Elinan ratatreenit

Viime viikolla oli meidän vuoden viimeiset ohjatut, ja Viiru oli aikas pätevä! Tällä viikkoa ei päästy treeneihin kun olin nauttimassa pienestä matkasta Tallinnaan Valtsun luokse. Oli niin piristävä loman alku, ettei paremmin olisi voinut olla. Tällasia arjen pakomatkoja pitäis olla useemminki. :-)

Treeniradalla tuli tällä kertaa meille tosi monta tärkeetä asiaa: takaakierto, putken pimeäkulma, kepit ja rengas. Rata alkoi hypyillä niin, että 2. ikään kuin hypättiin taaksepäin. Parilla ekaa kertaa roiskasi metrin pari pitkäksi, mutta lopulta teki niin minimini kaarroksen, ettei pienempään pystyisi. Myös takaakierto oli tällä kertaa ok. Ei tullut kertaakaan ali, muttei myöskään taivuttanut itseään ennen hyppyä/riman päällä.

Pimeää putkikulmaa ollaan otettu viimeksi varmaan vuosi sitten. Mietinkin, että tää saattaa olla vähän vaikea. Ekan kiertelyn jälkeen päätettiin palkata putken suulta, mutta hullu-Viiru lähtikin sinkoilemaan ihan hassuille esteille. Ajatteli hetken mm. hypätä renkaan nollakulmasta. :O saatiin kohta toki sujumaan, mutta vaati vähän malttia. Hulvattomuus näkyi myös kontakteilla. Viiru juoksi aan ekalla kertaa läpi kolmella askeleella pysähtyen maahan. Sanoin hups, ja otettiin uudestaan. Nyt meni varovaisemmin, ja Elina sanoikin että mielummin täysiä vähän läpi kuin hidastellen varmasti. Viiru on kuitenkin niiiiiin kiltti, ettei sillä nouse tollanen vielä päähän. Noh, joka tapauksessa seuraavat aat oli nopeita ja hallittuja.

Renkaalla saatiin tosi monta hyvää toistoa. Elina aina palkkasi suoraan renkaan jälkeen niin, ettei Viirulle ollut kertaakaan epäselvää mistä mennään. Tehtiin näin yksittäisellä esteellä ja radan osana. Olin joka kerta koiran vasemmalla puolella.

Keppejä hinkattiin eniten. Radan osana Viirulle tuli pari aloitusvirhettä heti alkuun. Lähti näistä huolimatta pujottelemaan ohjureiden alla oikealla rytmillä. :D Elina halusikin ottaa KAIKKI ohjurit kerralla pois, koska selkeästi osaa pujotella. Mun piti myös olla hiljaa, etten häiritsisi rytmiä.
Ekalla kerralla meni muuten oikein, mutta jätti viimeisen välin pujottelematta. Elina huomauttikin, että Viiru menee 6 keppiä suurella itsevarmuudella, mutta sen jälkeen ihmettelee niiden jatkumista. Ei ihmekään, kun se on päässyt ehkä vain viidesti kepittämään kahtatoista ennen tätä.
Tuosta varastamisesta ei saanut palkkaa, ja seuraava yritys oli kahta kaameempi. Viiru vaan sinkoili keppien keskiosasta ikään kuin sillä ei olisi hajuakaan mitä tehdä. Kolmas yritys oli hiukka parempi, oiskohan taas tullut viimeisen välin? Laitettiin sitten alkuun ja loppuun ohjurit, jotta saatiin onnistuminen. Ohje oli käyttää vielä alkutreeneissä ohjureita ja sitten vaan vaatia tekemään oikein. Auttaa vaikka "vammasesti" kädellä niin, että tajuaa että on tehtävä loppuun. Viimeinen toisto voi myös olla ohjureilla, jotta lopetetaan itsevarmaan suoritukseen.

Loppuun vähän kesäistä ja syksyistä keppitreenailua:
VIDEO1
VIDEO2 (+hyppytekniikkaa)

Elokuvatähti

Viiru sai jo toisen elokuvansa ;-)

Kiitos tuhannesti Valtterille!!!

Reeniä reeniä

Olen käynyt kerran vapaatreenaamassa ja viime ke oli Elinan ohjatut.

Vapaatreeneissä otettiin tiukkoja takaakiertoja hypyllä ja muurilla sekä keppejä. Viiru menee niiin nuollen takaakierrot, että sen kokoominen esteelle on vaikeaa. Muuri oli oikeestaan ihan mahdoton. Siinä se ponnas aina enemmän tai vähemmän. Sain Elinalta uuden neuvon laittaa hyppy muurin taakse jolloin se pakottaa Viirun hyppäämään. Lisäksi laitetaan pituuden keppi tolpan viereen, jotta se joutuu kiertämään kauempaa (voi korvata myös rimalla). Pitääpä kokeilla.

Hypyllä takaakierrot oli musta jo aika hyvät. Tässä oli kaksi rimaa, ja 60 cm asti meni nätisti. 65cm:stä tuli yli vähän hassun näkösellä hypyllä, mutta ainakin se yritti. :D

Kepit puolestaan oli mageet! Tehtiin kuudella ja alkuun kaikki ohjurit. Otin loppuun molemmin puolin kahdet ohjurit pois eikä tullut yhtäkään virhettä. Hyvä Viiru! Kaikki kulmatkin onnistui. :-) Ties vaikka menis kokonaan ilman ohjureita, mutta en Viirulla uskalla niin hirveesti kokeilla kun se menee helposti virheestä epävarmaksi.

Sitten Elinan ohjatut: Tehtiin tosi kivaa rataa, rimat 60 cm:ssä kolmatta kertaa. Radassa oli pakkovalssi putkelle, paljon erilaisia valsseja, leijeröintiä, pituus seinää päin, hyppysuoria ja 90 asteen avokeppikulma. Kaikki sujui oikeastaan aika hyvin. Ongelmaksi muodostui jälleen takaakierto hypylle jonka yritti tulla ali. Laittettiin vähän apurimoja ja pituuden tolppa niin johan alkoi toimimaan. Sain irrota tosi tiukasti toiseen suuntaan, ja käänsi ekaa kertaa kroppaansa riman päällä laskeutuen oikeaan suuntaan. Jesjes! Näitä pitää kuitenkin treenailla aika paljon, jotta onnistuisi myös heti ensimmäisellä kerralla. 

Muurilta ponnasi herkästi vauhtia vaikka lähestyttiinkin suoraan. Kahdella vikalla toistolla kuitenkin lopetti tämänkin ihan itestään. Viirulla on vaan niin paljon opeteltavaa korkeilla rimoilla, että miten se kroppa oikeen toimiikaan. Saatiin hyvä ohje palkata ponnistuspaikkaa, joka nopeuttaa kokoamisen oppimista. 

Hyppysuoralla lähti ihan kivasti hakemaan esteitä, mutta mun käskytys sai sen ponnistamaan ihan hassuista paikoista. :D nykyinen linja onkin, etten saa sanoa mitään estekäskyjä ellei ole oleellisia. Mun oma ohjaus on ihan riittävä tieto minne mennä, joten sanalliset käskyt vaan häiritsee tässä vaiheessa. Hiljaa ohjatessa hypyt oli nätin näkösiä.

Keppikulma ei ollut mitenkään vaikea yksin suoritettaessa. Haki aina oikein suht itsevarmasti. Radalla mä en kuitenkaan malta antaa samanlaista rauhaa joten Viirukin räkäsi vaan johonkin väliin. Kyllä tämäkin kohta onnistui, mutta pitää ruveta ottamaan keppitreeneihin muitakin esteitä mukaan jotta kestäisi mahdollisimman paljon multa häiriötä.

Treenattiin vielä hallin toisella puolella puomia ja rengasta. Puomi oli hyvä ja varma, vähän lisää raivoa saisi tulla menemiseen.

Rengas puolestaan oli ok. Kyllä sen epävarmuuden näki, mutta siitä huolimatta Viiru meni molemmin puolin liikkeenkin kanssa. 

Oliskohan nyt ennen joulua Turussa tai pk-seudulla epiksiä? Kutkuttais hirveästi päästä kokeilemaan maxi-luokkaan..