa muita ihmisiä ja koiria jotka näkee vasta isommalla tiellä. Samoin autosta tullessa tekee samaa, jos ei arvannut ihmisen tai koiran tulevan "nurkan" takaa. Nyt olen kieltänyt haukkumisesta ja käskenyt jatkaa matkaa. Jos käyn näyttämässä pelottavan asian niin tilanne raukeaa parhaiten. Aina ei kuitenkaan voi käydä näyttämässä enkä mä tykkää tästä haukkumisesta yhtään :(
Tilanteet jossa Viiru pelästyy oudon näköistä esinettä/patsasta, on mielestäni helpoimpia. Sen kun käy katsomassa! Siinä se on kyllä superhyvä, että menee itse tarkistamaan samantien kunhan vaan saa luvan.

Mutta nyt mökillä tää ei enää ole pelkkää pelkoa vaan myös reviirin puolustamista. Ja se reviiri on levinnyt vähän liian laajaksi. Jos ihmisiä kävelee toisella puolella peltoa, pitää ne haukkua. Ja tämä ei enää ole omalta pihalta haukkumista vaan Viiru juoksee parin metrin päähän... Naapurin rollaattori on tosi pelottava? kun sitä pitää varsinkin haukkua aina (ukkini rollaattoria ei kuitenkaan pelkää).
Tänään kuitenkin tekivät kauheimman jutun ikinä! Menivät haukkumaan autoa parin metrin päähän!! Mulla nousi jo sydän kurkkuun, kun auto ei hidastanut yhtään. Perkeleellä koirat kuitenkin kääntyivät.

Tää on muutenkin niin ärsyttävää kun Viirun saisin vielä yksin komennettua, mutta kun se menee niin Röllin mukana. Ja jos Viiru haukkuu niin Röllihän on varma, että nyt jossain on jotain puolustettavaa.

Tässä oon nyt tämän päivän miettinyt miten lavastan tilanteet, ja kuinka rankaisen jotta käytös oikeesti loppuis. Varmaan pitää ottaa kolinatölkki käyttöön. Mitenköhän me tehtiin Röllillä, kun se aikoinaan yritti mennä moikkailemaan autoja..... Varmaan karkottamalla, kun lopulta tuli takaisin. Vai oisinko mä mennyt auton luokse, jos se oli kovin sinnikäs? Ja tämäkin pitäis varmaan tehdä kummallakin erikseen. Mutta uskaltaako Viiru mennä haukkumaan yksin? Ja mitä jos takana on pelkoa niin saanko sen pelkäämään vaan enemmän :( Mutta on tää nyt noiden autojen tultua mukaan kuvioon niin paha ongelma, ettei pelkikkä nameilla ratkaista.