sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Röllistä agility-valio!!!!

JEE, nyt se tuli! Hyvä Rölli! <3

Oltiin Jannakkalassa kisaamassa (2xagi). Ensimmäinen rata oli suht helppo. Radan vaikeus oli puomin linjasta 1-2 m upotetut putket, mutta Rölli irtoaa niihin hyvin. Jatkoon ei ollut mitään kiirettä, joten kohdat sai ohjata rauhallisesti. Ainut mitä pelkäsin, johon osa kosahtikin, että oikaisisin puomin päiden yli. Tästä kuitenkin nolla 2.sijalla. Edellinen koira oli jo valio, joten serti siirtyi meille. Nykyisin siis FI AVA Demimoon Cranberry. ;-)

Rölli liikkui tahmeasti molemmissa starteissa eikä lenkeilläkään riekkunut pahemmin. Monet muutkin valittelivat samaa koiristaan, joten varmaan kuumuus vaikutti. Rölli ei myöskään kulje hiekalla niin lujaa kuin nurmella.

Toisen radan alussa se oli tosi outo. Tein normaalit alkurutiinit: leikin aluksi, vääntelin namilla ja sitten pyysin vain odottamaan. Alkuun se yritti haukkua niin kielsin (vanha tottumus) sitten se muuttuikin hysteeriseksi haistelemisen suhteen. Estin ja kielsin (yleensä riittää että lopettaa yrittämästä), mutta ei! Rölli vaan yritti ja yritti jatkaa. Noh, ajattelin tarjota muuta tekemistä, mutta lelu ei kelvannut (?!). Namilla kuunteli, mutta tosi outoa!! Röllihän leikkii aina.
Näin jälkikäteen ajateltuna haju oli varmasti todella mielenkiintoinen ja kuumuus oli pehmentänyt sen pään? Muutoinkaan lelu ei ollut sen lempilelu. En ole uskaltanut ottaa lemppari palloa, ettei maalissa vaan sattuisi rähinöitä. Tuolla varsinkin sai varoa ihan muutenkin, kun lähtö- ja maalialue oli täynnä koiria. Hyvä kun eivät olleet ihan rata-alueella. Yksikin koira nappasi toista ja omistajat vaan naurahtivat, että tälläsiä nää on. Argh! Ei ollut kiva kävellä siellä Röllin kanssa.
Jatkossa ajattelin, että voisin ottaa parhaan lelun, ja antaa sen radalta tultua kädestä, ja mennä siitä kauemmaksi tyhjälle paikalle heittelemään.

Toinen rata oli profiililtaan paljon vaikeampi kuin ensimmäinen. Meillä rata meni ihan päreiksi jo alusta alkaen. Kolmannen esteen jälkeen rölli meni jaakotuksen jälkeen putkeen aan sijaan. En uskaltanut odottaa tässä tarvittavaa hetkeä, että olisi kääntynyt, koska karsinnoissa vastaavassa tilanteessa tuli mun väärälle puolelle. Toisaalta ei olisi ehkä kannattanut valita epävarmaa ohjausta.
Lisäksi Rölli meni kepeille väärältä puolelta, koska valui valssin mukana. Kohta oli todella ahdas, eikä tuntunut rataantutustumisessakaan hyvältä. Paras olisi varmaan ollut lähetys avokulmaan ja tiukka leikkaus toiselle puolelle. TÄTÄKÄÄN ei olla treenattu joten en vain uskaltanut kokeilla.
Viimeiseksi otettiin toinen hyl, täysin mun lukuvirheen vuoksi. Yritin tehdä poispäinkäännöstä hypylle varmistellen, jolloin sinkosi edessä olevalle renkaalle. Kuinka mä luinkaan tuon ohjauksen ajoituksen niin väärin...

Kaikista virheistä huolimatta tämä oli hyvä rata, koska Rölli pysähtyi kaikille kontakteille tassut maahan! Ja tästä tekee tosi hienoa se, että ainakin neljä edellistä rataa olen juoksuttanut kontaktit läpi. Nythän mulla on uusi kokeilu menossa, joka voi tehdä Röllin kanssa kisaamisesta tosi mieluisaa tai pilata meidän kontaktit täysin. Virheen tullessa pysäytän kontakteille, mutta nolla alla juoksutan läpi. TOIVON että oppi on tarpeeksi syvällä, eikä se keksi uutta keinoa narrata mua. Kontaktit ovat olleet tähän asti nipotuksen vuoksi hitaat, joten tämä voisi myös nopeuttaa niitä. Tällä tavalla saisin myös kaivattuja kisakokemuksia lisää nimittäin en vieläkään tunne Rölliä kunnolla radalla.


Viiru on myös treenannut pikkasen. Otettiin mökillä irtorengasta. Reiluun medi korkeuteen asti menee puhtaasti, mutta maksissa juoksee ali. Tajusi heti itse virheensä, mutta ei muuttunut epävarmaksi. Otin matalalla renkaalla pari toistoa ja lopetin.
Otettiin myös ennakoivia valsseja molempiin suuntiin. Viiru kokoaa itsensä niin ihanasti ja kääntyy pienimpiä reittejä. On se niin taitava! :-)
Ajattelin kokeilla puomin ens keskiviikkona, ja jos onnistuu niin rupean etsimään mölli-kisoja. Niin jännää!!

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Paaaaaljon treeniä

Mökkitreenit

Viime viikolla mökillä lomaillessa otin paljon pientä aksaa Luckyn ja Viirun kanssa. Luckylla tein pääasiassa keppejä, jotta saataisiin ne suht hyvään kuntoon nyt kesällä. Tällä hetkellä pystyn ottamaan melkeen kaikista kulmista - etäisyyttä täytyy vain treenata lisää. Luckylla on hullun kiilto ollut hommaan alusta alkaen, joten maltin säilyttäminen on tärkeää. Kulmatreeni on mielestäni mitä parasta, koska Lucky joutuu ajattalemaan heti alusta lähtien. Harjoitusta vaikeuttaessa on ohjaajan kuitenkin muistettava rauhoittaa itsensä täysin jotta koirakin keskittyy. Jotta totuttu tykittäminen ei jäisi Luckylle päälle, on vaikeustasoa nostettava mahdollisimman pian. Mielummin estää virheet (esim verkoilla) kuin helpottaa harjotusta.

Lucky Bu-Bu

Viirulla on tullut otettua myös keppejä melko paljon. Se menee ohjureilla jo melkeen suoran, ja parin sentin raolla olevan ilman ohjureitakin. Ihan kuin kepit olisivat edistyneet tauon aikana itsekseen.. :-) Viiru osaa kaikki kulmat näistä vaikeimmistakin harjoituksista. Seuraavaksi olisikin opetettava takaaleikkaus, valssi ennen/jälkeen keppien, persjättö jälkeen sekä vedätys linjan yli.


Kepit on sujunut yhtä treenikertaa lukuunottamatta suurella itsevarmuudella. Tuona yhtenä päivänä Viiru meni oikein kokoajan, mutta jostain syystä todella hitaasti. Mä kehuin hurjasti etenemään, mutta siitä huolimatta luuli, ettei saisi ottaa lelua keppien jälkeen. :( En saanut lukkoa avattua tolla treenikerralla, mutta seuraavalla ei ollut enään mitään ongelmia. Viiru oli tuona päivänä ollut kuulemma muutenkin epävarma, koska ei ollut uskaltanut ottaa ruokaansa luvan jälkeen. Äiti joutui ihan houkuttelemaan "ota, ota, mene vaan" kunnes uskalsi. Äitihän on se kiltti joka ei ikinä vaadi Viirulta mitään suurempia temppuja tai tarkkaavaisuutta. Niin outoa käyttäytymistä.

Viiru menee jo myös matalimpia maksi-hyppyjä. Niissä ei ole mitään ongelmaa, ja hyppää mielestäni todella nätisti. Oppi jo toisella kerralla korkeilla hypyillä kokoamaan itsensä uskomattoman hyvin tehden minimini kaarroksen. Mähän en saa Rölliä taivuttamaan itseään ilmassa edelleenkään, mutta Viiru taitaa olla luonnonlahjakkuus. <3 Se hahmottaa etäisyyksiä ja korkeuksia uskomattoman hyvin!




Kimppatreenit

Veljekset kahdestaan treenaamassa, aika kivaa! Otettiin Annan kanssa serpentiiniä, putkijarrutusta ja rataa. Viirulla ja Tinolla on kuitenkin melko samat ongelmat ohjauskuvioissa, joten nämä tekniikka pätkät tulivat todellakin tarpeeseen.
Alkuun otin serpentiiniä niin hyvin toimineella namilla. Sain Viirun pysymään tarpeeksi lähellä, eikä se päässyt lipeämään ohjauksesta. Päällejuoksu toimi ilman erityisempää vahvistusta hyvin. Sen sijaan kolmannelle hypylle työntäminen oli haastavaa varsinkin, kun etäisyys kasvoi. Näitä pitääkin treenata varmemmaksi, ettei kohtia tarvitsisi ohjata yli huolellisesti. Tuskin edes kerkeisin puolivalssailemaan kunnon radalla.

Putkijarrutuksia otimme n. 3 m pitkällä suoralla putkella. Näytän jarrutuksen suhisemalla ennen putkea ja paikallaan lyövällä käsimerkillä. Alkuun opetin kokonaan vasemmalle kääntymisen jonka jälkeen siirryin täysin oikeaan. Tässä Viiru sekosikin hetkeksi, kun jatkoi vasemmalle kääntymistä, vaikka vaihdoinkin puolta. Tämän se teki myös ekassa putkijarrutustreenissä pentuna. Viiru ei kuitenkaan toistanut virhettä, vaikka vähän testailin sen tarkkuutta. Sitten kun putkijarrutus on varmemmassa kunnossa, täytyy opettaa tiukka takaaleikkaus suoralle putkelle, jotta hahmottaa varmasti minne puolelle käännytään.


Ratapätkä alkoi renkaasta joka tuli kutsua läpi. Ajattelin nostaa ahneena renkaan maksikokoon, koska kaikki muutkin esteet se on mennyt loistavasti kertaheitolla. Rengas kuitenkin on vähän vaikeampi, kun siinä on useampikin rako josta voisi tulla läpi. Viiru olikin ihan todella epävarman näköinen, ja tulikin ali. :( En antanut lelua, mutten ollut tietenkään vihainenkaan. Laskin renkaan tutuun korkeuteen, mutta Viiru yritti vain ali. :( Se oli niin epävarma, enkä päässyt lukkotilanteesta eteenpäin. Autoin Viirua paristi tuuppasemalla renkaan läpi, muttei siitä huolimatta mennyt omine neuvoineen. Viiru ei tullut renkaan läpi edes läheltä kutsumalla. Viiru varmasti aisti ahdistukseni joka ei auttanut yhtään asiaa. Otinkin sivussa ihan pelkällä renkaalla ilman kehikoita, jossa olikin taas oma itsevarma itsensä. Rengas taitaa jäädä pienelle unohduslomalle.
Jos nyt kuitenkin jotain positiivista haluaa kaivaa Viirun lukkotilanteista, niin tähän menessä se ei ole koskaan näkynyt seuraavalla treenikerralla.

Ratapätkälle vaihdoimme renkaan tilalle todella kapean näköisen hypyn, jota Viiru myös väisti. (Tulipa mieleen, että hyppytekniikka täytyy tehdä lyhyellä rimalla mutta korkeilla siivekkeillä.) Kun hyppy vaihdettiin normaalin näköiseksi, alkoi homma pelittämään. Niistopersjättö on ihan meidän juttu, se toimii ihan mahtavasti! Samoin kun tiukat takaaleikkaukset onnistuvat, ovat ne täydellisiä. Sen sijaan ennakoivat valssit, eteenpäin vievät takaaleikkaukset ja rikotut loppusuorat eivät onnistuneet, joten täytyy treenailla.

Yleisesti Viiru liikkui ja jaksoi tehdä hyvin töitä kuumana päivänä. Kamalasti on opetettavaa, mutta aika kivasti sen kanssa voi tehdä jo rataa. :-)

torstai 21. heinäkuuta 2011

Videoita

Videopäivitykset laahaa, mutta näin jälkikäteen:

VIDEO tuplanollasta (vain jälkimmäinen rata)
VIDEO joukkueradalta nollakoirana (nolla!)
VIDEO sm-yksilö hyppäriltä


Marika ja Pekka kävivät meidän mökillä lapsineen ja koirineen. Melkoinen lauma meitä olikin, seitsemän koiraa ja kahdeksan ihmistä. Otettiin mökkiaksaa, uintia ja herkuteltiin loppuun letuilla. Koirien leikit menivät hyvin yksiin, vaikka alussa jopa kiltti Viiru joutui avaamaan suunsa. Aika laimea sen komennus oli, vaikka viesti menikin perille.

Topi, yksi nelijalkaisista :-)

 Melkein koko poppoo rannalla

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

MM-karsinnat

Karsinnat takana ja tulos realisten odotusten mukanen, 2xHYL. Toki jos planeetat ja kuun asento olisivat kohdanneet olisimme voineet päästä joukkueeseen. Sunnuntaina olisi kuitenkin ollut kiva kisata ja kartuttaa kokemusta. Ehkä ensi vuonna.

Kisapaikka oli ihan mahtava. Halli oli tilava ja pohja mitä pitävin. Samoin hotelli oli ihana, ja yöt tulikin nukuttua makiasti. :-) Meidän huone oli kivan kokoinen, ilmastoitu ja sisälsi saunan! Rölli tuntui vain olevan kovin pettynyt, kun emme uskaltaneet päästää sitä saunomaan pikku koppiin, ettei vain sattuisi mitään. On se hassu koira, kun kärsii lämmöstä mutta nauttii saunasta! Röllihän ei ole saunassa vain, koska ihmisetkin ovat siellä. Mökilläkin se kipuaa saunaan vielä yksikseen, kun muut ovat lopettaneet. Tällöin se viihtyy pisimpään kun voi olla varma, ettei kukaan mene enää uimaan.

Menestys karsinnoissa ei siis jäänyt kiinni olosuhteista. Ihan voimme molemmat Röllin kanssa ottaa syyt niskoillemme, ettemme vain ole tarpeeksi hyviä. Oma ohjaus oli kautta karsintojen todella hermostunutta. Onnistuin heilumaan ja sähläämään kaikennäköistä turhaa. Kädet heilui ympäriinsä joten ymmärrän, jos Röllillä on joskus vaikeuksia lukea mua. Rauhallisuus olisi avainsana meidän menestykseen. Arvokisoissa tuo zen-tila on vain niin hankalaa löytää!

Lauantain ensimmäinen hyppäri oli hyvä meille sopiva rata.

 

Lähdin jo kolmantena, joten rata oli tuoreessa muistissa. Jännitys saa mut kuitenkin hiukka epäilemään perus ohjausvalintojani, joissa ei tulisi olla mitään ongelmaa. Epävarmuuden vuoksi ohjaukseni alkoi rakoilemaan jo heti alusta alkaen. Vaikka tilanne rauhottui kepeillä, olin niiden jälkeen täysin myöhässä väärin sijoittuneena. Pientä haparointia siis, vaikka pakka pysyikin kasassa. Törmäsimme melko pahasti, muttemme saaneet kosketusta. Tämän kaiken räpellyksen keskellä olisin hyvin ymmärtänyt mokauksen.. Sen sijaan Rölli hyppää pituudelta väärään suuntaan, jossa ohjaukseni oli ihan hyvää ja rauhallista. Aina voi toki ohjata paremmin ja jossitella, mutta totuus on se, etten mä yksinkertaisesti kykene olemaan täydellinen.
Treenattavaa: Työnnöt yleensäkin + työnnön jälkeen ohjaajan puoleen kääntyminen.

Onnistuin nollaamaan edellisen radan epäonnistumisen ennen agiradalle menoa. Taas erittäin kiva rata, jossa ei ollut mitään jota emme osaisi.

 

Meno oli jälleen hermostunutta, vaikka pysyikin paremmin kasassa kuin edellinen. En ole ihan varma karkasiko Rölli puomilta vai kutsuinko liian aikaisin.. Tässäkin taisi tulla kosketus jota ei tuomittu. Meidän virhe tulikin jälleen hassussa kohdassa nimittäin Rölli ei mennyt nenän edessä olevalle keinulle. :( yritin ottaa uudestaan vähän tiukasti ja taas ohi.. Sitten se tulikin luvatta keinulta ja mä lopetin radan siihen.
Vähän tylsä virhe, mutta totuus on se ettei Rölli tykkää keinusta. On se ennenkin tullut ohi, jos vain "pystyy". Muutamat kisat sitten keinu rämähti sen vatsaan, jonka jälkeen teki sen hitaammin. Voi olla että pelko voimistui tuolloin.
Treenattavaa: Keinun rämähtäminen.


Lauantain jälkeen yritin tehdä Röllin kanssa diilin, että me molemmat tsemppaisimme ensi vuonna. :-) saa nähdä toimiiko. Tässä vielä VIDEOT radoista.

Sunnuntailla oli myös erittäin mielenkiintoisia ratoja. Erityisesti tuli mieleen treenata Mian 4.radan keppikuvio (esteet 4-10) sekä finaaliradan alussa ongelmia tuottanut persjättö pussille (esteet 1-7).

Karsintojen jälkeen on aina kova treeni- ja kisainto päällä! Nyt kun Rölli on terve ja olen porukoilla, aion kisata/treenata niin paljon kun vain ehtii. Olispa ihanaa saada voitto ja tupla heti alkuvuodesta.



Onnea vielä tuhannesti joukkueeseen valituille!! Erityisen ihanaa on, että borter Liina pääsee kaahailullaan luomaan suurta jännitystä maailmalla. :-)

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Terveystulokset

Mulla on terve poika!! Viirun terveystulokset ovat vihdoin tulleet: kyynärät 0/0, lonkat B/A ja polvet 0/0.
Otimme myös lateraalikuvat selästä eli lannerangassa, rintarangassa ja kaularangassa on oikea määrä nikamia.

Ainoa harmittava uutinen oli, että Viirulla on molemmissa oikeassa ja vasemmassa olkaluun yläpään takareunassa n. 1 mm osteofyytti eli luupiikki. Nivelpinta on kuitenkin ehjä eikä ole merkkejä ocd-muutoksista. Tuo luupiikkihän ei vaivaa Viirua millään tavalla ja on todella lievä. Hoitava lääkäri kuulemma ei olisi itse edes huomannut muutosta. Luupiikit eivät välttämättä tule vaivaamaan Viirua millään tavalla, mutta nyt osaa tarkkailla asiaa paremmin ja puuttua mahdolliseen vaivaan ajoissa. Merkkejä häiritsevästä vaivasta olisivat ontuminen tai muutoin epäpuhdas liikkuminen. Jos ongelmia ei ilmeenny, ell ehdotti kontrollikuvausta vuoden kuluttua. Muutoin on kuulemma tärkeää jatkaa aktiivista elämää eikä mitään lisäravinteita tarvita.

Toki tuollainen "pienikin" vaiva häiritsee mua... Kyttään jo nyt niin tarkasti koirieni liikkumista ja huolestun pienestä, että tälläinen lisätarkkailu ei ole yhtään mieleen. Vielä kun Viiru on niiiiin tärkeä mulle, että olisin suonut virheettömän luuston enemmän kuin mitään. Ehkä pitää kuitenkin katsoa asiaa laajemmin, ja iloita muutoin terveestä, luonteeltaan ja rakenteeltaan täydellisestä koirasta. <3

 Näin sekavaa meidän paimennus pahimmillaan oli!




Rupesi loppua kohden sujumaankin

Ollaan me hiukka myös treenattu agilitya. Käytiin pari viikkoa sitten Jennan ja Karon kanssa kentällä ottamassa välistävetoa, päällejuoksua, niistosokkaria ja viskileikkausta. Kaikki sujui todella hyvin! Sain mennä päällejuoksussa rankasti ristiin, ja Viiru hoiti hypyn edelleen (pienen hinkkauksen jälkeen). Viskileikkaus ja niistosokkari olivat täydelliset. Välistävetoja onnistuin tekemään molempiin suuntiin kaksin kappalein. Huikeeta! Nami sopii niin hyvin palkkauskeinoksi näihin meille hankalempiin kuvioihin.
Keppejä olen ottanut mökillä (kujat, 6 kpl). Alkuun muistutus vanhasta, vaikkei näyttänytkään unohtaneen mitään. Hurja vauhti ja varmuus. Laitoin kujan piruuttain todella tiukalle n. 3 cm raolle, jos vaikka osaisi. Ekalla kiekalla hyppäsi viimeisen ohjurin, kun prässäsin liian kovaa "hyvä mene mene". Kun itse rauhotuin, osasi Viirukin hienosti. :-) Täytyy muutoinkin kiinnittää huomiota, ettei käskytys ole liian samanlaista jokaisilla kepeillä.

Kontaktit ovat kärsineet taon vuoksi. Nyt ruvetaan kuitenkin olemaan suht samassa kohtaa kuin viimeksi, joten voisin uskaltaa ottaa koko puomin. Olen halunnut, että Viirulla on suuri into pelkälle alastulolle, kun se näytti hetken hieman epävarmalta. Mökillä on kuitenkin vain aa ja haluaisin nimeonomaan harjoitella tätä puomilla.

Olen myös harjoitellut ahkerasti maahanmenoa missä tahansa tilanteissa. Nyt se menee jo aika kivasti salamana. Näinköhän toimisi jo lampailla. :-)

Sattuu ja tapahtuu

Vaikka blogi onkin ollut hiljainen, ei se tarkoita etteikö me muka oltaisi tehty mitään... :-)

Rölli pääsi kuin pääsikin osallistumaan MM-karsintoihin erinäköisten vaikeuksien jälkeen. Silmäongelman lisäksi Röllille puhkesi hotspot, vaikkei ollut päässyt edes uimaan. Hoitavassa rasvassa oli myös 7 vrk:n varoaika, joten hoito sujui samassa aikataulussa kuin antibioottien/silmätippojen kohdalla. Molemmat vaivat paranivat hyvin.

Sairastelun vuoksi emme päässeet juurikaan treenaamaan, vaikka vaivat eivät sinänsä olisivatkaan haitanneet fyysistä suoritusta. Enemmän pelkäsin pöllyävää hiekkaa, ettei se pahentaisi silmän tilannetta. Treenailut jäivät siis hyvin pieneksi "mökki-agilityksi" nurmipohjalla. Röllillä oli aina hyvä into ja aa näytti olevan nopeampi tauon jälkeen.

Liikunta oli ollut melko minimissä, kun ei Rölli pahemmin viitsinyt koppa päässä juoksennella pihalla. Välillä vanhemmat yrittivät juoksuttaa sitä lelujen perässä, mutta siitä huolimatta lihakset katosivat. Patricia oli sanonut niskan olleen myös ihan jumissa, kun Rölli törmäili/eteni voimalla koppa päässä. Muovikoppa meni vaihtoon ja Rölli sai sukkahousut. :-) Tulevaisuutta varten ostamme pehmeän kopan joka ei saa samallaista tuhoa aikaan. Rölli varmasti kuulee myös paremmin tälläinen päässä.

Pari päivää fyssarin jälkeen ja pari päivää ennen karsintoja kävimme kunnolla kentällä tekemässä viimeistelytreenit. Rölli teki Powellin radan melkeen nollalla. Pöydän tuli ensimmäisellä kiekalla läpi, mutta muistuttelun jälkeen toimi miten päin tahansa. Vaikeissa kohdissa ei ollut mitään ongelmaa. Oma pää pehmeni hieman kuumuudessa joten ohjasin viimeiset esteet väärin päin. Tärkeää olisikin treenata 30 esteen suoritettavia ratoja niin, että oma pakka pysyisi kasassa.
Loppuun otin keppejä tiukasta avo- ja umpikulmasta. Toimi täydellisesti.

MM-karsinnoista ei tullut tulosta tänä vuonna nimittäin karsiuduimme jo lauantaina porukasta. Tarkempi kisaraportti myöhemmin videoiden kera.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Paimennusta - Kevin Evans

Paimenpiireissä erittäin kuuluisa ja taitava kouluttaja Kevin Evans tuli pitämään viiden päivän seminaaria Lampolaan. Sunnuntaina 3.2 mukana olivat melkein kaikki Viirun sisarukset ja pari muuta sukulaistakin. Päivä oli erittäin kuuma, joten työskentely oli raskasta niin koirille kuin lampaillekin.

Kevin ohjasi ensimmäisen kierroksen "pentuja". Viiru ei tainnut pahemmin ihmetellä uutta ohjaajaa, vaikkei meno näyttänytkään ihan yhtä vakuuttavalta kuin edellisellä kerralla Mian lampailla. Lampolan lampaat ovat valkoisia ja kaksikertaa isompia, eivätkä ne pahemmin väistä ihmistä. On siis luonnollista, ettei se ollut niin itsevarma kuin viimeksi. 
Viiru päästettiin melkeen heti vapaaksi toisin kuin Mialla se on ollut aina liinassa. Siellä se juoksenteli hurjana rähisten välillä. Kerran se kai hiukka ajatteli näykkäistä, mutta pieni "hei" riitti kieltämään. Kevin ei pahemmin käskyttänyt Viirua tai yrittänyt laittaa painetta. Se kuulemma vielä vaan leikkii ja saisi olla innostuneempi.

Toisessa sessiossa mä pääsin ihan ite ohjaamaan Viirua ja lampaita. Oli hiukka jännittävää ja vaikeata!! Tarkoitus oli pysyä kokoajan lampaiden edessä niin, että ne jäävät mun ja koiran väliin. Tällöin koiran on kuulemma helpompi ottaa käskyjä, kun ohjaajalla on lampaiden toinen puoli hallussa.
Sijoittuminen ei kuitenkaan ollut yhtään helppoa. Onnistuin seuraamaan vain toista lampaista ja koirasta, joten olin aina vähän väärässä paikassa. Lampaat jyräsivät mut varmaan viisi kertaa, kun en vain osannut liikkua tarpeeksi nopeasti oikeaan suuntaan. Ennakointi on ehdottomasti tärkeää myös paimennuksessa. :D 

Tällä hetkellä treenataan siis sijoittumista, ja toistetaan käskysanoja, kun koira suorittaa kyseistä tehtävää, esim. oikea, vasen, maahan, kohti tuleminen yms. Treeni jossa Kevin halusi mun pysäyttävän koiran oli hieman liian vaikea meille. Viiru ei osaa kunnolla maahanmenoa edes arjessa, joten ei ole ihme, kun ei toimi vielä vietissä. Täytyy ottaa itseään niskasta kiinni, ja treenata tätä paljon. 
Sen sijaan vasen ja oikea toimi yllättävän hyvin. Tässä luotiin painetta toiselle puollle, jolloin koira lähti kaartamaan vastaiseen. Hankaluutena oli vain hahmottaa kumpi on oikea ja kumpi vasen, että mitä käskyä oikein toistan.

Viiru oli kiltti ja kuunteli hyvin, eikä yrittänyt juurikaan nappasta lampaita. Meillä kuitenkin tuli yksi pieni vika tikki, kun Viiru pääsi vähän karkaamaan ja ajoi yhden lampaan ulos aitauksesta. :( Onneksi isä Piski paikkasi tilanteen ja toi eksyneen lampaan takaisin.

Otettiin kuvia myös  PALJON, mutta laittelen niitä myöhemmin koneelle. 

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Rämä-Röpa

Röllillä ei ole mitään perinnöllisiä sairauksia, MUTTA aina sille sattuu ja tapahtuu. En edes muista, mistä kaikesta sitä ollaan jouduttu hoitamaan. Onneksi on kuitenkin ollut onnea matkassa, ettei mitään vakavampaa ole vielä tapahtunut (kop kop!).

Viime vuonnakin jouduttiin jännittämään useampaan kertaan osallistumista arvokisoihin. Näköjään jatkamme samalla tyylillä, nimittäin juhannuksena Rölli onnistui satuttamaan silmänsä ties missä. Ehkä omilla Rölli-matkoilla metsässä tai pienessä rähinässä toisen koiran kanssa.

Kävimme näyttämässä silmää parin päivän päästä ell:llä, vaikka olikin lähtenyt hieman parantumaan kotihoidolla. Ell tutki silmän eikä löytänyt naarmua silmästä, joten jatkettiin pelkillä silmätipoilla. Meni pari päivää eikä silmä ainakaan mennyt parempaan suuntaan. Rupesin vähän tutkimaan sitä itse ja löysin 0,5mm x 0,5cm pitkän viillon silmän alakulmasta. Ajattelin jo, ettei karsintoihin ole enää menemistä..

Ell löysi saman viillon kuin minäkin tällä kertaa. Saimme suun kautta annettavia antibiootteja sekä toiset silmätipat. Ell sanoi haavan näyttävän hampaan aiheuttamalta, mutta mistäs sitä tietää. Iloinen yllätys oli, että antibiooteissa on vain 7 vrk:n varoaika. Meillä menee siis aikalailla päivälleen, että päästäänkin karsintoihin (toki jos silmä vain paranee ilman ongelmia). Onni onnettomuudessa! :)

Muutama päivä uusista hoitoaineista niin Röllin haava silmässä on mielestäni kadonnut. Punertava se on edelleen, muttei kuitenkaan tulipunainen kuten alussa. Sillä on kokoajan koppa päässä, ettei pääsisi raapimaan. Vähän ressukka se siis on.

Noh, toivottavasti päästäisiin taas kohta kirmaamaan! Näin hullunkuriselta Röllin meno näytti SM-kisoissa:

 Noi jalat!!


Ainut kohta missä suu pysyy kiinni :-) 

Kuvat © Erja Suni-Räsänen

Ollaan myös hiukka vapaatreenattu. Viirulle opetin välistävedon kahdella hypyllä molempiin suuntiin. Olipas vaikeata, mutta namilla oppi parhaiten. Sain sen sillon pysymään tarpeeksi lähellä. Välistävetoja tarvitsee yleisesti treenata todella paljon, kun ei tule yhtään luonnostaan.

Otin myös puomin alastuloa joka oli pikkasen hakusessa näin tauon jälkeen. Voi olla, että lämpö myös väsytti ja oli näin ollen vielä vaikeampaa.

Lisäksi otin perussarjan ristikoilla ja kaaren molempiin suuntiin. Kaaressa on todella vaikea seurata koiran tekemisiä, kun oma rintamasuunta pitää kääntää niin, että koira jää ikään kuin selän taakse. En siis osaa sanoa yhtään miten meni.

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Vesipeto

Viirusta on kuoriutunut oikea vesipeto! :-) Ennenhän se ei niin tykännyt vedestä. Lätäköt se kiersi ja uimaan meni vain keppien/lelujen perässä. Nyt se kuitenkin hyppii itse veteen uimaan ihan vaan huvikseen. Heh, aika ihanaa!

Viirulla on ollut hyvät innostavat uimamaikat. Käytiin muutama päivä sitten Karon kanssa Kirkkonummella Meikossa uittamassa koiria. Kriisi on ihan hulluna veteen ja Viiru puolestaan Kriisiin, joten ei aikaakaan kun Viippa oli vedessä. Ensimmäisellä kerralla autoin vähän tuuppaamalla, jonka jälkeen loikki pitkiä hyppyjä itse.



Suurmiehet kävelevät vetten päällä 


 Hullu Viiru ei luovu kepistä

Kuvat © Karoliina Myllyoja

Tänään mökillä puolestaan bc Lucky on näyttänyt innostunutta mallia uimiseen. Luckyhan hyppi jo viime vuonna laiturilta, jota Viiru ei ole koskaan uskaltanut kunnolla tehdä. Tänään äiti puolestaan antoi vähän vauhtia ja Viiruhan hyppäsi. Ei se hirveästi vaatinut, ja lopulta laituri oli melkein ainut paikka josta meni uimaan. Aika hauskaa kuinka Viiru yritti jatkuvasti hakea saunasta meitä uimaan, ja oli muutoinkin ihan into pinkeenä.