tiistai 2. marraskuuta 2010

Pentureeniä

Viime viikon keskiviikkona oli ensimmäinen Elina Jänesniemen koulutus pentukurssista. Ohjelmassa oli hyppy lähetyksellä, vastaanotolla ja ohjauksella. Lelu oli aina edessä, ja piti muistaa antaa vapautus kun koira katsoi eteen eikä minuun. Ohjauksella vietäessä Elina kommentoi, että saisin jatkaa juoksua lelun ohi enkä hidastaa ollenkaan. Ideana on, ettei palkka tule jarrutuksestani ja koiran maltettava ottaa palkka eikä juosta perässäni. En tainnut onnistua kertaakaan, kun jarrutus tulee niin luonnostaan.
Toisessa kohtaa otettiin suoraa putkea samoilla kolmella eri tavalla. Kaikki onnistui! Ehkä lähetyksessä oli eniten vaikeuksia, kun olen aikaisemmin lähettänyt pelkällä käskyllä, ettei Viiru oppisi lähtemään liikkeestä. Noh, tässähän kävi juuri näin ja ärsytti niin kun Viiru rupesi nykimään ikään kuin "nytkö, nytkö???". Lähetyksessä koiran puoleinen käsi heittää ja saman puoleinen jalka astuu eteen.
Kolmas kohta oli puomin alastulo. Tähän asti olen vain naksutellut paikkaa ja pitänyt sillon tällön namia halutussa paikassa mutta aika harvoin, ettei vaan oppisi ainoastaan juoksemaan namin luokse. Elina esitti hieman erilaisen tavan tehdä, ja tällä tavalla nyt sitten jatkankin. Hyviä tuloksiahan he ovat saaneet koirillaan tällä metodilla. Ainut mistä en hirveästi tykkää on, että hihnaa ei kai käytetä ollenkaan :O Tämä mielestäni rajoittaa omaa liikkumista kontaktilla, nimittäin en halua joutua miettimään että malttaako se odottaa vai ei, jonka seurauksesta oma liikkuminen saattaisi muuttua (esim. jarrutuksia). Jos joku on hihnassa estämässä karkaamisen niin ei pääse tulemaan virheitä. Lisäksi hihna mahdollistaa nopeammin taaksejäännin, sivuetäisyyden, leijeröinnit ja muut vaikeutukset.
Kontaktimetodin pääpointti on opettaa koira koskemaan kuonolla maahan. Kosketetaan toisella kädellä maahan koira työntää nokkansa siihen palkitaan ja toistetaan useaan kertaan. Lopulta ei enää näytetä vaan koira alkaa tarjota temppua. Tärkeää oli vapauttaa myös nenäkosketuksesta. Namia ei ikinä anneta kädestä vaan laitetaan aina maahan, niin kontaktipinnalla kuin vapautuksessa. Opetukseen voisi liittää naksun niin oppisi varmaan 2x nopeammin, jos kädet vaan riittävät.
Sivulla sai tehdä vapaita esteitä, mutta mun mielestä kerettiin tehdä ihan riittävästi per kerta. Ehkä myöhemmin kun kestää paremmin treeniä. Tykkäsin yleisesti Elinan koulutustyylistä paljon, hän selitti tarkkaan perustellen ja osasi vastata selkeästi kysymyksiin. Elina otti huomioon aiemman kokemukseni kysymällä esim mitä kaikkea ollaan tehty ja mitä metodeita käytän. Niin hyvä että pitää huolen, ettei tule tehtyä hajanaisesti eritavoilla, mikä mielestäni on monen ongelma. Ihanaa tehdä kaikki perusteellisesti ja kunnolla alusta alkaen! Tuntui, ettei otettu yhtään turhaa toistoa ja treenit pysyivät nopea tempoisina ja innostavina. Huomenna uudestaan. :)

Sunnuntaina oli Oilin ja Peten pitämä pentukurssi BAT-hallilla. Hirveästi koiria ja meteliä, mikä vaikutti voimakkaasti Viirun toimintaan. Meni niin kiltisti ja hitaasti. :( Katsoin jälkikäteen videot niin todella masentavaa... Jos olisin ollut järkevä niin en olisi ottanut mitään mutta ehkei tämä yksi kerta tapa. Lisäksi tuli vähän huono fiilis, kun tajusin mitä kaikkea olen unohtanut tehdä Viirun kanssa. Kun Christa tuli Piinan kanssa ekaa kertaa hallille, hän kiersi näyttäen paikan pennulle. Noh, en mä vaan ole tehnyt mitään tollasta, vaikka juuri Viiru niitä varmaan tarttisi eniten. Olen vaan miettinyt, että onpa tää bordercollie niin helppo borderterrierin jälkeen, kun uskoo niin vähällä ja oikeasti. Ehkä on vähän unohtunut että bordercollie voi tarvita muunlaista työtä enemmän kun -terrieri jotka eivät pelkää mitään. Meijän terriereiden mörkövaihe on siis kiteytynyt yhteen kahteen tapahtumaan jossa on ollut metsässä heiluvia muovipusseja joita ovat pelästyneet tai muuta outoa. Viiru taas haukkuu ja pelästyy ties mitä jatkuvasti: lastenrattaita, varjoja, outoja esineitä, patsaita, ihmisiä ja varsinkin pimeällä. Olen käynyt näyttämässä esineet tai asiat jotka voin ja pelko on aina lauennut. Ihmisten kanssa vähän vaikeampi kun jotkut saattavat pelätä. Christa sano, että ei kannata liikaa yrittää houkutella ja tehdä asiasta liian isoa juttua vaan sanoa pelkästään "höpö, höpö" ja jatkaa matkaa. Kaikki sanovat, että tämä vaihe menee ohi, ja uskon joo, mutta tuntuu silti hirveältä :( ihan kun olisin pilannut Viirun, kun ei se aikaisemmin mitään haukkunut tai pelännyt..
Mutta niin, takaisin treeneihin. Koulutus alkoi luennolla jossa puhuttiin paljon motivoinnista ja oikeasta vireestä. Jos koira joskus muuttuu hitaaksi, niin pitää samantien lopettaa treenaaminen. Osuipas asian ytimeen, mutta en mä näköjään malttanut. Peten treenissä tehtiin siivekkeiden kiertoa takaatyönnöillä, sylkkärillä ja poispäinkäännöksellä. Olen tehnyt näitä puiden kanssa ja luulin sen osaavan. Vaikka Viiru kiersikin esteen Pete sanoi, että mun liike on väärä ja kädet heiluu turhaan. Yritin muuttaa liikettäni, mutta ei se onnistunut ja Viirukin oli ihan ihmeissään. Lähti ennakoimaan eikä tullut yhtään lähelle. Lopulta kun ei saanut palkkaa pariin kertaan niin kiinnostus siirtyi kauempana olleeseen Piinaan. Näin jälkiviisaana olisi pitänyt helpottaa saman tien ja tehdä kuvio namin kanssa. Siihenhän Pete päätyikin, että ohjaukset pitää opettaa ensin oikein ilman siivekettä/puuta. Uskon namin olevan tähän parempi kuin lelun vaikka kurssilla käytin sitä. Tämä siis molemmissa sylkkärissä ja poispäinkäännöksessä. Pitää muistaa vaatia koiraa tulemaan niin pitkään luokse kuin haluan kunnes muutan liikettä/suuntaa. Pete varoitti bordercollieiden lähtevän nimittäin ennakoimaan todella helposti, ja on juuri tehnyt paljon töitä Zipin kanssa tässä asiassa.
Oilille sanoinkin, ettei Viiru mene normaalisti ja varmaan huomasi itsekkin. Tehtiin pari onnistunutta kujaa (kapeampi kuin ikinä). Ensimmäisillä kerroilla yritti ohittaa kujan juoksemalla vierestä lelulle. Ohjurit selvästikkin ahdisti sitä, mutta kiva että meni kuitenkin. Ensin tosi läheltä ja seuraavaksi vähän kauempaa.

Pikkasen olen myös huolissani, kuinka paljon meno vaikuttaa omaan mielialaani. Toivottavasti Viiru ei huomannut pahemmin. Mulla koira ei vaan ikinä ole mennyt hitaasti, mutta toivottavasti huomenna menee paremmin. Tämä saattaa myös kuulostaa siltä, että Viiru olisi mennyt ravilla mutta sanottakoon näin että porukoitten mielestä suurentelen tätä turhaksi. Varmasti totta.

Kiitos Oilille ja Petelle kun jaksoivat järjestää kurssin! Saatiin jälleen kerran uusia ajatuksia tulevaisuutta varten.

2 kommenttia:

  1. Kiva lukea kuulumisianne ja terveisiä Viirulle! Meillä ei ole mörkökausi vielä alkanut, mutta autot etenkin pimeällä houkuttelevat jahtaamaan. Mulla on paljon kokemusta hitaista ja haahuilevista agikoirista :) Ehkä uusi ympäristö ja uudet tehtävät olivat vaan liian hankala yhtälö Viirulle tällä kertaa? Ensi kerralla paikka on jo tuttu, ja tekisin itse paljon nopeatempoisia helppoja juttuja aluksi, jotta koira rentoutuisi, keskittyisi ja innostuisi.

    VastaaPoista
  2. Niimpä ja musta tuntuu, että se meteli oli kaikista pahin. Mutta tää on kuitenkin vaan yksi kerta kun meni vähän huonommin. Muistaa vaan välttää samoja virheitä tulevaisuudessa. :)

    Toi autojuttu on kyllä tosi ikävä.. toivotavasti saat kitkettyä sen voimakkaasti ja nopeasti.

    VastaaPoista