Elina 2.5

Ihanaa ihanaa ihanaa, olipas kivat yksityistreenit! Tehtiin 16 esteinen rata pätkissä, wooow :) kuka olis uskonut.. Opeteltiin pimeä putki (enemmänkin muistutettiin, kun ollaan tehty omatoimisesti aikasemmin), tehtiin takaaleikkauksia, ennakoiva valssi, takaatyöntö ja sylikäännös. Rata oli tosi kiva. Se sisälsi paljon itsenäistä suorittamista, mikä on nuorelle koiralle just hyväksi. Jospa saisin piirrettyä sen jossain vaiheessa..
Pimeältä putkelta palkattiin ensiksi lelu putken suulla. Meni määrätietoisesti joten siirrettiin lelu odottamaan putken jälkeen. Sain lähettää yllättävänkin kaukaa, ja Viiru meni tosi itsevarmasti. Ei kieltänyt kertaakaan.
Takaaleikkaukset tuottivat eniten ongelmia. Viiru irtoaa yleisesti tosi kivasti, mutta leikkauksissa vähän empii. Tärkeää oli tehdä oma leikkausliike hieman matalana ja käsi alhaalla. Meno oli ihan erinäköistä, vaikka lelu oli edessä. Viiru ei siis juossut mielestäni pelkästään lelulle vaan suoritti leikkauksen tosi hyvällä rytmityksellä. Tuntui tosi hyvältä. Elina sanoi, että saadaan tehdä toistoja paljon lelu edessä jotta saadaan itsevarmuus etenemiseen. Toki pitää muistaa viedä lelu toisinaan niinkin, ettei Viiru näe, tai että apukoutsi heittää sen oikeaan paikkaan. Ensimmäinen leikkaus oli vaikea, koska jatkossa piti vetää vielä koira "väärään" putken päähän. Toisessa kohtaa oli putki syötillä, jolloin lähti paljon varmemmin. Imeviä esteitä voi myös käyttää hyväksi leikkausharjoittelussa.
Ennakoivat valssit sujuu pääasiassa ongelmitta. Tärkeää muistaa valssin viisi tärkää tekijää (selitetty edellisessä tekstissä). Erityisesti valssin loppuun vieminen saattaa jäädä puolitiehen kohdallani. Sillä selittyy koiran valumiset käännöksissä.
Takaatyöntö oli varma kuten ollut ensimmäisestä treenikerrasta lähtien. :) sylkkäri tehtiin putken kauemmalle suulle vetämällä koira ensimmäisen ohi. Viiru ei edes vilkaissut ekaa putken suuta, mutta sitten unohdin peruuttaa loppuun ja tukea koiraa. Tämän vuoksi pientä empimistä, mutta kyllä Viiru oikean putken suun löysi.
Kepeillä oli tällä kertaa taas verkot, kun unohdettiin vaihtaa ohjurit. Ihan hyvä niin olisi huoletta päässyt liikkumaan ja jopa vedättämään. Jotenkin mä kuitenkin kangistuin vanhoihin kaavoihin enkä uskaltanut juosta. :O On se ihmismieli jännä kun rakentaa olemattomia esteitä... ei niistä korkeista verkoista koirat nimittäin pahemmin yritä hyppiä yli. Ens kerralla kuitenkin keskityn tähän ja juoksen täysii!
Oma ohjaukseni oli parantunut nimittäin tungin enää kaksi kertaa liian lähelle Viirua. Harkassa tuli ainoastaan yksi rima alas (toisessa kohtaa työnsin keppien ohi)!!! Jepaaa huimaa parannusta viime kerran sähellykseen.
Elina muutenkin kehui, että näkee jo nyt, että Viirusta tulee hyvä hyppääjä. Nauratti vähän, kun kuvaili Viirua Omie2:ksi. Siro poika joka juoksee kovaa tilanteisiin, kokoaa itsensä nopeasti ja pystyy minikaarroksiin. Kuulostaa hyvältä, kun Viirua verrataan MM-kisaajaan. ;) en pistä yhtään pahitteeksi, heh!

Loppuun otettiin pentupuomia joka oli pikkasen hidas. Johtuu varmaan, ettei olla vähään aikaan tehty. Lisäksi puomin alla oli putki, joka oli uutta. Elina yritti sanoa, ettei huolestuisi vauhdista, kun niin monet tekijät vaikuttavat vähän herkempään koiraan nuorena. Mun vertailukohteena on Rölli joka ei reagoi edes, jos viereen tippuu metallitynnyri. Siksi aina reagoin poikkeavaan käyttäytymiseen vähän ihmetellen. Ymmärrän kuitenkin tilanteen Viirun kanssa, ja koitan olla ylireagoimatta.
Kokeiltiin repimispalkkaa puomin alastulolla. Viiru vaan leikkii niin hassusti, etten tiiä toimiiko ihan parhaasti meille. Pointti on kuitenkin, että koiran ei saa poistua asennosta tai muutoin loppuu leikki. Lopulta sanotaan irti, heitetään lelu eteen ja vapautetaan sanalla.