Paljon on treenattu ja muuta päivittämätöntä, mutta suurin ja pysäyttävin tapahtuma oli Röllin katoaminen kaksi viikkoa sitten. Olin Pietarin matkalla ja kun pääsin sunnuntaina takaisin kotiin niin mua odotti huonot uutiset: Rölli ei ollut tullut yöllä kotiin. Vanhemmat oli siis ollut viikonlopun mökillä ja Rölli oli lähtenyt lauantaina kuuden seiskan välillä pihasta palaamatta. Viiru oli ollut juuri tämän hetken käymässä sisällä eikä sillä näin ollen ollut hajuakaan mihin Rölli oli kadonnut. Röllillä on niin hyvä hajuaisti, että se löytäisi mistä tahansa kotiin. Niinpä olin ihan varma, että nyt on sattunut jotain kun se ei ole palannut. Pelkäsin susia ja ilveksiä, että se oltaisiin raadeltu. Tai mitä jos se olisi jumissa jossakin eikä pääsisi kotiin... Viirukin oli ihan hajalla eikä suostunut liikkumaan ulkona yksin. Murisi ja haukkui vaan tyhjyyteen, ja halusi olla kovin lähellä.
Vanhemmat veivät katoamisilmoituksia lähistölle ja muutaman järven ympärille. Monet tunsivat Röllin jo sen aikasemmista retkistä ja lupasivat ottaa talteen jos näkevät. Kauheinta kuitenkin oli, että vanhempien oli lähdettävä mökiltä, vaikka Rölli ei ollut palannut. He jättivät pedin, ruokaa ja juomaa ulos jos se palaisi itse.
Mä tein katoamisilmoituksen Röllistä ja päätin lähteä vielä samana päivänä päivystämään mökille. Hädän hetkellä huomaa todella hyvät ystävät nimittäin Karo olis ottanut vaikka lomapäivän, että olisi tullut mukaan auttamaan.<3 Äiti kuitenkin päätti lähteä mun mukaan ja kävi töissä sieltä käsin.
Maanantaina soitin kaikkiin mahdollisiin numeroihin ilmottaakseni katoamisesta ja kyselin neuvoja kuinka toimia. Oltiin kuulemma tehty ihan oikein kun jätettiin ulos ruokaa, juomaa ja peti. Lisäksi neuvottiin printtaamaan tosi tosi paljon katoamisilmoituksia, ja viemään niitä vähän kauemmaksikin. Alue piti myös pitää rauhotettuna muista ihmisistä joten emme ottaneet ketään kavereita avuksi vaikka moni sitä tarjosikin. Meitä myös peloteltiin, että koira ei enää tunnista omistajiaan, koska se villiintyy ihan muutamassa tunnissa. Karanneella koiralla on mielessä vain ruoka ja turvapaikka, jonka mukaan se toimii. Koiraa ei missään nimissä saa lähestyä tai huutaa sen nimeä. Usein koira vain karkaa arkana, koska se ei luota ihmisiin. Tämän takia pitää pysyä erittäin rauhallisena ja houkutella koiraa ruuan avulla. Meille sanottiin myös, että voimme käyttää toista koiraa hyväksi niin, että syötämme sille ruokaa tai leikitämme niin karannut kiinnostuisi ja tulisi luoksemme.
Pihalle tulisi laittaa pallogrilliin makkaroita kärtsäämään, jotta ruuan tuoksu leviäisi mahdollisimman voimakkaana. Voisimme myös tehdä hajujälkiä mökkiä kohti vetämällä tonnikalalla täytettyjä sukkahousuja maata pitkin tai juoksusen nartun avulla. Päijät-Hämeen pelastuskoirista luvattiin myös tulla etsijäkoiran kanssa etsimään Rölliä kunhan saisimme kunnon näköhavainnon.
Äiti lupasi tuoda illaksi tarvittavat tarvikkeet, jotta saataisiin tehtyä mökistä kunnon houkutuspesä.
Iltapäivällä äidille oli soittanut nainen toiselta puolelta järveä, että on nähnyt tuntomerkkejä vastaavan koiran pyörivän siellä päin. Mulla ei ollut autoa, joten yritettiin saada taksia jolla pääsisin samantien katsomaan jos löytäisin Röllin. Valitettavasti Orimattilassa oli vain yksi taksi joka meni koulukyyteihin siihen aikaan. Niinpä isi päätti lähteä ajamaan Espoosta, jotta päästäisiin mahdollisimman nopeasti paikalle. Juttelin jatkuvasti Päijät-Hämeen pelastuskoirista olleen miehen kanssa, joka muistutti että tunti ei ole pitkä aika tässä vaiheessa kun Rölli on ollut kadoksissa jo kaksi päivää. Se todennäköisesti lepäisi jossain tai liikkuisi hitaasti. Mua muistutettiin olemaan rauhallinen, ja jos haluaisin sanoa jotain Röllin nähdessäni niin pitäisi laulaa. Tällöin ääni kuulemma rentoutuu.
Ajettiin isin kanssa toiselle puolelle järveä, ja löydettiin paikka missä Rölli oli pyörinyt. Viiru haisteli Röllin jälkiä, muttei uskaltanut lähteä kovin kauas musta. Tavattiin nainen joka näytti mistä näki Röllin kävelleen, sekä mies kenen pihalla se oli käynyt. Mies kertoi rapsuttaneensa Rölliä, muttei ollut tajunnut ottaa kiinni. Hänellä itsellään oli juoksunen narttu...
Ajettiin vielä katsomaan seuraintalo, jossa järjestetään kesäisin takinkääntöviikot. Ei hitto meinasi sydän pysähtyä kun nähtiin Rölli. Siellä se istui oven edessä sateensuojassa. Rölli tunnisti tutun auton äänen ja lähti juoksemaan häntä heiluen kohti. Mä avasin oven ja yritin pysyä rauhallisena. Yritin kaivaa pihvin paloja taskusta, kun Rölli jo hyppäsi autoon ja nuoli meidän molempien kasvot. Ei hyvänen aika sentään!! :'-) se oli aika laiha ja väsynyt, mutta muutoin vaikutti hyvä kuntoiselta.
Olin itseasissa puhunut samaisen miehen kanssa puhelimessa kun nähtiin Rölli, ja tuntui jotenkin uskomattomalta kun oltiin jo vähän luovutettu, ettei nähty sitä. Noh soitin sitten takaisin, että kuinka Rölli vain hyppäsi autoon iloisena. Hän oli aivan äimän käkenä, että sellaista tapahtuu vain yksittäisissä tapauksissa. Noh, sellainen se Rölli on. <3
Tässä vielä linkki Päijät-Hämeen pelastuskoirien kotisivuille, aivan mahtavaa porukkaa!! http://www.phpk.pelastuskoiraliitto.fi/PHPK/Etusivu.html
Jälkikäteen huomattiin, että Röllillä on kaksi melko pientä hampaan jälkeä leuassa (ei onneksi tulehtunut). Oli se siis jossain tappelussa ollut.. Pääsiäisenä meidän mökin ikkunan alta hiippaili kaksi supikoiraa, jotka sopisivat kokonsa puolesta. Onneksi nämä käytiin nappaamassa talteen, ja niiden pesä löytyi 500 m päästä mökkinaapureiden saunan alta.
