Paaaaaljon treeniä

Mökkitreenit

Viime viikolla mökillä lomaillessa otin paljon pientä aksaa Luckyn ja Viirun kanssa. Luckylla tein pääasiassa keppejä, jotta saataisiin ne suht hyvään kuntoon nyt kesällä. Tällä hetkellä pystyn ottamaan melkeen kaikista kulmista - etäisyyttä täytyy vain treenata lisää. Luckylla on hullun kiilto ollut hommaan alusta alkaen, joten maltin säilyttäminen on tärkeää. Kulmatreeni on mielestäni mitä parasta, koska Lucky joutuu ajattalemaan heti alusta lähtien. Harjoitusta vaikeuttaessa on ohjaajan kuitenkin muistettava rauhoittaa itsensä täysin jotta koirakin keskittyy. Jotta totuttu tykittäminen ei jäisi Luckylle päälle, on vaikeustasoa nostettava mahdollisimman pian. Mielummin estää virheet (esim verkoilla) kuin helpottaa harjotusta.

Lucky Bu-Bu

Viirulla on tullut otettua myös keppejä melko paljon. Se menee ohjureilla jo melkeen suoran, ja parin sentin raolla olevan ilman ohjureitakin. Ihan kuin kepit olisivat edistyneet tauon aikana itsekseen.. :-) Viiru osaa kaikki kulmat näistä vaikeimmistakin harjoituksista. Seuraavaksi olisikin opetettava takaaleikkaus, valssi ennen/jälkeen keppien, persjättö jälkeen sekä vedätys linjan yli.

Kepit on sujunut yhtä treenikertaa lukuunottamatta suurella itsevarmuudella. Tuona yhtenä päivänä Viiru meni oikein kokoajan, mutta jostain syystä todella hitaasti. Mä kehuin hurjasti etenemään, mutta siitä huolimatta luuli, ettei saisi ottaa lelua keppien jälkeen. :( En saanut lukkoa avattua tolla treenikerralla, mutta seuraavalla ei ollut enään mitään ongelmia. Viiru oli tuona päivänä ollut kuulemma muutenkin epävarma, koska ei ollut uskaltanut ottaa ruokaansa luvan jälkeen. Äiti joutui ihan houkuttelemaan "ota, ota, mene vaan" kunnes uskalsi. Äitihän on se kiltti joka ei ikinä vaadi Viirulta mitään suurempia temppuja tai tarkkaavaisuutta. Niin outoa käyttäytymistä.

Viiru menee jo myös matalimpia maksi-hyppyjä. Niissä ei ole mitään ongelmaa, ja hyppää mielestäni todella nätisti. Oppi jo toisella kerralla korkeilla hypyillä kokoamaan itsensä uskomattoman hyvin tehden minimini kaarroksen. Mähän en saa Rölliä taivuttamaan itseään ilmassa edelleenkään, mutta Viiru taitaa olla luonnonlahjakkuus. <3 Se hahmottaa etäisyyksiä ja korkeuksia uskomattoman hyvin!

Kimppatreenit

Veljekset kahdestaan treenaamassa, aika kivaa! Otettiin Annan kanssa serpentiiniä, putkijarrutusta ja rataa. Viirulla ja Tinolla on kuitenkin melko samat ongelmat ohjauskuvioissa, joten nämä tekniikka pätkät tulivat todellakin tarpeeseen.
Alkuun otin serpentiiniä niin hyvin toimineella namilla. Sain Viirun pysymään tarpeeksi lähellä, eikä se päässyt lipeämään ohjauksesta. Päällejuoksu toimi ilman erityisempää vahvistusta hyvin. Sen sijaan kolmannelle hypylle työntäminen oli haastavaa varsinkin, kun etäisyys kasvoi. Näitä pitääkin treenata varmemmaksi, ettei kohtia tarvitsisi ohjata yli huolellisesti. Tuskin edes kerkeisin puolivalssailemaan kunnon radalla.

Putkijarrutuksia otimme n. 3 m pitkällä suoralla putkella. Näytän jarrutuksen suhisemalla ennen putkea ja paikallaan lyövällä käsimerkillä. Alkuun opetin kokonaan vasemmalle kääntymisen jonka jälkeen siirryin täysin oikeaan. Tässä Viiru sekosikin hetkeksi, kun jatkoi vasemmalle kääntymistä, vaikka vaihdoinkin puolta. Tämän se teki myös ekassa putkijarrutustreenissä pentuna. Viiru ei kuitenkaan toistanut virhettä, vaikka vähän testailin sen tarkkuutta. Sitten kun putkijarrutus on varmemmassa kunnossa, täytyy opettaa tiukka takaaleikkaus suoralle putkelle, jotta hahmottaa varmasti minne puolelle käännytään.

Ratapätkä alkoi renkaasta joka tuli kutsua läpi. Ajattelin nostaa ahneena renkaan maksikokoon, koska kaikki muutkin esteet se on mennyt loistavasti kertaheitolla. Rengas kuitenkin on vähän vaikeampi, kun siinä on useampikin rako josta voisi tulla läpi. Viiru olikin ihan todella epävarman näköinen, ja tulikin ali. :( En antanut lelua, mutten ollut tietenkään vihainenkaan. Laskin renkaan tutuun korkeuteen, mutta Viiru yritti vain ali. :( Se oli niin epävarma, enkä päässyt lukkotilanteesta eteenpäin. Autoin Viirua paristi tuuppasemalla renkaan läpi, muttei siitä huolimatta mennyt omine neuvoineen. Viiru ei tullut renkaan läpi edes läheltä kutsumalla. Viiru varmasti aisti ahdistukseni joka ei auttanut yhtään asiaa. Otinkin sivussa ihan pelkällä renkaalla ilman kehikoita, jossa olikin taas oma itsevarma itsensä. Rengas taitaa jäädä pienelle unohduslomalle.
Jos nyt kuitenkin jotain positiivista haluaa kaivaa Viirun lukkotilanteista, niin tähän menessä se ei ole koskaan näkynyt seuraavalla treenikerralla.

Ratapätkälle vaihdoimme renkaan tilalle todella kapean näköisen hypyn, jota Viiru myös väisti. (Tulipa mieleen, että hyppytekniikka täytyy tehdä lyhyellä rimalla mutta korkeilla siivekkeillä.) Kun hyppy vaihdettiin normaalin näköiseksi, alkoi homma pelittämään. Niistopersjättö on ihan meidän juttu, se toimii ihan mahtavasti! Samoin kun tiukat takaaleikkaukset onnistuvat, ovat ne täydellisiä. Sen sijaan ennakoivat valssit, eteenpäin vievät takaaleikkaukset ja rikotut loppusuorat eivät onnistuneet, joten täytyy treenailla.

Yleisesti Viiru liikkui ja jaksoi tehdä hyvin töitä kuumana päivänä. Kamalasti on opetettavaa, mutta aika kivasti sen kanssa voi tehdä jo rataa. :-)