Nytkö se syttyi?

Meillä on ollut jo kahdet Elinan treenit. Viime viikolla päästiin tekemään kunnolla rataa, yhteensä 14 estettä joista erikoisesteitä rengas, pituus ja pöytä.

Viiru eteni hyvällä asenteella, mutta edelleenkin hyppää vähän hätäisesti jos tulee kiire tai ei näe estettä tarpeeksi ajoissa. Mun pitäisikin rakentaa joku ihan järjetön vauhtirata, jossa V oppisi hyppäämään kiireessäkin hyvin.
Mun vekkauksessa tuli puolestaan ongelmaksi, ettei Viiru nähnyt estettä tarpeeksi ajoissa. Elina sanokin, että osa koirista vaan on sellaisia, vaikka kokemus varmaan auttaa. Onneksi V kuitenkin kääntyy niin supernätisti, ettei mun tarvii tehdä mitään ihmeellisiä vääntökuvioita. Vekki kuului tehdä vähän kauempana hypystä, ja ai että kun jatko meni sujuvasti ja helposti! Toisaalta toisessa kohdassa oli pakko vekata vinohypyssä kiinni, jotta hyppykulma helpottuisi suoraan jatkettaessa. Tässä tippui enemmän rimoja kuin pysyi ylhäällä.

Viiru ei kait ole vielä kertaakaan mennyt suorilteen oikein kepeille radalla vauhdista. Ihan kun se ei hahmottaisi missä koko este on, kun kaarrattaa vaan ohi. Epävarmuutta siis. Ekan kerran jälkeen kun kepit on näytetty niin se tykittää ihan mistä vaan suurella varmuudella. Treenattava siis kovasta vauhdista  lähestymistä kepeille useamman esteen takaa.

Keppien jälkeen oli kaksi vierekkäistä hyppyä, jossa koiran juoksulinja muodostaa soikion. Ensimmäiselle hypylle tein vastakäännöksen, toiselle niistopersjätön ja kolmannelle (sama kuin ensimmäinen) vähän vekkiä jatkon takia.
Huhhuh, tää oli mulle toooosi vaikeeta! Ensinnäkin vastakäännös oli mulle täysin uusi ohjauskuvio. Jaakotus on eräänlainen vastakäännös, mutta yleisesti sen voi tehdä myös esteestä kauempana ja ohjaaja saa liikkua käännöstä tehtäessä. Mun pitäis varmaan harjotella tätä ihan vaan yhdellä hypyllä alkuun nimittäin en saanut yhtäkään tosi hyvää toistoa. Viiru joko kielsi mun hätäsen ohjauksen takia, tai sitten jäin paikalleni "jaakottamaan" ja myöhästyin seuraavasta kohdasta. Ohjausta helpottaisi jos Viiru lähtisi vähän herkemmin lukemaan ohjeitani.

Takaaleikkasin pituudelle jossa käännös oli mitä pienin, oih! Reunimmainen sivutolppa kaatui melkeen joka kerta hännän mukana.

Viiru meni renkaan ekaa kertaa ihan oikein radalla ilman näyttöä. Siistii, nyt puuttuu enää keinu, että päästäisiin kisaamaan!!

Myös pöytä oli ulkomuistissa, vaikka sitä on otettu viimeksi ehkä puol vuotta sitten.


Tällä viikkoa treenit olivat, hmmh, erilaiset. Suoraan sanottuna Viiru oli ihan hullu!! :D Elina jatkoi rataa meitä varten 23 esteeseen, mutta jäätiin sitten hinkkaamaan 6 ensimmäistä.
Me ei oltu Viirun kanssa yhtään samalla kartalla. Se sinkoili minne sattui, ja tuntui että mä olin sen mielestä vaan tiellä. V meni mun ohjauksista häikäilemättä läpi, ja onnistui kerran kolauttamaan hampaansa mun käteen aika pahasti. Elina sanoikin, että meidän pitäisi molempien tulla vähän toisiamme vastaan: Viiru reagoisi ohjauksiin paremmin, vaikka en tekisikään liikettä täydellisesti. Mun pitäisi puolestaan rauhottua (oon harjotellut jo kuusi vuotta Röllin kanssa :D).

Opittiin kuitenkin jotain. :-) ensinnäkin putkijarrutuksista: Elinan mielestä lelua ei kannata viedä valmiiksi putken päähän, koska koira halutaan oppivan hakeutuvan ohjaajan luokse. Harjoitus aloitetaan melko suoralla (ja lyhyellä) putkella. Aina pitää muistaa tehdä samalla tavalla jarrutus, joka toimii parhaiten kun liikkeestä pysähdytään nopeasti. Vaikka koira kaarrattaisi kuinka kauas tahansa harjoituksen aloitettua, annetaan palkka siitä huolimatta. Pikkuhiljaa koira hakeutuu nopeammin ja nopeammin (pienemmällä kaarroksella) ohjaajan/palkan luokse.
Kun harjoitus onnistuu putkella, voidaan ohjaus opettaa pussilla. Tällöin koira osaa luultavammin suhteuttaa vauhtinsa käännökseen paremmin, eikä pussin kangas esim mene sotkuun liian jyrkästä käännöksestä.

Saatiin putkijarrutus toimimaan nytkin pussilla, mutta jouduin tekemään ihan liiotellun suuren liikkeen. Ja olihan tämä hiukka epäreilua, kun toiselle ei edes olla kunnolla opetettu. Viiru kaarrattikin seuraavasta hypystä ties kuinka monta kertaa ohi jatkaen kepeille (eipähän mennyt ohi ekallakaan kerralla!). Elina tosin sano, että ei saisi antaa jatkaa matkaa, koska muutoin Viiru oppii vaikeamman kohdan tullessa, että kieltäminen on helpompi/parempi ratkaisu eikä edes yritä suoriutua.

Kepeillä tehtiin persjättöä, johon mulla tuli vähän kiire. Ekalla kertaa V jätti varmaan neljä viimeistä väliä pujottelematta. Lisättiin loppuun tuplaohjurit, ja loppukerrat taisikin onnistua.

Pimeän kulman putkilähetykset toimi joka kerta. Viiru oli hyvin itsetietoinen ja meni paristi ohjauksesta riippumatta.

Suurin ongelma tällä kertaa oli kuitenkin takaakiertopäällejuoksu. Takaakierto on ihan ok, mutta useiden toistojen jälkeen muuttuu vähän epävarmaksi jonka jälkeen V räkäsee vaan jostain välistä. Takaakiertoa täytyy siis vahvistaa, jotta muut ohjauskuviot helpottuisivat. Positiivista oli kuitenkin, että V reagoi vastaseen käteen vedossa hyvin. Olin alkuun kuitenkin sijoittunut liian kauas hypystä ja jotenkin jäin vaan helpolla jälkeen. Tää ei onnistunut kertaakaan mitenkään kauheen hyvin. Treeniä siis vaan.