Kevään kisailut

Heips! Koulu on vienyt niin suuren osan mun ajasta, että ei tänne ole ehtinyt päivittämään mistään mitään. Ollaan kuitenkin yritetty treenata ja muutamat kisatkin ollaan päästy kokeilemaan.

Viiru aloitti kisauransa BAT:n kotikisoista 4.2, tuloksena 2xHYL. Uusi tilanne selkeästi vaikutti Viirun, ettei mennyt kovinkaan lujaa. Alla ensimmäinen rata -ihan agilityn näköistä! ;-) Toisella radalla keinu oli kolmas este. Se mentiin lentämällä, joten korjasin ja lähdin pois.

Seuraavaksi oli vuorossa ATT:lla 2 rataa, joista molemmista HYL. Näistä ei ole videoita netissä. Ekalla radalla lentokeino, toisella pysähtyi maahan. Edistystä! Puomi tosin epävarmempi.

Kolmannet kisat oli myös Turussa TSAU:n järjestämänä 31.3.2012. Täältä saatiin ensimmäinen tuloksemme, ja sijoituttiin kolmanneksi! :-) Näistä kisoista jäi mieleen aivan järkyttävä tyyli hypätä (rämäytti jokaista rengasta), Viirun kyseleminen ja oma sählinki. Mun olis tarkotus olla hiljaa Viirua ohjatessa, mutta vitsit kun onkin niin vaikea onnistua tässä.. Se missä oltiin hyviä niin putkijarrutus, kepit ja keinu onnistui ekaa kertaa täydellisesti. Viiru kävi myös kuumempana kuin edellisissä kisoissa.

Neljännet ja viidennet kisat olivat pääsiäisenä 7. ja 9.4 (ATD ja HAU). Täältä napattiin ensimmäinen nolla!! :-) Oltiin keksitty, että Viirulle voisi olla hyvä viedä lelu odottamaan maalialueen jälkeen, jos ei tällöin kyselisi niin paljoa. Ei vitsit se muisti lelun hienosti ja lähti luvalla hakemaan sitä lopussa sika hyvin!! Näin tehdään aina jatkossakin.
Kisoissa tuntui, että olin jatkuvasti väärässä paikkaa ja Viirun piti korjailla mun mokia. Perjantaina viimeisellä radalla Viiru rämäytti selkänsä aika pahasti hajoavaan renkaaseen. Mun pasmat meni ihan sekasin, että lopettaako että sattuikohan sitä vai jatkanko ettei se tule epävarmaksi... Viiru jatkoi matkaa mutta tuli heti perään aalta läpi. Viirukaan ei varmaan ollut ihan varma, että mennäänkö oikeasti vai mitä tapahtuu. Joka tapauksessa otin aan uudelleen ja pois radalta. Onneksi tässä ei käynyt mitään sen kummallisempaa.
Maanantain ekan radan alku oli vähän kökkö. Siinä piti pystyä ottamaan sivuetäisyyttä renkaalta (Viiru osannut treeneissä), ja edellisen renkaan törmäys painoi mielessä eikä V mennyt rengasta sitten millään oikein. Otin treeniesteillä rengasta ja nyt onnistui vaikeistakin kulmista.
Kolmannelta radalta otettiin nolla (2.sija), ja pisteet menee Viirulle jatkuvasta pelastelusta. :-) mä en siis maaliin tullessa tiennyt, että kyseessä oli nolla. Olin ihan varma, että joku rima olisi edes tippunut.

Kuudennet kisat olivat HSKH:n järjestämät 21.4. Ensimmäiseltä radalta saimme toisen nollamme (3.sija). Tääkään ei ollut ehkä siisteimmästä päästä, mutta tyylipisteitä ei anneta. Ensimmäisellä putkella V törmäsi pahasti mun jalkoihin. Ajatuksenani oli antaa V:n hypätä muuri rauhassa ettei palikat tipu, mutta se laskeutu niin pitkälle ettei saanut käännettyä itteään tarpeeksi ajoissa. Tästä ei kuitenkaan kosketusta. Mun valssit myös veny eikä valminu tarpeeksi ajoissa (Viirulta myös murinaa palautteena :D), mutta eniten pelästyin ettei olisi tippunut puomilta. Sen oikee takajalka roikku hetken puomilta, mutta onneksi sai pidettyä tasapainoin.
Toinen rata oli oikein kiva. Pitää vaan harjotella takaaleikkauksta kepeille nimittäin en uskaltanut tehdä sitä..

Seittemännet kisamme olivat Viirun ensimmäiset ulkokisat. Mä olin itse jotenkin ihan pihalla: unohdin mm. molemmilla radoilla viedä lelun maaliin, valmistautuminen oli heikkoa ja ohjausvalinnat huonoja. Eka rata oli ihan liian vaikea ykkösille, ja kuukauden treenitauko oli pistänyt viirun vähän unohtelemaan asioita. Esim keinulla pitkästä aikaa yllättyi ja pysähtyi vasta maahan. Viiru myös tuli pikkasen epävarmaksi eikä lähtenyt ollenkaan hakemaan esteitä kun huiskasin huonosti kädellä.
Toisella radalla sähläsin ihan urakalla. Tää oli siis tosi helppo rata oikeesti. :D

Rölli puolestaan on kisannu kaksi kisaa, ja saanut arvokisa tulokset kasaan! :-) Sillä on vähän huono kunto eikä pääse täysiä, mutta jos se nyt pysyisi erossa ongelmista niin vois treenatakkin.

Rölli karkuteillä

Paljon on treenattu ja muuta päivittämätöntä, mutta suurin ja pysäyttävin tapahtuma oli Röllin katoaminen kaksi viikkoa sitten. Olin Pietarin matkalla ja kun pääsin sunnuntaina takaisin kotiin niin mua odotti huonot uutiset: Rölli ei ollut tullut yöllä kotiin. Vanhemmat oli siis ollut viikonlopun mökillä ja Rölli oli lähtenyt lauantaina kuuden seiskan välillä pihasta palaamatta. Viiru oli ollut juuri tämän hetken käymässä sisällä eikä sillä näin ollen ollut hajuakaan mihin Rölli oli kadonnut. Röllillä on niin hyvä hajuaisti, että se löytäisi mistä tahansa kotiin. Niinpä olin ihan varma, että nyt on sattunut jotain kun se ei ole palannut. Pelkäsin susia ja ilveksiä, että se oltaisiin raadeltu. Tai mitä jos se olisi jumissa jossakin eikä pääsisi kotiin... Viirukin oli ihan hajalla eikä suostunut liikkumaan ulkona yksin. Murisi ja haukkui vaan tyhjyyteen, ja halusi olla kovin lähellä.

Vanhemmat veivät katoamisilmoituksia lähistölle ja muutaman järven ympärille. Monet tunsivat Röllin jo sen aikasemmista retkistä ja lupasivat ottaa talteen jos näkevät. Kauheinta kuitenkin oli, että vanhempien oli lähdettävä mökiltä, vaikka Rölli ei ollut palannut. He jättivät pedin, ruokaa ja juomaa ulos jos se palaisi itse.

Mä tein katoamisilmoituksen Röllistä ja päätin lähteä vielä samana päivänä päivystämään mökille. Hädän hetkellä huomaa todella hyvät ystävät nimittäin Karo olis ottanut vaikka lomapäivän, että olisi tullut mukaan auttamaan.<3 Äiti kuitenkin päätti lähteä mun mukaan ja kävi töissä sieltä käsin.
Maanantaina soitin kaikkiin mahdollisiin numeroihin ilmottaakseni katoamisesta ja kyselin neuvoja kuinka toimia. Oltiin kuulemma tehty ihan oikein kun jätettiin ulos ruokaa, juomaa ja peti. Lisäksi neuvottiin printtaamaan tosi tosi paljon katoamisilmoituksia, ja viemään niitä vähän kauemmaksikin. Alue piti myös pitää rauhotettuna muista ihmisistä joten emme ottaneet ketään kavereita avuksi vaikka moni sitä tarjosikin. Meitä myös peloteltiin, että koira ei enää tunnista omistajiaan, koska se villiintyy ihan muutamassa tunnissa. Karanneella koiralla on mielessä vain ruoka ja turvapaikka, jonka mukaan se toimii. Koiraa ei missään nimissä saa lähestyä tai huutaa sen nimeä. Usein koira vain karkaa arkana, koska se ei luota ihmisiin. Tämän takia pitää pysyä erittäin rauhallisena ja houkutella koiraa ruuan avulla. Meille sanottiin myös, että voimme käyttää toista koiraa hyväksi niin, että syötämme sille ruokaa tai leikitämme niin karannut kiinnostuisi ja tulisi luoksemme.
Pihalle tulisi laittaa pallogrilliin makkaroita kärtsäämään, jotta ruuan tuoksu leviäisi mahdollisimman voimakkaana. Voisimme myös tehdä hajujälkiä mökkiä kohti vetämällä tonnikalalla täytettyjä sukkahousuja maata pitkin tai juoksusen nartun avulla. Päijät-Hämeen pelastuskoirista luvattiin myös tulla etsijäkoiran kanssa etsimään Rölliä kunhan saisimme kunnon näköhavainnon.
Äiti lupasi tuoda illaksi tarvittavat tarvikkeet, jotta saataisiin tehtyä mökistä kunnon houkutuspesä.

Iltapäivällä äidille oli soittanut nainen toiselta puolelta järveä, että on nähnyt tuntomerkkejä vastaavan koiran pyörivän siellä päin. Mulla ei ollut autoa, joten yritettiin saada taksia jolla pääsisin samantien katsomaan jos löytäisin Röllin. Valitettavasti Orimattilassa oli vain yksi taksi joka meni koulukyyteihin siihen aikaan. Niinpä isi päätti lähteä ajamaan Espoosta, jotta päästäisiin mahdollisimman nopeasti paikalle. Juttelin jatkuvasti Päijät-Hämeen pelastuskoirista olleen miehen kanssa, joka muistutti että tunti ei ole pitkä aika tässä vaiheessa kun Rölli on ollut kadoksissa jo kaksi päivää. Se todennäköisesti lepäisi jossain tai liikkuisi hitaasti. Mua muistutettiin olemaan rauhallinen, ja jos haluaisin sanoa jotain Röllin nähdessäni niin pitäisi laulaa. Tällöin ääni kuulemma rentoutuu.

Ajettiin isin kanssa toiselle puolelle järveä, ja löydettiin paikka missä Rölli oli pyörinyt. Viiru haisteli Röllin jälkiä, muttei uskaltanut lähteä kovin kauas musta. Tavattiin nainen joka näytti mistä näki Röllin kävelleen, sekä mies kenen pihalla se oli käynyt. Mies kertoi rapsuttaneensa Rölliä, muttei ollut tajunnut ottaa kiinni. Hänellä itsellään oli juoksunen narttu...

Ajettiin vielä katsomaan seuraintalo, jossa järjestetään kesäisin takinkääntöviikot. Ei hitto meinasi sydän pysähtyä kun nähtiin Rölli. Siellä se istui oven edessä sateensuojassa. Rölli tunnisti tutun auton äänen ja lähti juoksemaan häntä heiluen kohti. Mä avasin oven ja yritin pysyä rauhallisena. Yritin kaivaa pihvin paloja taskusta, kun Rölli jo hyppäsi autoon ja nuoli meidän molempien kasvot. Ei hyvänen aika sentään!! :'-) se oli aika laiha ja väsynyt, mutta muutoin vaikutti hyvä kuntoiselta.
Olin itseasissa puhunut samaisen miehen kanssa puhelimessa kun nähtiin Rölli, ja tuntui jotenkin uskomattomalta kun oltiin jo vähän luovutettu, ettei nähty sitä. Noh soitin sitten takaisin, että kuinka Rölli vain hyppäsi autoon iloisena. Hän oli aivan äimän käkenä, että sellaista tapahtuu vain yksittäisissä tapauksissa. Noh, sellainen se Rölli on. <3

Tässä vielä linkki Päijät-Hämeen pelastuskoirien kotisivuille, aivan mahtavaa porukkaa!! http://www.phpk.pelastuskoiraliitto.fi/PHPK/Etusivu.html

Jälkikäteen huomattiin, että Röllillä on kaksi melko pientä hampaan jälkeä leuassa (ei onneksi tulehtunut). Oli se siis jossain tappelussa ollut.. Pääsiäisenä meidän mökin ikkunan alta hiippaili kaksi supikoiraa, jotka sopisivat kokonsa puolesta. Onneksi nämä käytiin nappaamassa talteen, ja niiden pesä löytyi 500 m päästä mökkinaapureiden saunan alta.

Onnistuneet kenraalit

Käytiin Turku-kaverin kanssa vapaatreenailemassa Hittiksellä 25.1. Vihdoinkin sain rakennettua helpon juoksuradan, että Viiru vähän keskittyisi kaahottaessakin rimoihin. Ekoilla kerroilla tiputteli ihan urakalla, mutta kun muistin olla hiljaa niin rimatkin pysyi. :-)
Tein ekaa kertaa keinua ilman pamahduksen hiljentämistä. Alkuun toki hiljennettiin, mutta lopussa meni ihan itsekseen ja hyvin näytti menevän.
Tein myös pelkkää puomin alastuloa niin kuin Mia opetti. Ensimmäiset toistot olivat sairaan nopeita, mutta kolmannen jälkeen hidastui. Pitääkin muistaa tehdä vaan yksi tai kaksi.

Elinan treeneissä seuraavalla viikolla 31.1. päästiin tekemään kunnolla rataa. Harmittavasti tämä oli vain hyppyrata (pöydällä), joten ei päästy ottamaan keinua ollenkaan radalla ennen kisoja. Otin toki siinä sivussa ja hyvin se menikin.
Itse rataa päästiin melkein puhtaasti reilu 20 estettä, vain pari rimaa tippui. Viiru haki esteitä tosi hyvin ja voisi sanoa, että sen asenne rupeaa olemaan suht kohdillaan!
Virheitä tuli mm. kepeille mentäessä - mun pitäisi vaan jatkaa omaa liikettä tasasesti, vaikka tuntuisi ettei V pysty millään taipumaan. Lisäksi Viiru jätti pujottelematta viimeisen välin kun lähdin loivasti ylittämään linjaa. Vastasen käden ja katseen tuella kepitti joka kerta loppuun vaikka leikkasinkin ristiin.
Yksi hyppykyvio tuotti päänvaivaa, kun estevälit olivat vain 5 m ja vauhti kasvoi hurjaksi. Jouduin tekemään vastakäännöksen hyppyjen väliin, että kääntyisi oikeaan suuntaan. Omalla rytmityksellä ja ajoituksella oli suuri merkitys.

Elina huomautti, että on rimoissa edelleenkin vähän sählä. Jos rupeaa vaan tiputtamaan keskittymättä niin peli pitää viheltää poikki. Suositeltavaa olisi kisoissa toimia samalla tavalla. Jos räkäsee niin nostan riman, hypäytän uudestaan ja poistun radalta.

Jaakon treenit

Aika vierii enkä ole päässyt päivittelemään edes suurista tapahtumista. Me ollaan käyty säännöllisesti Elinan treeneissä, vapaatreenaamassa, Jaakon koulutuksessa ja ekoissa kisoissakin. Mä yritän vähän petrata, vaikka koulu pitääkin melko kiireisenä.

Karo tuli mun luokse Turkuun tammikuun viimeisenä viikonloppuna, olipa kivaa!! Lauantaina käytiin ATT-hallilla, Kriisi kisasi 3 starttia. Tää oli oiva mahdollisuus harjotella Viirulla kisakäyttäytymistä. ;-) Alkuun se oli hirviö..... veti tai oikein riuhtoi, yritti moikata kaikkia, huusi eikä meinannut kuulla/nähdä muuta kun radalla olevan koirakon. Mä sitten ojensin sitä vähän kovemmalla kädellä ja mentiin istumaan radan reunaan. Nätisti oleminen oli ihan sairas haaste Viirulle, mutta päivän aikana tapahtui ihan sairas muutos!! Tarpeeksi kauan kun hengailimme radan reunalla, Viiru kyllästy riekkumiseen ja rauhoittui melko hyvin. Ei se nyt nukkumaan ollut missään vaiheessa alkamassa, mutta selkeästi rauhottui. Se käänsi vähän kylkeä eikä enää piipannut. jeeee!!

Sunnuntaina oli Jaakon koulutus. Olen ajatellut, että treenaan melko pitkään Elinan (helpommassa) ryhmässä, ja sillon tällöin otan teknisempiä viikonloppukoulutuksia muilta. Tämä oli meidän ensimmäinen koulutus johon osallistuttiin ja se meni ihan kivasti.

Ensimmäisen pätkän tein omien suunnitelmieni mukaan ja Jaakon kommentti oli, että pidänkö Viirua vajaaälysenä. Ohjaan kuulemma joka ikisen kohdan liian tarkkaan enkä anna koiralle yhtään vastuuta eikä se näin ollen pääse kehittymään.
Vaihdettiin takaakierto-valssi niistoon jotta pääsisin nopeammin liikkeelle. Yleisenä ohjeena, etten saisi auttaa liikaa ja tehdä liioteltuja lähetyksiä esteille.

Vieläkin kommenttina, että sählään liikaa. Mun pitäs ohjata mahdollisimman rauhallisesti ja äänettömästi (i know!). Seuraavaksi siis ilman ääntä niin, että saan ainoastaan sanoa jarrukäskyn.

Lähetän edelleenkin takaakiertoon kädellä, vaikka se on ihan turhaa.. Lisäksi teen saksalaisessa puolenvaihdon riman päällä, vaikka se pitäisi tehdä vasta kun koira on laskeutunut.

Teen edelleenkin saksalaisen riman päällä... Jatkettiin eleettömyyden hiomista.

Tässä oon jo aika rauhallinen ja teen minimaalisesti itse töitä. Ainoostaan tuo päällejuoksu hyppy muuttuu vaan huonommaksi ja huonommaksi. Se on ollut Viirulle aina tosi vaikee. Se lukittuu takaakiertoon, muttei hyppyyn kun vasta vähän liian myöhään. Viiru siis joutuu tekemään "pelastushypyn" kun ei lähde hyppäämään tarpeeksi ajoissa. Jaakko meni hypyn eteen niin, että se auttaisi Viirua lähtemään hyppäämään ajoissa valumisen sijaan.

Jeee toimi! Näitä pitää ehdottomasti tehdä lisää. Ihmisen sijaan este voi olla vaikka pituuden tolppa.

Tässä toinen tapa treenata päällejuoksua paremmaksi:

Riman pitäisi vaan olla tosi matalalla, koska tässä ei harjoitella hyppäämistä vaan lukittautumista. Tarkoitus on siis, että ohjaaja voi mennä kuinka jyrkästi tahansa eteenpäin, mutta koiran on mentävä lelulle. Huom! Katse pitää muistaa olla esteelle.

Seuraavassa pätkässä päästiin jo eteenpäin. Putkelle tulee jarrutus josta poispäinkäännöksellä hypylle.

Jatkoa ajatellen ja myös meidän kehitystä ajatellen Jaakko halusi, että teen hyppykuvion myös vähän kauempaa.

Viiru reagoi putkijarrutukseen tosi hyvin!! Tätä ohjauskuviota en olisikaan uskaltanut valita kisoissa, koska en osannut yhtään arvioida kuinka hyvin se sieltä tulee. Eka toisto (ei videolla) meni juuri tämän takia ihan plörinäksi.

Mutta aika kivasti Viiru suoriutuu näistä "vaikeimmista" radoista. Todellakin pitää ottaa tavaksi käydä sillon tällön viikonloppukoulutuksissa.

Nytkö se syttyi?

Meillä on ollut jo kahdet Elinan treenit. Viime viikolla päästiin tekemään kunnolla rataa, yhteensä 14 estettä joista erikoisesteitä rengas, pituus ja pöytä.

Viiru eteni hyvällä asenteella, mutta edelleenkin hyppää vähän hätäisesti jos tulee kiire tai ei näe estettä tarpeeksi ajoissa. Mun pitäisikin rakentaa joku ihan järjetön vauhtirata, jossa V oppisi hyppäämään kiireessäkin hyvin.
Mun vekkauksessa tuli puolestaan ongelmaksi, ettei Viiru nähnyt estettä tarpeeksi ajoissa. Elina sanokin, että osa koirista vaan on sellaisia, vaikka kokemus varmaan auttaa. Onneksi V kuitenkin kääntyy niin supernätisti, ettei mun tarvii tehdä mitään ihmeellisiä vääntökuvioita. Vekki kuului tehdä vähän kauempana hypystä, ja ai että kun jatko meni sujuvasti ja helposti! Toisaalta toisessa kohdassa oli pakko vekata vinohypyssä kiinni, jotta hyppykulma helpottuisi suoraan jatkettaessa. Tässä tippui enemmän rimoja kuin pysyi ylhäällä.

Viiru ei kait ole vielä kertaakaan mennyt suorilteen oikein kepeille radalla vauhdista. Ihan kun se ei hahmottaisi missä koko este on, kun kaarrattaa vaan ohi. Epävarmuutta siis. Ekan kerran jälkeen kun kepit on näytetty niin se tykittää ihan mistä vaan suurella varmuudella. Treenattava siis kovasta vauhdista  lähestymistä kepeille useamman esteen takaa.

Keppien jälkeen oli kaksi vierekkäistä hyppyä, jossa koiran juoksulinja muodostaa soikion. Ensimmäiselle hypylle tein vastakäännöksen, toiselle niistopersjätön ja kolmannelle (sama kuin ensimmäinen) vähän vekkiä jatkon takia.
Huhhuh, tää oli mulle toooosi vaikeeta! Ensinnäkin vastakäännös oli mulle täysin uusi ohjauskuvio. Jaakotus on eräänlainen vastakäännös, mutta yleisesti sen voi tehdä myös esteestä kauempana ja ohjaaja saa liikkua käännöstä tehtäessä. Mun pitäis varmaan harjotella tätä ihan vaan yhdellä hypyllä alkuun nimittäin en saanut yhtäkään tosi hyvää toistoa. Viiru joko kielsi mun hätäsen ohjauksen takia, tai sitten jäin paikalleni "jaakottamaan" ja myöhästyin seuraavasta kohdasta. Ohjausta helpottaisi jos Viiru lähtisi vähän herkemmin lukemaan ohjeitani.

Takaaleikkasin pituudelle jossa käännös oli mitä pienin, oih! Reunimmainen sivutolppa kaatui melkeen joka kerta hännän mukana.

Viiru meni renkaan ekaa kertaa ihan oikein radalla ilman näyttöä. Siistii, nyt puuttuu enää keinu, että päästäisiin kisaamaan!!

Myös pöytä oli ulkomuistissa, vaikka sitä on otettu viimeksi ehkä puol vuotta sitten.


Tällä viikkoa treenit olivat, hmmh, erilaiset. Suoraan sanottuna Viiru oli ihan hullu!! :D Elina jatkoi rataa meitä varten 23 esteeseen, mutta jäätiin sitten hinkkaamaan 6 ensimmäistä.
Me ei oltu Viirun kanssa yhtään samalla kartalla. Se sinkoili minne sattui, ja tuntui että mä olin sen mielestä vaan tiellä. V meni mun ohjauksista häikäilemättä läpi, ja onnistui kerran kolauttamaan hampaansa mun käteen aika pahasti. Elina sanoikin, että meidän pitäisi molempien tulla vähän toisiamme vastaan: Viiru reagoisi ohjauksiin paremmin, vaikka en tekisikään liikettä täydellisesti. Mun pitäisi puolestaan rauhottua (oon harjotellut jo kuusi vuotta Röllin kanssa :D).

Opittiin kuitenkin jotain. :-) ensinnäkin putkijarrutuksista: Elinan mielestä lelua ei kannata viedä valmiiksi putken päähän, koska koira halutaan oppivan hakeutuvan ohjaajan luokse. Harjoitus aloitetaan melko suoralla (ja lyhyellä) putkella. Aina pitää muistaa tehdä samalla tavalla jarrutus, joka toimii parhaiten kun liikkeestä pysähdytään nopeasti. Vaikka koira kaarrattaisi kuinka kauas tahansa harjoituksen aloitettua, annetaan palkka siitä huolimatta. Pikkuhiljaa koira hakeutuu nopeammin ja nopeammin (pienemmällä kaarroksella) ohjaajan/palkan luokse.
Kun harjoitus onnistuu putkella, voidaan ohjaus opettaa pussilla. Tällöin koira osaa luultavammin suhteuttaa vauhtinsa käännökseen paremmin, eikä pussin kangas esim mene sotkuun liian jyrkästä käännöksestä.

Saatiin putkijarrutus toimimaan nytkin pussilla, mutta jouduin tekemään ihan liiotellun suuren liikkeen. Ja olihan tämä hiukka epäreilua, kun toiselle ei edes olla kunnolla opetettu. Viiru kaarrattikin seuraavasta hypystä ties kuinka monta kertaa ohi jatkaen kepeille (eipähän mennyt ohi ekallakaan kerralla!). Elina tosin sano, että ei saisi antaa jatkaa matkaa, koska muutoin Viiru oppii vaikeamman kohdan tullessa, että kieltäminen on helpompi/parempi ratkaisu eikä edes yritä suoriutua.

Kepeillä tehtiin persjättöä, johon mulla tuli vähän kiire. Ekalla kertaa V jätti varmaan neljä viimeistä väliä pujottelematta. Lisättiin loppuun tuplaohjurit, ja loppukerrat taisikin onnistua.

Pimeän kulman putkilähetykset toimi joka kerta. Viiru oli hyvin itsetietoinen ja meni paristi ohjauksesta riippumatta.

Suurin ongelma tällä kertaa oli kuitenkin takaakiertopäällejuoksu. Takaakierto on ihan ok, mutta useiden toistojen jälkeen muuttuu vähän epävarmaksi jonka jälkeen V räkäsee vaan jostain välistä. Takaakiertoa täytyy siis vahvistaa, jotta muut ohjauskuviot helpottuisivat. Positiivista oli kuitenkin, että V reagoi vastaseen käteen vedossa hyvin. Olin alkuun kuitenkin sijoittunut liian kauas hypystä ja jotenkin jäin vaan helpolla jälkeen. Tää ei onnistunut kertaakaan mitenkään kauheen hyvin. Treeniä siis vaan.

Täydelliset treenit

Näin kivoja treenejä ei oo ollu aikoihin. :-) paikka, seura ja itse treenit olivat niin loistavat!!

Oltiin Karon kanssa siis Satulinnassa treenaamassa. Hallissa on pitävä tekonurmipohja ja se on lämmin. Ihan parasta on kuitenkin se, että Satulinna on ihan kävelymatkan päässä porukoilta. Tuolla täytyy kyllä käydä toistekin.

Treenasin Viirulla radan alkua (esteet 1-6). Tässä tuli niisto, pakkovalssi ja aa viimeisenä esteenä. Pätkä suju ihan tosi hyvin! Niistossa menee niin pienellä kääntäen kroppaa riman päällä. Ekalla kerralla tuli aan pelkästä kehu sanasta, kun en vapauttanutkaan saman tien. Ei haittaa yhtään, nimittäin yritän nyt vaan kasvattaa Viirun itsevarmuutta kontakteilla.

Toinen pätkä oli radan kymmenen viimeistä estettä. Tämä oli vähän vaikeampi erityisesti estekulmien takia, mutta radassa on mukana mm. rengas, niistopersjättö, ennakoivia valsseja ja jonkun näkönen hyppysuora. Renkaassa ei ollut kertaakaa ongelmaa (ekalla kertaa kävin heiluttamassa kättä renkaan oikeassa välissä).
Putkissa mulle tulee ihan hervoton kiire, kun en edes tajua kuinka nopeasti se menee. :-) Myös putkijarrutuksia pitäisi jossain vaiheessa alkaa treenailemaan. Kerran roiskasi rimoja vaan menemään kun tuli kiire mun perään.... laitoin maahan ja toisella kerralla malttoi jo paremmin. Kokonaisuudessa saatiin tämäkin pätkä menemään niiiin hyvin! Viiru irtoaa lähettämällä erinomaisesti ja pitäisi vaan luottaa enemmän sen osaamiseen. Se vaan menee niin hirmusen nopeasti eteenpäin, etten itse meinaa uskoa!

Paras osuus treeneistä oli kyllä kepit. Halli oli kokonaan uusi paikka joten ajattelin Viirun tekevän hommia pikkasen normaalia epävarmemmin. V yllätti ja meni kokoajan vanhalla samalla tyylillä, jeeeij! Uskalsinkin edetä keppitreeneissä vähentämällä ohjureita kahdesta NOLLAAN! Viiru teki yhteensä viisi toistoa kepeillä kahdessa eri erässä. Tää meni niin sika hyvin, eikä Viiru ollu tippaakaan epävarma. Ei joutunut edes miettimään ihmeempiä. Huikeeta!! Kohta me päästään kisaamaan. :-)

Myös Rölli oli tosi hyvä! Kulki kivasti ja oli suht kiltti. Sitäkin pitäisi vaan viedä rohkeampi eikä yhtään saisi varmistella.
Treeneistä tuli sika hyvä fiilis, ja kisakuume. Pakko päästä tässä lähiaikoina!! Mietinkin että voisin mahdollisesti osallistua molemmilla Röllillä ja Viirulla BAT:n omiin kisoihin. Mua alkaa jo jännittää. :-)

Kiitos Karolle vielä seurasta!! <3 Pitää ottaa tavaks käydä ainakin kerran kuukaudessa niin johan pysyy mieli virkeenä.

Videopläjäys

Lisäilin viime tekstiin Viirun treenivideot. Lisäksi on loman aikana tullut siirrettyä syksyn varrelta tarttuneita pätkiä.

Viiru HSKH:n epiksissä (möllirata)

Rölli HSKH:n epiksissä (möllirata)

Röllin voitto ja tuplanolla BAT:n kisoista